Osa 4, Minun Elämäni.
Minun elämänkertani.
Kuka olen ja mistä minä tänne ilmestyin.
Olen siis Tomi Myllymäki, 22 vuotias mies ja asun Tampereella. Minun historiani on värikäs ja olen nähnyt ja kokenut paljon asioita vaihtelevien olosuhteiden ansiosta. Lapsena olin todella avoin, positiivinen, sosiaalinen ja rakastin esiintymistä. Kunnes jokin asia sen muutti. Yksi asia varmasti vaikutti merkittävästi minuun itseeni ja se oli yläasteella kokemani koulukiusaaminen. Tiesin aina mitä olen, mutta yhtäkkiä se kaikki olikin hajanaista ja mahdotonta laittaa kasaan.
People may attack you, criticize you, or ignore you. They can crumple you up with their words, spit you out, or even walk all over you, but remember, whatever they do or say, you will always keep your value
-Frederik Imbo
Katso Frederikin ted talk, jossa aiheena kuinka olla ottamatta asioita henkilökohtaisesti täältä.
Yläasteella.
Olin siis noin 12v ja ajatukseni alkoivat hieman rakoilla. Unelmia oli vaikea pitää yllä sillä ympäristö asettui minua vastaan. Niinkuin useimmat kiusatut, niin myös itse koin huonoutta ja että olisin viallinen. Jonkinlainen voittamattomuuden tunne oli hävinnyt.
Kiusaamisen kohtaaminen oli minulle todella yllättävää sillä omassa ikäluokassani olin aina kovassa suosiossa ja ihmiset pitivät minusta. Tämä kuitenkin oli ilmeisesti uhka toisille ja he kokivatkin ehkä tarvetta pienentää uhkaa. Koen että omalla tavalla he siinä onnistuivat silloin sillä minä pelkäsin. En enää ollut sitä mikä minussa heitä pelotti. Piilouduin ja yritin olla huomaamaton, kun taas ennen rakastin olla esillä.
Yläasteella kokemani kiusaaminen jatkui vain ensimmäisen vuoden sillä koin kasvupyrähdyksen ja kasvoinkin useamman kiusaajani ohitse jolloin pystyin puolustautumaan hieman. Kokemani kiusaaminen oli 90% verbaalista. Huomasin kuitenkin että kiusaaminen ajoi minut tilanteeseen jossa minun täytyy olla todella tarkka miltä näytän ulospäin. Tarkkailu alkoikin olla tärkeää ja aloin kokea sosiaalista jännitystä tilanteissa joissa sitä ei ennen ollut.
Ammattikoulussa.
Kun menin ammattikouluun toiseen kaupunkiin huomasin että en enää kyennyt luomaan ihmissuhteita niin kuin lapsena. Olin varautunut, hiljainen ja hyvin sisäänpäin kääntyvä. Sain kuitenkin kavereita ja ystäviä niiltä ajoilta ja rentouduinkin hieman kun huomasin ympärilläni olevan ihania ihmisiä. Vaihdoin kuitenkin todella spontaanisti viimeiseksi vuodeksi opiskelemaan Jyväskylään. Ensimmäiset vuodet opiskelin siis Rovaniemellä.
Silloin huomasin sen, kuinka pelokas minusta oli tullut. Kun koulussani ei ollut yhtään valmiiksi tuttua ihmistä, en voinut turvautua kehenkään. Minulla asui ystäviä kaupungissa mutta he opiskelivat toisaalla. En halunnut luoda kavereita ollenkaan koko koulun aikanani ja pääosin punnitsinkin kaveriehdokkaani sitä mukaa miltä he näyttävät ulospäin. Ajattelin että en kehtaa olla tietyn näköisten ihmisten lähellä koska se saisi minut näyttämään huonolta.
Olin siis todella epävarma itsestäni. Meinaan TODELLA epävarma. Elin jatkuvassa pelossa. Mietin usein kotona että kuinka saisin ihmisten päät käännettyä. Nyt tiedän että se olisi riittänyt kääntämään päät että olisin vain avannut sisimpäni.
Love yourself for who you are, and trust me, if you are happy from within, you are the most beautiful person, and your smile is your best asset.
– Ileana D’Cruz
Valmistuin 2018 ammattikoulusta ja jäin suoraan työttömäksi. Koin ettei ammattini sovi imagooni, että en voisi olla cool siviilissä jos päivät olisin duunarin hommissa. Kamppailin vahvasti sen kanssa kuka olen. Kamppailu jatkui pitkään, kunnes siitä muodostui vaikea ongelma. Itse ongelma ei ollut niinkään vaikea mutta silloin se tuntui siltä. Minulla alkoi ilmenemään jatkuvaa alakuloisuutta ja menetin mielenkiinnon asioihin jotka ennen toivat mielihyvää. En enää kokenut olevani elossa ja otteeni omasta itsestäni oli vain yhtäkkiä poissa. Missä oli unelmat ja polte elää? Ei hajua…
Avun hankkiminen.
Hakeuduin nuorisovastaanotolle kun armeija alkoi lähestyä ja olin jo päättänyt että en pysty sinne menemään. Ajattelin että jos en meinaa selvitä päivää siviilissä niin kuinka sitten selviäisin armeijassa. Noh, nuorisovastaanotolla huono oloni alkoi valjeta ja minut lähetettiin psykiatrin vastaanotolle todella nopealla aikataululla. Minuun pyrittiin luomaan yhteyttä ja kun he kokivat sen syntyneen, ojensivat he minulle masennuslääkkeet ja aloitin psykoterapian.
Sain todella monta diagnoosia ja koin heti ajatuksen ”Olenko minä näin sairas?”. Tämä ajatus lamaannutti minua tietenkin lisää. Tätä tapahtuu usein myös muille, että kun annetaan diagnoosi niin potilas identifoi itsensä sairaaksi ja vialliseksi. Kun toisaalta voisimme kokea ”sairauden” vain väliaikaisena ongelmana. Puhun masennuksesta ja sen hoidosta lisää tulevaisuudessa. Mutta siis tilanne oli se että olin muuttunut onnellisesta lapsesta, todella onnettomaksi nuorukaiseksi ihan hetkessä. Tuntui kuin kaikki olisi kadonnut.
Yleinen olotilani.
Söin siis lääkkeitä joiden vaikutusta en osaa edes kuvailla sillä en koskaan kokenut niiden varsinaisesti toimivan. Ehkä olin vaan niin tunteeton jo valmiiksi että en huomannut eroa. Muistan nimittäneeni oloani näin ”Aivan kuin aivoistani oltaisiin katkaistu informaatio henkisten ja fyysisten tunteiden välillä”. Tällä hain takaa tilannetta, jolloin tiesin että nyt pitäisi olla iloinen mutta en vain saanut kokemusta tunteesta. Fyysiset tunteeni olivat siis poissa? En tiennyt mitä ajatella.
Kun et tunne mitään, et myöskään osaa tehdä päätöksiä etkä tiedä oikein mistään mitään. Päätökset syntyvät kuitenkin tunteesta lähtökohtaisesti ja loogistahan se on että kun ei tunne ei tiedä mitä haluaa.
Eli en halunnut elämältä mitään, olin mielenterveysongelmainen ja minua lääkittiin. Koin synkimpinä aikoinani paljon itsetuhoisia ajatuksia, jonka omalla tavalla nykyään ymmärrän täysin että miksi. Kun ei halua elämältä mitään ei halua myöskään elää. Nykyinen hoitomenetelmä oli minulle todella paha paikka, kun diagnoosin saatuani menetin viimeisenkin otteen itsestäni. Olen aina ollut todella viisas mieleltäni ja olen aina osannut nähdä asioita minussa, kuten miksi tunnen näin, miksi teen näin jne.
Psykoterapeuttinani toimi henkilö, joka ei ollut vielä valmistunut psykoterapeutti ja tämä oli syynä miksi juuri minä pääsin hänen vastaanotolleen. Olin siis kova analysoimaan itseäni ja osasin täten todella hyvin auttaa terapeuttiani tulkitsemaan minua, sillä tein sitä myös itse. Uskon tämän auttaneen minua eteenpäin ja toivonkin että ihmiset alkaisivat opiskelemaan itseään, jotta tietäisitte mitä olette.
Kiusaaminen ehkä aloitti oman analysoimiseni kun jouduin tarkkailemaan enemmän minun vaikutusta muihin ja nyt mietin omaa vaikutusta itseeni. Kaikelle on siis tarkoitus. Nämä asiat eivät ole enää ajatuksissani arkisesti mutta silti näiden avaaminen saa jotain tunteita nousemaan menneestä ja se on normaalia ja myös hyvä. Tunteet eivät kuitenkaan ole tukahdutettaviksi luotu.
Do not dwell in the past, do not dream of the future, concentrate the mind on the present moment.
-Buddha
Joulukuussa 2019 tapasin minun nykyisen avopuolisoni ja tällöin masennukseni laantui, sillä jokin ulkopuolinen asia toimi lääkkeenä. Pitää muistaa että ulkoa tuleva onni ei ole ikuista. Näin ei myöskään ollut. Kun niin sanottu ”alkuhuuma” normalisoitui arkiseksi, aloin vaatia lisää onnen tunteita kumppaniltani. Olihan hän vienyt masennukseni jo kerran pois joten odotin häneltä jonkunlaista ylläpitoa tätä tajuamattani. Aina kun oloni oli huono koin sen johtuvan siitä että kumppanini ei toiminut niin kuin halusin. Olin vaikea ihminen hänelle ja itselleni. Nykyään tilanne on hyvin erilainen ja minun oma onnellisuuteni on myös vaikuttanut parisuhteeseeni todella positiivisesti. Olen pyyteetön enkä koe enää tarvetta ärsyyntyä asioista joista normaalisti ärsyynnyin.
Taistelin siis saadakseni onneni takaisin joka oli vain muuttanut muotoaan, sillä en tuntenut sellaista ”minimaalista” onnea.Söin masennuslääkkeitä vielä tällöin ja ne tunnetusti kaventavat tunteiden määrää. Tunsinkin siis ainoastaan onnen silloin kun sitä oli suhteellisen paljon. Pienet asiat taas eivät tuntuneet miltään. Kun parisuhde alkoi, se näkyi itsevarmuutena myös psykoterapeutilleni, ja hoitavalle psykologilleni. Tapaamiset vähenivät ja niiden tarve haihtui, se kertoi että olin löytänyt jotain minkä vuoksi elää.
Hoitosuhteeni katkesi lopullisesti kun muutin kirjani Jyväskylästä – Tampereelle 2020 syksyllä ja muutimme kumppanini kanssa yhteen. En tarvinut siis enää apua. Olin parantunut, mutta söin lääkkeitä ylläpitääkseni oloani. Lääkkeinäni toimi escitalopram ja mirtazapin. Minulle diagnosoitiin myös ADD tämän hoitosuhteen aikana ja sain tähän myös lääkkeeksi Mylan nimisen metyylifenidaatti valmisteen. Elämäni siis perustui sille että aamulla otin lääkkeen joka aktivoi minut ja illalla lääkkeen joka sammutti niinsanotusti valot. En elänyt enää luonnollisesti. Se häiritsi minua suuresti.
Kiinnostus hyvinvointiin heräsi ensimmäisen kerran.
2020 Keväällä aloinkin kiinnostua mindfulnessista ja koin pienen skarppauksen elämässäni. Oli siis tilanne että olin työtön. Aloin heräämään klo 7, meditoin ja luin kirjoja. Sillä oli uskomattomat vaikutukset. Aktivoiduinkin usealla saralla ja aloin hakea töitä ja itsevarmuuteni koki taas kasvua. Sain töitä myös haettuani. Aloin tekemään työkseni kodinkoneasennuksia ja ensimmäiset viikot olivat todella mahtavia ja olin aivan varma että tämähän voisi olla pitkäaikainen työ. Olin hieman väärässä sillä ensimmäisen viikon jälkeen työtunteja alkoi pikkuhiljaa tulla lisää ja lisääääää. Pian teinkin +10h työpäiviä yli 2 vuoden työttömyyden jälkeen. Mediotiminen ja hyvät elämäntavat olivat jääneet.
Työstressi.
Työni aiheutti stressiä ja stressiä hoidin pikaisin konstein. Join alkoholia, pelasin vieopelejä, söin roskaruokaa ja karkkia. Tämä tottakai sai minut vielä huonompaan kuntoon. Koin kuitenkin olevani haluamallani tiellä ja ajattelin vain ettei työn kuulukkaan olla kivaa. Lopetin masennuslääkkeet kun aloin kokea elämäni kohentuneen ja työ vei ikävät asiat mielestäni. Kun tekee töitä liikaa ei kerkeä miettiä asioita, mutta jos ei mieti ei myöskään kehity.
Olin työsuhteessa lähestulkoon vuoden kunnes koin miltä tuntuu työuupumus. Heinäkuussa minulla oli kertynyt semmoinen määrä työtunteja että en vaan enää jaksanut. Jäin elokuussa 2021 sairaslomalle ja aluksi oli ihanaa kun pääsin hengähtämään, kunnes kaikki työllä peittoamani asiat palasivat elämääni. Olin suoraan sanottuna kusessa.
Arkeni muodostui lepäämisestä ja siitä etten tee mitään mikä on epämukavaa. Aloin taas pelaamaan aktiivisesti videopelejä päivisin ja lopulta en muuta tehnytkään. Etsin ihanaa oloa ja stressin lievitystä niin peleistä kuin muistakin ulkoisista nautinnoista.
Tämä johti lopulta taas siihen että enää mikään ei tuntunut miltään ja olin palaamassa samaan tilanteeseen jossa olin ollut vuosia aiemmin. Kävin säännöllisesti sairaslomani aikana työterveyslääkärillä ja kun hän kuuli menneisyyteni ongelmista hän osasi määrätä tutun ja turvallisen escitalopram nimisen lääkkeen.
Koin olevani taas ”pohjalla”. Aloin juomaan olutta huvin vuoksi päivittäin. Kunnes tajusin että nyt Tomi alat olemaan väärällä polulla. Mikään ei oikeen kiinnostanut. Ei edes se kuka olen ja mitä teen täällä. Päätin että tämä ei voi olla minun kohtaloni ja tiesin pystyväni paljon parempaan.
If you can dream it, you can do it.
-Walt Disney
20.11.2021 oli ensimmäinen päivä kun otin ohjat käsiini.
27.2.2022 tuli 100 päivää täyteen muutoksen aloittamisesta. En voi sanoin kuvailla miltä minusta tuntuu ja kuinka paljon olen näin lyhyessä ajassa saanut aikaan. Muutos on jotain aivan mahtavaa. Kyynelehdin melkein kun kirjoitan seuraavan lauseen, olen oikeasti onnellinen. Nyt se myös tulee sieltä mistä pitääkin eli sisältäni. Olen onnellinen siitä kuka olen. Olen kiitollinen kaikesta mitä olen ja mitä minulla on.
A strong, positive self-image is the best possible preparation for success.
– Joyce Brothers
Usein sanotaan että jos masentuu kerran niin masentuu helposti myös uudestaan. Minun kohdallani muutos on pysyvää, sillä nyt tiedän mitä haluan ja siitä se oli ilmeisesti aina kiinni. Olin niin keskittynyt mitä ulkopuolella tapahtuu etten nähnyt mitä minussa itsessäni on meneillä.
Nyt näen joka päivä yhä selvemmin sen kuka olen ja mitä olen täällä tekemässä. Kiitos tästä kuuluu itselleni sillä halusin muuttua ja tein sen. Olen saanut paljon apua myös mentoriltani ja hän on auttanut minua tajuamaan sisimpääni. Meillä on nykyään niin paljon materiaalia siitä kuinka voida hyvin ja silti valitsemme toisin, koska muutos ei tunnu kivalta.
Muistakaa silti että muutos on mahdollinen mikäli itse uskot niin. Ihminen keksii aina joko ratkaisun tai tekosyyn.Minun itsetuntoni ja yleinen hyvinvointini on nyt sillä tasolla että tiedän tämän vievän minut pitkälle elämässäni ja tulen saavuttamaan sen mistä ikinä unelmoinkaan.
Tiedä siis että sinulla on sama mahdollisuus ja potentiaali. Se asuu sinussa, se vain tarvitsee löytää. Joillain sen löytäminen on helpompaa kuin toisilla ja kuten minä, niin myös moni muu voi tarvita ikäänkuin kartanlukijaa matkalleen. Siksi minulle on suuri apu että rinnallani on mahtava mentori, joka auttaa minua näkemään asiat selvemmin joita olen tottunut itseltäni peittelemään.
Näytän kuinka voit vaihtaa mielen pulmat menestykseen sillä jos minä pystyn siihen, niin pystyt sinäkin.
Eilen, 28.2.2022 aamulenkillä suoritin affirmaationi ääneen ja huomasin kuinka oikeasti olen alkanut ajatella itsestäni toisin. On liikuttavaa huomata kuinka kauniina ihmisenä näen itseni nykyään. Olen myös laihtunut 10 kg pelkällä normaalilla liikunnalla ja paremmalla ruokavaliolla. Oloni on huikea ja nyt haluan että tekin pääsette samaan ”vireeseen”. Se on yksinkertaista, mutta ei helppoa. Vaikeinta on saada itsensä liikkeelle. Koen että tehtäväni tässä elämässä on tutkia mielenhyvinvointiin liittyviä asioita ja haluan motivoida elämäni aikana mahdollisimman montaa ihmistä elämään täysillä.
Lopetus.
Nyt tiedät kuka olen ja mistä tulen. Toivon että kertomus jollain tavalla inspiroi sinua. Minullakin on ollut ongelmani jotka melkein estivät minua elämästä kunnes löysin työkalut päihittää haasteet. Tarjoankin nyt löytämiäni työkaluja teille jokaiselle käyttöönne ja odotan innolla kuinka saan vielä elämäni aikana ihmisille motivaatiota toimia. Ihmiset ovat minun syyni elää. Tutkin mieltä ja käyttäytymistämme ja haluan löytää asioita joilla saisimme yhä useamman ihmisen poistamaan pelkonsa ja nauttimaan elämästä. Löytäkää siis intohimonne ja jyrätkää pelkonne. Ihanaa päivää jokaiselle teistä ja palataan taas asiaan myöhemmin. Osassa 5, voisin puhua hieman itsevarmuudesta ja sen treenaamisesta! Nähdään pian.
-T.Myllymäki-
Lue myös ole hyvä sarjan muut osat.
Osa 1, Itseni esittely, minun muutosprosessi juuri nyt, ADD/ADHD ja meditoinnin vaikutukset.
Osa 2, Harjoitukset, rutiinit ja mitä muutos vaatii sinulta.
Osa 3, Manifestointi, tyytyminen ja elämään valmistautuminen.
Osa 5, Itsevarmuus, self-talk ja affirmaatiot.
Osa 6, Stressi ja mielen pulmat.