Olen surkea matkustaja. Panikoin autossa istumista (varsinkin Helsinkiin mentäessä jostain syystä), panikoin lentämistä, jokaikistä ilmakuoppaa ja laskeutumista, panikoin jonoja lentokentillä ja hikisiä bussimatkoja kentältä hotellille. Siksi Marko on joutunut odottamaan minkäänlaista reissua yhtään mihinkään viimiset viisi vuotta. Käytiin me Kroatiassa vuonna 2008, ja vaikka itse kohteessa olo olikin oikein ihanaa, niin matkustaminen oli silloinkin ihan superstressaavaa ja sain menomatkalla niin pahan paniikkikohtauksen, että oksensin. Koneen vessan lavuaariin. Ne ei vedä. You do the math!
Nyt olin tietoisesti tehnyt töitä ollakseni mahdollisimman rauhallinen lähtöön asti, mutta pakotin silti äitin ja Markon kuuntelemaan cd-äänikirjaa koko matkan Kotkasta Helsinki-Vantaalle. Olen huomannut, että jos keskityn kirjan tapahtumiin, en kerkeä ajatella hirviaitoja, siltoja ja kallioseinämiä, jotka normaalisti ahdistavat minua valtavasti.
Selvisin kuitenkin lentokentälle asti, ja vaikka lento olikin vähän pomppuisa niin sekin lutviutui ilman sen kummempia panikointeja. Ainoa rystysetvalkoisena-kohta oli laskeutuminen, kun paikalta ei enää saanut poistua. Siitäkin selvisin puristamalla Markon kättä kuolioon. Uskalsin syödäkin jotain koneessa, kaksi perunanpalaa ja kulman kanafileestä! Viinat oli muuten ilmaisia meidän lennolla, kiitos Aegean airlines <3
Kos oli tuulinen ja pilvinen kun astuttiin koneesta kentälle. Meidät kuljetettiin bussissa n. 10 metrin matka minimaalisen terminaalirakennuksen oville, ja vasta sisällä istuuduttuamme tajuttiin, että Marko oli jättänyt meidän toisen käsimatkatavaralaukun koneeseen! No voi nyt perk…… Topakka henksatäti nouti sen katuvaiselle Markolle ja kaikki päättyi onnellisesti. Kentältä ahtauduttiin bussiin, joka lähti ihan sekopäisellä vauhdilla ja hurjastelulla kuskaamaan meitä kohti Psalidia ja Kos townia.
Hotellille saapuessamme henkäisin syvään ihan silkasta ihastuksesta. Oceanis oli loistokas, valtava ja ylellisen oloinen! Suurten valkoisten portaiden alapäässä odotti mies, joka otti laukkumme ja toi ne meidän huoneeseen myöhemmin. Palvelu onkin ollut melkein ainoa asia johon täällä on ollut vaikea tottua! Respasta saatiin avainkortti ja kaikki tarvittava info paperilla, ja sitten loma olikin valmis alkamaan.
Suunnattiin heti syömään, ja voin kertoo hei, että ruokatarjonta on LAAJAA! Erilaisia jälkiruokiakin oli varmaan kolmeatoista eri sorttia! Ähkyhän siitä sitten tuli, luonnollisesti. Mentiin ruoan päälle suoraan huoneeseen ja käytiin ajoissa nukkumaan.
Ensimmäinen virallinen lomapäivä valkeni vielä vähän pilvisenä, mutta kuuma oli kuin pätsissä. Heräsin normaalin rytmini mukaisesti kuudelta, ja hortoilin aamutakissa terassillamme kun odotin että Marko heräisi ja voitaisiin lähteä aamupalalle.
Kahdeksalta sain sen ylös, ja puoli ysiltä oltiinkin sit jo lähtövalmiina. Aamupala ei jäänyt tarjonnaltaan illalliselle kakkoseksi, ja varsinkin kaikki tuhdit sapuskat houkuttelivat. Vaati ponnisteluja jättää friteeratut sipulirenkaat ja makkarat noutopöytään ja pitäytyä kevyemmissä vaihtoehdoissa. Maisema oli enemmän kuin kaunis!
Aamiaisen jälkeen lähdettiin sulattelemaan pikku kävelylle. Päästiin ensimmäistä kertaa tutkimaan hotellialuetta tarkemmin, ja varpaiden huljuttelu meressä oli must.
Parkkeerattiin pyyhkeet kuitenkin ylätasanteen isolle altaalle, ja siellä viihdyttiinkin sitten aurinkoa ottaen ja uiden hyvä tovi. Meidän loma on all inclusive, ja vaikka se ei hyväksi auringon paahteessa olekaan niin gin toniceja upposi kyllä muutama liikaa.
Pienessä pörinässä ja kikatellen hoiperreltiin hakemaan mahaan muutakin täytettä kuin Giniä. Illallinen on täällä klo 18.30 ja jatkuu puoli kymmeneen asti. Hotellilla on myös a la carte-ravintola, joka kuuluu hintaan muistaakseni kerran viikossa, ja sieltä pitää varata pöytä etukäteen. Me kelattiin mennä sinne juhlimaan hääpäivää tänä sunnuntaina (26. pvä).. Koska GT:t ja ruuan kanssa nautittu paikallinen viini tekivät tehtävänsä, suunnattiin ruuan jälkeen vaihtamaan vähän parempaa päälle ja takaisin allasbaariin. Yhdeksältä siellä oli Rockeoke, jossa hotellin oma brittiläinen muusikko soitti klassikkobiisejä ensimmäisen puoli tuntia, ja toisella puolikkaalla sai käydä toivomassa kappaleita ja mennä myös itse laulamaan toivomansa biisin jos uskalsi. Illan aikana kuultiin hienoja tulkintoja ja raivoisia aplodeja sellaisille ikivihreille kuin Sinatra ja Elvis.
Puolenyön aikaan hiivittiin toisiimme nojaillen huoneeseen nukkumaan.
Kolmannen päivän aamuna avasin silmät varovaisesti puoli ysiltä, tunnustellen mahdollista krapulaa. NOTHING! Päätin pyhittää päivän detox-toiminnoille, joihin kuului kevyt ja raikas aamiainen, runsas vedenjuonti ja hikitreeni salilla. Muuten hotellin oma gym on ihan hyvin varusteltu, mutta käsipainoja on vähänlaisesti. Eipä silti, kuuma ilma yhdistettynä melko tuskaisiin liikeyhdistelmiin aiheuttivat joka tapauksessa ihan valtavaa perspiraatiota! Treeni virkisti oloa ja jatkettiin samalla linjalla vielä huoneessakin omassa altaassa polskien.
Nyt alkaa olemaan postauksella sen verran pituutta et jatketaan huomenissa 🙂
