Tässä postauksessa käyn läpi ensimmäisiä käyntejä Ovumialla mutta sitä ennen haluan kertoa miten upeaa kohtelua siellä olen saanut. Henkilökunta on äärimmäisen ammattitaitoista, lämminhenkistä ja kannustavaa. Vastassa on aina iloisia ja hymyileviä ihmisiä, ilman minkäänlaista kiireen tuntua. Joka kerralla on yhtä tervetullut olo. Jos joku pohtii eri lapsettomuusklinikoiden välillä niin ainakin Tampereen Ovumialle annan ison kiitoksen kaikesta ja lämpimät suosittelut!

Ensikäynnillä tapasin lääkärin ja keskustelimme minun taustoistani ja siitä, miten tämä prosessi ja hoidot etenevät. Samalla tehtiin myös ultratutkimus ja minulta kyseltiin toiveita ominaisuuksista (hiusten ja silmien väri, pituus), joita haluaisin luovuttajalta. Ilmeisesti näitä ominaisuuksia saatetaan kysyä vasta myöhemminkin psykologin käynnin jälkeenkin, mutta oma viiden vuoden harkinta-aikani tämän asian suhteen taisi vakuuttaa sen verran hyvin lääkärin, että hän uskalsi jo ensikäynnillä kirjata ylös toiveitani.

Prosessin etenemisen nopeus on yllättänyt minut (ja lähipiirini) aivan täysin! Luulin, että ensikäynnin jälkeen kuluisi pitkä aika ennen seuraavaa vaihetta mutta jo kaksi viikkoa myöhemmin istuin psykologin vastaanotolla. Keskustelimme luovuttajasta ja siitä että lapsi saisi täysi-ikäisenä ottaa häneen yhteyttä, minulla ei siihen oikeutta ole ja se on hyvin ymmärrettävää. Keskustelimme myös tukiverkon ja tiedonsaannin tärkeydestä ja sainkin hyvin paljon lisätietoa. Olin myös onnellinen kuullessani, että Tampereella on melko paljon, yllättävänkin paljon, muita vastaavassa tilanteessa olevia ja he ovat järjestäneet tapaamisia ja ystävystyneet.

Psykologin käynnin jälkeen tehtiin virallinen hoitosopimus ja laitettiin tilaus pankkiin menemään. Sen jälkeen jäin odottelemaan sopivan luovuttajan löytymistä ja tein ovulaatiotestejä. Lisäksi olisi myös tehtävä aukiolotutkimus, jossa tutkitaan, että munanjohtimet ovat auki ja rakenteellisesti kaikki kunnossa.

Hyvin nopeasti sainkin soiton, että sopiva luovuttaja on löytynyt joten aukiolotutkimus ja ensimmäinen yritys inseminaatiolla suunniteltiin jo heti seuraavien kuukautisten ja ovulaatiotestien jälkeen. Pienellä pelolla odotin aukiolotutkimusta (sitä ennen piti ottaa todella vahva särkylääke, joten se kertoo jotain tutkimuksen aiheuttaman kivun tasosta ja oma kipukynnys on todella alhainen) ja kun sen aika oli, kävikin ilmi, että ovulaationi oli ilmeisesti edellisen yön aikana alkanut eikä tutkimusta päästy tekemään. Jälleen kerran tuli uusi nopea käänne, kun meninkin Ovumialle uudelleen muutaman tunnin kuluttua inseminaatioon! Lähtökohtaisesti terveellä nuorella naisella ei pitäisi olla mitään ongelmia munanjohtimien aukiolossa ja sen takia lääkäri ei pitänyt sitä tässä vaiheessa täysin välttämättömänä vaan sen voisi tutkia myöhemminkin.

Inseminaatio on nopea, esim. ruokatunnin aikana suoritettava kivuton toimenpide, jossa siittiöt ruiskutetaan kohtuonteloon. Minulle tehtiin ensimmäinen inseminaatio luonnolliseen kiertoon ilman lääkehoitoja mutta myös ne ovat mahdollisia, mikäli lääkäri katsoo sen olevan hyvä vaihtoehto. Kun lääkäri aloitti inseminaation, hän sanoi ”onnea matkaan”, tämä taisi olla niin siittiöille kuin minullekin tarkoitettu ja sai kyllä todella hyvän mielen aikaan. Kun olin lähdössä, sain häneltä vielä lämpimän halauksen ja muistutuksen elää ihan tavallista elämää, kunnes on aika tehdä raskaustesti. Pitkän, kahden viikon odotuksen jälkeen tein testin ja valitettavasti tämä ensimmäinen yritys ei onnistunut mutta pms-oireiden ilmestyttyä, tämä lopputulos oli arvattavissa. Olen varautunut siihen että aikaa ja rahaa tässä tulee menemään, mutta toivon että lopulta lopputulos olisi kaiken sen arvoinen!

Tästä ensimmäisestä yrityksestä on aikaa nyt reilu kuukausi, seuraavassa postauksessa kerron missä nyt mennään! Kiitos kun olit matkalla mukana ja luit!