Pienten lasten äitien työskenteleminen herättää vähän samanlaisia reaktioita keskustelussa kuin abortti: vain patakonservatiivit vastustavat sitä, mutta sen tekemisestä täytyy vähintäänkin maksaa tuntemalla olonsa jälkikäteen syylliseksi ja ahdistuneeksi.

Tästä oli tarkoitus tulla kriittinen kirjoitus. Vähän aikaa sitten seurassa tuli puheeksi Minimalism: A Documentary About the Important Things. Siitä oli hyvä tovi, kun olin dokkarin katsonut. Muistelin, mitä päällimmäiseksi itselleni siitä oli mieleen jäänyt. Dokkarissa oli joitakin osuvia puheenvuoroja, muutama hyvä pointti – ja sitten niitä ongelmallisia puolia. Tapani mukaan taisin muistaa parhaiten viimeksi mainitut. Muistin, […]

Kun Googleen kirjoittaa hakusanan ”vauva-arki”, lähes ensimmäisenä hakukone ehdottaa kursailematta: vauva-arki on kamalaa. En ihmettele. Viimeksi kirjoitin vauva-arjen ihanuudesta, johon myös lapsen toisella vanhemmalla on oikeus. En huijannut. Monella tavalla vauva-arki on ollut mielestäni ihanaa. Silti olen älyttömän kiitollinen niistä ihmisistä, jotka ovat kirjoittaneet nettiin jotakin muutakin. Huonoina päivinä vauva-arjen kamaluudesta puhuneet blogipostaukset ja keskustelupalstojen […]

Joulukuun lopussa tuli puoli vuotta siitä, kun olen viimeksi ollut työsuhteessa. Yhtä työkeikkaa lukuun ottamatta olen ollut äitiys- ja vanhempainvapaalla nyt siis kuusi kuukautta, eli suurin piirtein sen, mikä alun perin oli suunnitelmissa. Olen siis viime aikoina avannut yhä useammin työpaikkailmoitukset. Päivittänyt CV:n. Yrittänyt ajatella, että kohta saattaisi olla jo aika. Mikä fiilis? Moni hymyili […]

Historian ylioppilaskirjoituksissa vuonna 2010 sain tehtäväksi analysoida sarjakuvaa, jossa Neville Chamberlain heiluttelee tyytyväisenä Münchenin sopimusta ja julistaa surullisenkuuluisat sanat: I believe it is peace for our time. Samassa kuvassa saksalaisjoukot marssivat jo Eurooppaan. Vuoden 2019 eduskuntavaalien lähestyessä olen löytänyt itseni toisinaan ajattelemasta Chamberlainia. Chamberlain ja kysymykset dialogin käymisestä ovat viime vuosina olleet melko ajankohtaisia. Nettikeskustelut, […]

…Kipu peittää kaiken alleen, nielee kaiken, syö kaiken; kaiken nielevä kipu, niin, se joka ei jätä sijaa sanoille, ei taivu logiikkaan tai järkeen tai kielioppiin, järjetön kipu sellaisena kuin se on tuona loputtomana iltapäivänä sairaalahuoneessa, jossa on kellertävät valot ja muovilattiat, ne nitisevät ja natisevat ja notkuvat, kun askel irtoaa niistä hänen ravatessaan ympyrää, loputonta […]

Tunnustan. Olen helvetin huono elämään hetkessä. Jokainen kanssani samaan ikäpolveen kuuluva lienee kasvanut kuunnellen samoja, jokseenkin kulahtaneita kliseitä mukavuusalueen ulkopuolelle uskaltautumisesta, hetkeen tarttumisesta ja läsnäolosta. Koska itselläni on taipumus inhota toisteltuja totuuksia, olen myös näiden suhteen ollut melko varauksellinen. Taipumus, jota voi ihan syystäkin kritisoida välillä latistamiseksi, on tietysti toisinaan ihan terveellinen – kyseenalaistaminen kun […]

Kaupungin häilyviä rajoja sumuisena päivänä (ja suttuisessa kännykkäkamerassa) Kun olin raskaana, löysin internetin syövereistä sellaisen tekstityypin, jonka olemassaolon olin aikaisemmin tiedostanut vain hämärästi. Nimittäin synnytyskertomukset.  Luulen, että vaikka olisin törmännyt näihin aikaisemminkin, olisin suhtautunut aihepiiriin välinpitämättömästi, välttelevästi tai haluten epätoivoisesti säästää itseni liioilta yksityiskohdilta. Loppuraskaudesta kuitenkin ahmin niitä – nimenomaan niitä yksityiskohtaisia, paikoitellen melko raadollisiakin […]

Jokaisella, joka saa lapsen, on toivottavasti lähellään joku, joka muistuttaa, ettei aina ole pakko jaksaa. Vähintään ihmisen ei tarvitse kuin avata some tai lähin aihepiiriä käsittelevä lehti, jotta löytää sen saman, syystäkin toistellun viestin. Anna olla. Ettei aina tarvitse olla pyykit pesty, keittiö puunattu, omat ja lapsen vaatteet tiptop. Tuoreet kukat pöydillä, huulipunat naamarissa, hymy […]

Huomenna tulee kuusi viikkoa siitä, kun tähän maailmaan syntyi uusi pieni ihminen ja kysyin, että tuuksä meijän matkaan. Pieni, linnunluinen olento, joka tuhisee ja äännähtelee ja kasvaa. Ihminen, joka alkaa pikku hiljaa omista maailmoistaan suuntautua kohti myös tätä maailmaa: hymyillä ja seurata katseellaan, ihmetellä silmät selällään. Vaatia maitoa aina mitä erilaisemmissa paikoissa. Kuuteen viikkoon mahtuu […]