”no syö sitten leipää tai jotain…”

Otsikko kertoo hyvin siitä etteivät ihmiset välttämättä tule ajatelleeksi missä sitä vehnää/niitä viljoja on, vaikka leipä nyt suurimaksi osaksi on juuri niitä viljoja. Mutta tämän lauseen olen jo kaksi kertaa kuullut, mummuni että isäni suusta.. 😀 yleensä huvittunut ilme riittää ihmiset itse toteamaan ”ainiin…”  mutta aina vehnä ei esiinny niin itsestään selvissä tuotteissa, se on erittäin ketku piiloutumaan joka paikkaan. Siksi ajattelin listata elintarvikkeita/ruokia/tuotteita missä saattaa olla vehnää (jotkin valmistajat käyttävät toiset ei) mutta jota ei ikinä ole tullut ajatelleeksi.

  • Salmiakki
  • Suuri osa irtokarkeista
  • Majoneesi
  • Kebab (korppujauhoja)
  • Lääkkeet (suomessa yleensä kuitenkin käytetään maissi-, ei vehnätärkkelystä)
  • Jotkin hammastahnat
  • Jotkin huulipunat, huulikiillot & huulivoiteet
  • Jotkin makkarat/nakit
  • Jotkin leikkeleet
  • Olut
  • Jauhelihapihvit (korppujauhot)
  • Ravintolisät
  • Mausteseokset
  • Jotkin ketsupit/ sinapit
  • Soijakastike
  • Salaatinkastikkeet
  • Marinadit
  • Jotkin sipsit
  • Jotkin tuorejuustot
  • Liemikuutiot
  • Jotkin dipit esim. Taco juustodippi
  • Pussikeitot

Näin, tässä muutama ainesosa jotka voivat sisältää vehnää. Määrät ovat eriasia, mutta jos näitä kaikkia käyttää niin äkkiäkös se vehnän määrä nousee. Mutta tärkeintä tämä on niille jotka ovat todella herkkiä pienillekkin vehnähippusille, lähinnä keliakiaa sairastavat. Onneksi kaupoissa löytyy näitäkin valmisteita ilman vehnää, täytyy vaan osata etsiä. Kyllä, aluksi tämä homma on aivan naurettavaa tuoteselosteiden kyyläilyä, mutta se helpottaa ajan kuluessa kun löytää vakiotuotteet. 

Olen ihmetellyt kahta asiaa. Ensimmäinen on se, että nykyään jos kaverini ovat tilanneet pizzaa tai paahtaneet ruisleipää tai pullaa yms, en ole haistanut sitä lumoavaa tuoksua (tiedätte kaikki mistä puhun.) no, tänään astuimme täpötäyteen pizzeriaan eikä _mitään_ . Tottakai haistoin ruoan, mutta yhtälailla ihmiset olisivat voineet syödä jauhelihakastiketta ja muusia, sen sijaan että söivät vastapaistettua pizzaa. Rupesin miettimään syytä, ja mieleeni palasi koulun penkiltä pari asiaa. Kun tupakka ja alkoholiriippuvaiset haistavat tupakan tai alkoholin, tietty osa heidän aivoissaan aktivoituu ja kyseistä tuotetta on vaikea välttää, tulee himo ja usein sortuu. Tämä on riippuvuuskäyttäytymistä. Olen ollut nyt yli kuukauden ilman viljoja, eli viljat ovat kokoneen poistuneet elimistöstäni ja samoin syömishimot. (Vehnähän vaikutti sinne keskushermostoon, remember?) Eli johtuuko ”tuoksuttomuus” siitä että olen päässyt riippuvuutta aiheuttavasta aineesta kokonaan eroon eikä sen haju enää aktivoi tiettyjä aivolohkojani samalla tavalla? Nenässäni tuskin on mitään vikaa. Jokatapauksessa, on ihanaa ettei viljojen välttely tuota enää minkäänlaista tuskaa. Kyseessä oli vielä Tampereen paras pizzapaikka Napoli, jossa oli muuten paras gluteeniton pizza tähän mennessä, aivan älyttömän hyvää! Eroa ei olisi välttämättä edes huomannut, ehkä ainoastaan taikinan reunoista jotka olivat ohuita. Suosittelen, kiitos napoli!

Toinen asia mitä olen ihmetelly on himoni piimään. Hehheh. Ennen join piimää korkeintaan jouluna, mutta nyt saattaa mennä purkkikin päivässä! Jos vehnä, elimistöä hapattava aine on poistunut eikä elimistö saa sitä enää, kaipaako elimistöni happamuutta ja siksi himoan piimää? Jos asia on näin, ei hätää kroppa, saat jatkossakim happamuutta. Et todellakaan vehnästä, mutta piimästä. 

collage_20140830184207752.jpgKirjoittamisesta vierähti jälleen melkein viikko, mutta syynä on sairastumiseni. Muhun iski agniina ja kovalla tahdilla yritän parantaa itseni ensi viikolla alkavaan työharjoitteluun. Yritän skarpata kirjoittamisen kanssa kun olen tervehtynyt.  P.S tiedättekö, Kuulas mesimarjasiideriä löytyi k-citymarketista, käykää hakemassa!

-Krista

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Liikunta Terveys

Gluteiiniton pizza, uusia tuttavuuksia ja maailman paras siideri

Heti alkuun nimeän reseptin uudelleen, piirakkapizza. Nimittäin pizzan rapeutta etkä makua tältä tuotokselta saa. Kyse on ohjeesta jonka löysin katriina luotosen hyvä olo kirjasta. Pohjan ohje oli hyvin simppeli, 3kananmunaa, 1dl kookosjauhoja, 2 1/2dl vettä + oregano suola basilika. Kookosjauho on siitä hyvä että siinä on hiilihydraatteja vain 17g & rasvaa 10g/100g verrattuna muihin gluteenittomiin jauhoihin. Pizzasta tuli hyvännäköinen ja tuoksu houkutteli, mutta ikävä kyllä sanonta moni kakku päältä kaunis pätee tähän… maku oli pohjan osalta mauton, pieniä kookosvivahteita lukuunottamatta. Pohja oli myös niin murenevainen että paistinlasta meiningillä mentiin. Söin pari palaa ja päätin unohtaa ohjeen. Ei siis pahaa, mutta ei siitä myöskään nauttinut. Alhaalla kyseisen ryökäleen kuva. 

Muuten lähipäivien menyy ei ole ihan surkealta näyttänyt, päinvastoin. Olen vihdoin päässyt siihen pisteeseen että ruokavalio koostuu muustakin kuin jugurtista ja piltistä. Lähipäivinä on tullut syötyä ulkona sekä tehty itse hyvää ja monipuolista ruokaa. Tänään tein kurpitsakeittoa ja sen reseptin ehdottomasti kerron teille seuraavassa postauksessa, nam

collage.jpg

Mutta niistä uusista tuttavuuksista ohoi! Satuin bongaamaan tampereen kauppahallissa isot kyltit ”viljaton valinta” ja meikähän kipitti heti myyjän juttusille. Kyseessä on suht. iso 78-82 kojuissa sijaitseva myymälä joka valmistaa luontaisesti gluteenittomia tuotteita. Mainitsin omasta ruokavalion muutoksestani ja hän tokasi ensimmäisenä ”no joko olet huomannut eron?”  Voi kyllä, olen. Hän itse on ollut 5 vuotta viljattomalla, konkari siis. Kojuista löytyy salaatteja, sämpylöitä, patonkia, leivoksia parilaleipiä..mitä tahansa! Sivut löytyy myös facebookista. Kannattaa käydä, erittäin symppis myyjä on sua vastassa.

Toinen tuttavuus löytyi myös kauppahallista, ravintola leo. Älyttömän söpö paikka, todella pieni ja viihtyisä. Penkit olivat täynnä tyynyjä ja tämä mukavuudenhaluinen pölli puolet tyynyistä heti itselleen. Leo valmistaa luomuruokaa sekä tukee luomupanimoita. Itse tutustuin kyseisessä paikassa KUULAS merkin luomusiidereihin, vaikka yleensä olen skumppien ja drinkkien ystävä, mutta vitriinissä houkutteli mesimarja siideri jota oli pakko maistaa. Ensimmäisen hörpyn jälkeen totesin, tässä saattaa olla maailman paras siideri. Maku ei ollut liian makea mitä voisi olettaa mesimarjalta, vaan puolikuiva ihanalla twistillä. Leo sai musta vakkariasiakkaan. Myös omppusiideri oli hyvää, ja sen bongasin myös ruokakaupan hyllyltä. Mesimarjan metsästys kaupasta jatkuu, sillä kauppahalli on sunnuntaisin kiinni ja pienet sunnuntaihörpyt on aina (silloin tällöin) paikallaan. 

-krista

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Terveys Suosittelen