Matti Myöhänen (ja pieni mies, osa 2)

Kaikki, jotka tuntevat minut, tietävät, että minulla on suuria vaikeuksia olla ajoissa ikinä missään koskaan. Oli kyseessä tapaaminen toisella puolella kaupunkia tai vaikkapa lähipubissa, olen aina myöhässä. Olen myöhässä jopa silloin, kun olen kutsunut ihmisiä luokseni.

Näin ollen eilen, kun ludetarkastajat tulivat visiitille hieman ennen aamukymmentä, olin yhä epämääräisissä kotivaatteissa ja edellisen päivän meikeissä. (Sain keskiviikkona A4:sen, jossa todettiin, että viereisestä rapusta on löytynyt luteita, joten ludetarkastajat tulevat vierailemaan myös minun rapussani perjantaina klo 10-12 välillä.) Olen mitä ilmeisimmin ollut melkoinen näky, sillä he tiedustelivat, että olin kai saanut ilmoituksen tarkastuksesta ja että ei kai haittaa, vaikka he olivat hiukan etuajassa. Koska ajankäytölliset haasteeni pääsivät jälleen yllättämään, en ollut ehtinyt raivata ruokapöydälläni lojuvaa kotiapteekkia piiloon. Viimeaikaisten vaivojeni myötä pöydälläni lojui kuusi lääkepakkausta. Epämääräinen habitukseni ja lääkevuori pöydällä ovat saattaneet antaa vaikutelman, että olen päättänyt edellisen illan sumuisissa tunnelmissa.

Minulla on iso ja painava jenkkisänky, jonka pohjan tarkastajat halusivat nähdä. He nostivat sängyn ylös ja ilokseni kertoivat, ettei minulla ole luteita. Siinä samalla satuin huomaamaan, että lattialla, aivan seinässä kiinni, lojui jokin pinkki, muovinen käärepaperi. Tajusin saman tien, että kondomin kuorihan se siellä kiiltävänä makaa. Joskus nuorempana tuollainen yllättävä löytö olisi saanut naamani humahtamaan kirkkaanpunaiseksi sekunnin sadasosissa. Nyt vain ajattelin itsekseni, että niinpä tietysti. Tuo suhteellisen kaukainen muistutus seksistä on peruja viime kesältä, kun tapailin jonkin aikaa miestä, jonka kanssa soudimme ja huopasimme koko kesän, mitä olemme, vai olemmeko mitään.

Noita kääreitä ei ole minun läsnä ollessani availtu sittemmin. Olen pitänyt deittaillessa tiukkaa linjaa, etten halua mitään epämääräistä koheltamista. Myöskään antamastani ensivaikutelmasta huolimatta, edellisenä iltana ei ollut sumuista, tapanani ei ole miksailla lääkecocktaileja. Vietin edellisen illan pienen miehen, Samin, kanssa Tuomaan Markkinoilla ja sen jälkeen hänen luonaan. Join lasin punaviiniä pizzan kylkiäisenä ja satuin nukahtamaan päivän päätteeksi meikit kasvoillani.

Meillä oli todella mukavaa. Vaikka Tuomaan Markkinat kuuluvat mielestäni ehdottomasti Senaatintorille, oli markkinat kuitenkin kiva nähdä. Tunnelma ei ollut kuitenkaan entisenlaisensa ja ruokakojut olivat tänä vuonna pettymys. Jouluihmiselle kaikki jouluun liittyvä on kaikesta huolimatta aina ihanaa, joten otin irti kaiken, minkä sain. Joimme glögiä lämmitetyssä katoksessa ujosti kiinni toisissamme. Se oli ehdottomasti markkinoiden kohokohta.

Tuomaan Markkinoiden jälkeen menimme Samin luokse. Tilasimme pizzat ja katsoimme taas jouluelokuvaa. Arvostan kovasti tuota uhrautumista, sillä jouluelokuvatrilogia, joka meillä on työn alla, on kammottavan huono. Olin koko elokuvan ajan hänen kainalossaan ja se tuntui todella mukavalta. Leffan jälkeen katsoimme Areenasta vielä hetken erästä komediasarjaa, joka tovin kuluttua muuttui taustameluksi, kun me keskityimme suutelemiseen. Se oli ihana ja hellä hetki.

Ihanaa oli myös se, että tuo hetki ei johtanut siihen, että hän olisi seuraavassa hetkessä pyrkinyt riisumaan vaatteitani. Haluan edetä rauhassa ja kaikesta päätellen vaikuttaa siltä, että Samilla on samanlaiset toiveet. Suutelumme keskeytyi vasta, kun komediasarjassa puhuttiin ihan päättömiä ja me molemmat aloimme nauraa samaan aikaan. Sen jälkeen katsoimme sylikkäin jakson loppuun, kunnes Sami vei minut kotiin. Autossa suutelimme vielä kerran, kun toivotimme toisillemme hyvät yöt. En tiedä vielä, milloin tapaamme seuraavan kerran, mutta toivottavasti pian.

Kun kerran vaikuttaa siltä, että Sami pyörii kuvioissa vähintäänkin toistaiseksi, en aio enää kutsua häntä pieneksi mieheksi tulevissa kirjoituksissani. Vaikken sillä mitään pahaa tarkoitakaan, on turhaa viitata häneen tuollaisella ulkoista olemusta kuvailevalla lempinimellä. Enpä kai itsekään toivoisi hänen kutsuvan minua paksuksi naiseksi.