What would MacGyver do

Tässä tullaan seuraavan parin kuukauden aikana olemaan jännän äärellä. Olen tunnetusti niin äärettömän fiksu ja järkevä ihminen että oikein pahaa tekee, mutta tässä tilanteessa korttien pelaaminen oikein tuntuu lähestulkoon mahdottomalta.

Tälleen ihan kevyesti pitäis nyt osata reilun kuukauden sisään päättää mihin suuntaan sitä elämäänsä kääntää, että mitä tienhaaraa lähtee seuraamaan. Tässä on kuitenkin pari muuttujaa…

1. Me ollaan kohta oltu vuosi ilman ehkäisyä, pidetty kirjaa kuukautiskierrosta ja tärppipäivistä, ilman tulosta. Kuitenkin, jollain tuurilla tulen nyt tästä tai viimeistään seuraavasta kierrosta raskaaksi, ja siis oikeasti, mikä olisi parempi uutinen?!
2. Mä pääsen melko todennäköisesti kouluun nyt syksyllä. Amk-haun tulokset julkaistaan aikaisintaan 30.6. ja viimeistään 15.7., ja opiskelupaikka täytyy ottaa vastaan viimeistään 29.7., mutta pääsykoevastaukset nähtyäni olen ollut hyvin varma siitä, että sisään mennään ja heittämällä.
3. Ja vielä kirsikkana kakussa, mulla saattaa olla töissä häviävän pieni teoreettinen mahdollisuus täysiin tunteihin myös syksystä eteenpäin.

What would MacGyver do? Tai sinä?

Tässä nopeasti selitettynä eniten päässä pyörivät skenaariot…

-Tulen raskaaksi ennen kuin pitää ilmoittaa kouluun pääsystä, jolloin jään töihin ja sieltä sitten äitiyslomalle. Tämä olisi se best case scenario, kouluun ehtii sitten myöhemminkin. Tässä tapauksessa on siis ihan sama pääsisinkö kouluun vai en, en tulisi ottamaan paikkaa vastaan. Olisi myös aivan sama mitä kävisi työtuntien kanssa, äityisloma alkaisi laskurin mukaan tammikuun alussa ja äitysrahan määrään vaikuttaisi kuitenkin vuoden 2013 tulot, eli aivan sama sen suhteen…

-En tule raskaaksi vielä, mutta pääsen kouluun. Otan riskin raskautumisesta kesken opintojen, ja otan opiskelupaikan vastaan. Ehkä saamme lapsen, ehkä emme. Ehkä ensi kierrosta, ehkä lapsettomuushoitojen jälkeen, ehkä adoptoituna 10 vuoden päästä?

-En tule raskaaksi vielä, mutta pääsen kouluun. En kuitenkaan ota opiskelupaikkaa vielä vastaan, vaan jään vielä vuodeksi töihin. Katellaan olisko vauva tuloillaan, säästetään vähän rahaa ja rempataan asuntoa. Elellään normaalisti niin kuin tähänkin asti.

-En tule raskaaksi vielä, enkä pääse kouluun. Jään töihin, enkä edes saa niitä täysiä tunteja. Tattis… Tämä on sanomattakin worst case scenario.

Järkevintä (ai että, vihaan tuota termiä) olisi lykätä mahdollisen opiskelupaikan vastaanottamista vuodella eteenpäin. Kuitenkin, jos lykkään kouluunmenoa enkä saakaan niitä täysiä tunteja enkä raskaudu, on se vuosi lähestulkoon täysin hukkaanheitetty elämän eteenpäinviemisen kannalta. Se olisi kuitenkin turvallisin valinta, katella rauhassa miten edestä perheenlisäyksen kanssa ja ehkä saada samalla vähän rahaa säästöön tai kämppää laitettua.

Ylin best case scenario nyt vaan olisi paras juttu evö! Lapsi, miettikää nyt. Oma, minusta ja hänestä, meidän. Selitänkö vielä lisää miksi??

Ja mitä jos menen kouluun, ja tulen tai en tule raskaaksi.

 

No, ehkä mä nyt odottelen vielä mitä tuloksia tulee tikkuun pissaamisesta ja amk-hausta. Ja kattelen sitte uudelleen, mitä mä oman elämäni MacGyverinä tekisin.

Suhteet Oma elämä Opiskelu Työ

Karhunpalvelus yhteiskunnalle

 

Meillähän on siis töissä omassa yksikössä tällä hetkellä jokseenkin naurettava tilanne, alunperin palkatusta henkilöstöstä on jäljellä enää 2/3. Näistä vain 1 on irtisanottu ja loput ymmärtäneet lähteä tässä vajaan parin vuoden aikana… ja ketään ei ole palkattu tilalle. Ei yhtäkään. Koska: valtakunnan tasolla budjetti ei täyty. Ei kiinnosta ketään isokenkäistä se, että meidän budjetti täytyy ja henkilöstöbudjetti jää ylijäämäiseksi. Paperilla meidän yksikköä tarkastellessa voitaisiin siis hyvin palkata lisää väkeä, mutta valtakunnallisesti parin riippakiviyksikön persnetot maksetaan meidän verellä ja hiellä. Ja en voi ajatella sitäkin, että kun ne nyt on huomannut millaisella henkilökunnalla me tehdään näinkin hyvää tulosta, eihän ne ketään meille haluakaan palkata kun homma kerta toimii.

Joten, hyppäänkin syksyllä toivottavasti tyhjän päälle ja irtisanon itteni vakituisesta työpaikasta, ja alan uudelle alalle.

Oon jo valmiiksi työkavereideni ja kaikkien lähiseudun työttömien puolesta pahoillani siitä, että mun jättämää koloa tuskin tullaan paikkaamaan. Jollen muuta oo oppinut tuolla niin sen, että jokainen on korvaamaton – kenenkään tilalle ei ketään palkata.

Tässä tilanteessa mä teen oikeastaan aika karhunpalveluksen yhteiskunnalle. Vien yhden opiskelupaikan vaikka alla on jo toinenkin ammatti, siirryn elämään yhteiskunnan maksamilla tuilla palkan sijaan, ja perskele kun en saa edes ketään tilalleni töihin jatkamaan verokannan keruuta…

Tämä kaikki oltaisiin vältetty sillä, että työtä antava osapuoli ymmärtäisi katsoa myös yrityksensä sosiaalisen vastuun budjettia, eikä pelkästään sitä, millaisella voittoprosentilla ollaan liikenteessä.
Vaikka kyllähän mä sen ymmärrän, että yritys on omistajiaan varten. Yritystä ei kuitenkaan ole ilman sen työntekijöitä.

 

Yritysten sosiaalinen vastuu. Millon se on eduskuntavaalien kuumin teema? Ja nimenomaan siltä osin, että palkattais ihan oikealla rahapalkalla tarpeeseen tulevat työntekijät, ja otettais palkattomat harjoittelemaan siinä sivussa – eikä tekemään niitä palkallisten töitä. Harjoittelijoitahan meillä on siis riittänyt, ovat viikon tai kuukauden ja sitten on taas maanantaina uusi naama.

Työ ja raha Opiskelu Työ