AIÖH! a.k.a eka täyslaidallinen treeniä!
Otsikko kiteyttää tehokkaasti tän hetken fiilikset. Keskiviikon eka tapaaminen PT:n kanssa oli siis vain n. 30%:sti liikuntaa, joten tänä aamuna tehtiin sitten jo kunnolla töitä. Lähinnä keskityttiin selän ja vatsan eri lihaksiin, mahtuipa mukaan myös setti jalkaprässiä.
Olen päättänyt, etten kertaakaan aio sanoa ”en pysty” tai ”en jaksa”, vaan jos tilanne oikeasti on se, etten kertakaikkiaan enää vaikka pysy jossain pidossa niin se ilmenee valittamisen sijaan mahalleen lösähtämisellä tai jollain muulla ruumiillisella tavalla. Naisilla on tapana lietsoa itsensä ja kehonsa uskomaan, etteivät he jaksa tehdä esimerkiksi yhtä tai kahta ylimääräistä toistoa sovitun sarjan päälle. Siksipä turvan kiinni pitäminen ja valitukseen käytettävän energian kohdistus liikkeen tekoon onkin paljon tehokkaampaa.
Tänään tehtiin treenin loppupuolella tuskaisten punnerrusten jälkeen vatsapitoja. Taljalaitteen eteen laitettiin matto, minut siihen istumaan, käsiin kahvat ja kumpaankin painoa 1,25kg. Just niin vähän, ettei kahvoista saanut mitään apua. Sitten kädet vedettiin hauiskääntömäisesti kylkiin kiinni ja kallistuttiin taaksepäin n. 45 asteen kulmaan. Siinä sitten pito. Villi tärinä alkoi samantien koko kehossa ja varsinkin tokassa ja kolmannessa pidossa vatsa huusi hoosiannaa. Kolmannen ja viimeisen pidon vikoilla sekunneilla Joni sanoi että: ”noniin ja nyt rupeat ojentamaan käsiä vuorotelleen eteen!” Järkytyin niin että mun koko kroppa meni shokkiin ja pito pääsi vallan karkuun. Siinä nanosekunnissa mun päässä pyörähti ajatus, etten halua sanoa etten pysty, mutta että se kuitenkin on totuus. Suusta pääsi ulos vain vaimea ”Apua!”, kun yritin löytää jostain voimaa ojentaa edes toisen käden 😀
Oikeasti niitä ojennuksia ei ollut edes tarkoitus tehdä, mutta Joni halusi testata onko liike liian helppo. Sadisti! 😀
Treenistä jäi kokonaisvaltaisesti tosi hyvä yleisfiilis, vaikka nyt joka paikkaan jo koskeekin! Kertoo vaan siitä, että treenattiin lihaksia joita en itse ole huomioinut omissa salitreeneissäni tarpeeksi. Mainitsin myös pari lisätavoitetta, jotka ovat roikkuneet mukana kuusitoistavuotiaasta asti: haluan nostaa 60kg penkistä puhtaasti pari kertaa, ja osata punnertaa miesten tyylillä. Varsinkin punnertamiseen keskityttiin tänään. Huomenna treenataan taas, aamulla kello kuusi viisitoista! 🙂
VHH-ruokavaliota sovellettiin tänään lihakeiton merkeissä. Lihapuoli hoidettiin palapaistilla ja kinkkupalasilla, ja tukuisuutta soppaan saatiin kukkakaalilla, kasvissuikaleilla ja sipulilla sekä kalamata-oliiveilla. Ruskistin lihat ja sipulin kevyesti voissa, lisäsin tomaattipyreetä reilusti ja vettä n. 2litraa. Mauksi heitin sekaan kaksi kanaliemikuutiota ja yhden fondihyytelön. Tykkään itse suolaisesta sopasta, joten jos miedompi maku on mieleesi niin jätä vaikka se fondihyytelö pois.
Vooooi luoja että oli hyvää! Söin kaksi lautasellista!
Keittolautasen takana pöydällä siintää jotain, mistä olen todella ylpeä! Siitä lisää lauantaina, jolloin julkaisen tiistaina kuvatun proggiksen kuvat ja syyn 🙂 Iiks!
Ihanaa torstai-iltaa muruset, huomenna on työviikon viimeinen päivä!
