Lomalle laskeutumisen jalo taito

Kesäloma, ihana aika ladata akkuja ja hellitellä itseään. Miten saada tästä vuoden odotetuimmasta jaksosta mahdollisimman paljon energiaa pimeää ja raskasta syksyä varten? Hyviä tapoja on monia; joku lähtee heti loman alettua matkalle ja karistaa työpaineet näin olaltaan. Toinen täyttää kalenterin kesätapahtumilla ja vierailuilla ja jollekin täysin suunnittelematon ex tempore -tekemisiin peustuva lomajakso on se kaikkein rentouttavin. Tärkeintä, että itse kokee loman viettonsa nimenomaan rentouttavaksi eikä lomaa suoriteta ulkoistten paineiden tai tottumusten vuoksi.

Omaan työuraani kuuluu varsin monenlaista kesälomatapaa. Opiskeluaikana olin niin innoissani mahdollisuudesta tienata, että kahvilatöistä ansaitsemani lomat otin aina rahana. Paiskin täysipäiväisesti töitä yliopisto-opintojen lomassa ja nuoruuden innolla jaksoin sekä työtä että opiskeluja. Aika-ajoin taisin kyllä olla aikamoinen riivinrauta eli todella loman tarpeessa.

Sittemmin kesät kuluivat lasten jalkapalloharrastuksen aikatauluttamana eli omat lomat menivät monta vuotta reeni- ja pelikalenterien mukaan. Hauskaahan tuo oli ja pelimatkojen kautta kotimaan matkailua kertyi.

Viime vuosina loman palauttava merkitys on entisestään korostunut ja tunnustan tarvitsevani kesällä mielellään viiden viikon totaalisen irtautumisen työstä. Minulle on myös muodostunut muutama rutiini, joita mielelläni vaalin oman lomalle laskeutumisen rituaaleina.

20180619_183857.jpg

 

Koska rakastan suunnitella ja haaveilla asioita etukäteen, kesälomaan valmistautuminen ei muodosta tässä poikkeusta. Kuukausia ennen lomaa hahmottelen mahdollisia kiinnostavia tekemisiä ja ennen kaikkea hankin pinon kesälukemista. Työvuoden aikana harvoin jaksan keskittyä proosan lukemiseen, mutta kesälomalla yksi ihanimmista asioista on ahmia kirjoja, lukea lähes kertaistumalla tarinoita kannesta kanteen aamuyön tunteihin asti. Niinpä keräilen kesälukemistooni kirjoja hyvissä ajoin ennen lomakauden alkua. 

Viime vuosien odotetuiksi vakikirjailijoiksi ovat muodostuneet Seppo Jokinen ( koska Tampere), Enni Mustonen ( Suomen historia ja vahvat naiset) ja Virpi Hämeen-Anttila ( herkullinen Helsinki-kuvaus ja 1920-luku) eli romantiikkaa, jännitystä ja historiaa. Kirjapinoon kertyy vaihtelevasti myös muiden kirjailijoiden teoksia, ja ainahan voi palata ikisuosikkini Kjell Westön Helsinki-trilogiaan. Niihin kirjoihin en kyllästy koskaan.

20180720_193015.jpg

Kesälomalle laskeutumiseen kuuluu ehdottomasti myös taikinaterapia ja mustikkapiirakan leipominen on vakiintunut loman alkamisen merkiksi. Yleensä olen aloittanut kyllä loman ennen mustikkakautta ja piirakka on pyöräytetty loman jo alettua, mutta tänä vuonna minä ja mustikat olimme synkronissa. Kesän ensimmäinen pellillinen tätä perinneherkkua valmistui juuri parahiksi kruunaamaan loman aloittamisen. 

Minulle mustikkapiirakka on parasta pullapohjalla ja mustikat sokerin kera hiukan kokoon keitettyinä ( litra mustikoita, desi vettä, 2 desiä sokeria ja 3 ruokalusikallista perunajauhoja kiehautetaan). Mausta muistuvat mieleen mummu ja lapsuuden kesät <3

Ettei lomalle lähtö ole pelkkää makealla herkuttelua, niin jokavuotinen tamperelainen perinneruoka-annos on ehdottomasti saatava viimeisen työpäivän päätteeksi. Linkosuon kahvila Siilinkarin peremec (pärämätsi) ja kroketit kuuluvat nekin lapsuuden makumuistoihin. Hämeenkadulla 1950-luvulta lähtien ihastuttanut Siilinkari oli minun lapsuudessani kahvila ja grilli ja onneksi grillituotteiden aateliset eli pärämätsit ja kroketit ovat säilyneet listalla myös modernisointien myötä.

Sen verran rasvaista ja tuhtia tämä herkku on, että onkin syytä jättää nämä herkut vain erityistapauksiin. Pärämätsi ja kroketit ovat muuten ainoa ruoka, jonka kanssa juon maitoa. Ja aina kuivat mausteet.

IMG_1040.JPG

Oma reseptini lomalle laskeutumiseen on siis sekoitus herkkuja, suunnittelua ja kirjoja. Suunnitelmat eivät sido ja loman jälkeen on mukava katsoa, mitkä olivat tarpeeksi kiinnostavia ja innostavia toteutuakseen. Liikaa virikkeitä en kaipaa, lomalla se olemisen sietämätön keveys on parasta. Ja jotta sekä lomalle jääminen ja lomalta paluu sujuvat mahdollisimman hyvin, loma kannattaa aloittaa ja päättää keskellä viikkoa. Pätkäviikko tulee loman molemmissa päissä tarpeeseen.

LOMAA!

Suhteet Oma elämä Mieli

Huh hellettä,maratonia heinäkuussa!

 

20180714_124744.jpg

Viime lauantaina oli vuorossa taas tätijuoksijan maratonmatkailua. Suuntana Satakunta ja Säkylän mansikkamaraton. Jo viime vuonna ajattelin, että vähemmän perinteistä maratoonarin kroppaa muistuttavalle, runsaasti erityisti päähikoilevalle naisihmiselle on vain itsensä kidutusta lähteä lappujuoksuille helteisiin keleihin. Viime kesänä ei juuri lämpimiä aurinkoisia päiviä näkynyt, mutta takuuvarmaa oli, että ne vähäiset osuivat minun – hellejuoksua inhoavan – tapahtumapäiviin. 

Poikkeusta hikiseen puhteeseen ei tehnyt tämäkään kerta. Tuskien taival, mutta ihana tapahtuma! Satakuntalaisesta jäyhyydestä ei ollut tietoakaan, niin sydämellisesti ja yhteisöllisesti tämä pieni juoksutapahtuma oli järjestetty. Aluksi itseäni kauhistutti ajatus vain neljän kilometrin välein sijoitellusta huollosta ja raahasinkin täysin poikkeuksellisesti omaa urheilujuomapulloa reitin läpi. Talkooväki ja järjestävät seurat Hiisirasti sekä Köyliön Lallit olivat kestvyyslajien asiantuntijoita ja niinpä reitille oli polkaistu lisää virkistyspisteitä. Ja tarpeeseen tulivat! Erityiset kiitokset niille kahdelle ihanalle isännälle, jotka olivat järjestäneet ihan omat viilennyspisteet; suihku puutarhaletkulla reitin alkupäässä viilensi juuri passelisti ja kauhallinen vilvoittavaa vettä sienelle reitin loppupuolellaantoi tarvittavan lisäpotkun viimeisille kilometreille.

Reitti oli tosi kaunis, kaksi kertaa kierrettävä puolimaraton Köyliöjärven eteläpuolella. Tasainen kuin mikä, mutta lauantain paahteessa varjopaikkoja oli turha etsiä. Oma juoksu kulki ennakkoaavistusten mukaisesti. Alkutalven pitkä pakkolepo ja kupeille kertyneet muutamat herkkukilot pakottavat himmaamaan tämän vuoden tavoitteita lähinnä maaliin päästyjen juoksujen keräilyksi. Ensimmäinen puolikas oli vielä kohtuullista juoksua ja puolimatkan krouviin meni aikaa  2h 18 minuuttia. Loppupuolikas sisälsi ihan hirveän paljon nääntynyttä kävelyä, kantapään kipuilua mutta ihan voimattomuuttakin, joten maaliin pääsin vasta ajassa 4 h 55 minuuttia. Jäin viime syksyn Kankaanpään maratonin ajasta 40 minuuttia. Toki tämän vuoden aikojen selkeät huononnukset hitusen harmittavat, mutta maaliin päästy maraton on aina voitto. Ja kummasti näistä juoksutapahtumiin osallistumisesta saa aina lisää motivaatiota harjoitteluun.

Pienet tapahtumat ovat myös siitä kivoja, että palkinnoille voi satunnaisesti päästä myös tällainen hidasvauhtinen juoksija. N50-sarjan kolmas sija oli erityisen ikimuistoinen, pääsin oikein palkintokorokkeelle pokkaamaan kahvipurkkipalkintoni <3 Tunsin oloni melkein urheilijaksi.

Kaksi pientä asiaa tapahtumassa jäivät mietityttämään. Maraton on nimetty mansikkamaratoniksi mutta mansikoita ei ollut tarjolla juoksijoille eikä edes tapahtumakeskukselta ostettavissa. Toki matkan varrella vieno mansikan tuoksu pelloilta leijaili, mutta kyllä olisivat virkistävät mansikat maistuneet maaliin asti taivaltaneille. Minulle ei myöskään ihan avautunut ilman jälkiselvittelyä, miksi osallistumismitalia koristaa peikko ( taitaa olla Hiisirastin tunnus). Jotenkin Lalli ja Piispa Henrik -aihe puhuttelisi ainakin tällaista historiaromantikkoa enemmän.

Kaiken kaikkiaan suosittelen lämpimästi kesäjuoksuista pitäville tätä kivaa kylätapahtumaa. Arvostan tällaista kylän yhteistä ponnistusta ja välillä on juoksemisen kannaltakin tosi hyvä kokeilla erikokoisiin tapahtumiin osallistumista. Täällä ei tönitä ja tuupita juomapisteillä ja saat tehdä ihan oman juoksun. Plussaa tapahtumalle myös monista matkavaihtoehdoista sekä lasten sarjoista. Todellinen koko perheen kesätapahtuma!

20180714_160356.jpg

Maaliin tullut tätijuoksija nakkisopan ääressä. Kevyt jälkihiki!

Hyvinvointi Liikunta Mieli