Olen töissä omalla alallani, työpaikassa joka ulkoisilta piirteiltään on suurinpiirtein kaikkea, mitä voin vain toivoa.

Vakituinen työ, kohtuullisen hyvä palkka. Jopa henkilökohtaiset intressini kohtaavat työpaikkani tarjoaman erikoisalan kanssa, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että vapaa-ajalla tapahtuva muu harrastus vielä tuntuisi työltä. Asiakkaani ovat ehkä parhaimpia ikinä!

Olen ollut nyt työsuhteessa tänne reilun puolen vuoden ajan, siitä asti, kun yritys on ollut pystyssä. Aluksi meitä oli omistajan lisäksi kaksi, minä ja esimieheni, mutta esimies sai lähtöpassit useampi kuukausi sitten eikä ketään palkattu tilalle. Sain hänen työtehtävänsä, mutta palkan nostaminen ei kuulemma ollut ajankohtainen kysymys. Ajattelin sen johtuvan siitä, että olin itsekin vielä koeajalla, mutta kas’kummaa asia ei muuttunut ajankohtaiseksi edes koeajan loputtua. Teen siis töitä sellaisen summan edestä, mikä on yli 500€ nykyistä palkkaa korkeampi.

Yrityksellä ei mene hyvin. Kehtasin kyseenalaistaa omistajan kannattavuuslaskelmia jo syksyllä – olin tietenkin väärässä. Eikä sillä, kaikki oikeat palaset ovat kyllä paikalla, mutta kukaan ei osaa niitä laittaa oikeaan järjestykseen. Minun tietotaitoni ei riitä edes kaikkien niiden tehtävien hoitamiseen, joita päivittäin teen, olenhan tässä kyllä oppinut mutta tukea on ollut hintsusti saatavilla. Hyppään joka päivä pää edellä syvään veteen, ja pyristeltyäni takaisin pinnalle sataa paskaa niskaan.

Tekee ihan hyvää jo myöntää ja sanoa, että olisi yrityksenkin kannalta kannattavampaa palkata tänne joku, jolla olisi jo valmiita verkostoja ja ratkaisuja, ja irtisanoa minut. Lähtisin kiltisti.