Tag: masennus

En saa itseltäni hetkeäkään rauhaa. Tunnesyömisen lisäksi minulla ei ole mitään tietoisuutta turruttavaa addiktiota, jolla saisin satunnaisia pausseja tähän loputtomaan minuuteeni. Jokainen hetki, jota en käytä harhauttaakseni itseäni (esimerkiksi höpöhöpösarjoja katsomalla), kuluu automaattisesti ylianalysoidessa. Samaan aikaan, kun puen itseni ja koirani valmiiksi kävelylenkkiä varten, pääni sisällä tapahtuu kaikkea muuta ja suurella vauhdilla. Tämä aiheuttaa hajamielisyyttä, […]

”Miten voit?” kysyi Sami tuossa eräänä päivänä. Se ei ollut huoletonta utelua peruskuulumisistani, vaan aitoa kiinnostusta, miten pärjään hulluuteni kanssa. (”Hulluus” on oma sanavalintani, en jaksa olla poliittisesti korrekti, kun puhun mielenterveyshaasteistani.) Emme puhu vaikeuksistani kovinkaan usein. Se ei johdu siitä, ettenkö voisi puhua Samille, vaan siitä, että olen valinnut elää näennäisen kevyessä kuplassa, jossa […]

Taas on tovi vierähtänyt edellisistä höpinöistäni. Viime viikkoina minulla on ollut jonkin verran kiireitä ja aavistuksen haastavampia aikoja. Mielialalääkitykseni ansiosta elän yleensä suhteellisen tasaista sumua, mutta viime aikoina tunteeni ja ajatukseni ovat läpikäyneet siksakkia tavanomaista enemmän. En oikein tiedä, miksi. Masennus ja ahdistus usein vuorottelevat elämässäni ja viime aikoina masennus on hallinnut. Eräs masennuksen haastavimpia […]

Kulunut aika edellisestä kirjoituksestani taitaa olla tähänastisista pisin. Olen muka ollut kiireinen ja väsynyt. Todellisuudessa en ole ollut erityisen kiireinen enkä täten kai niin väsynytkään. Luulen, että hullu mieleni (vitsailen masennuksestani ja ahdistuksestani usein kutsumalla itseäni hulluksi, koska kaikesta voi vitsailla, paitsi Jada Pinkett Smithin kaljuuntumisesta) aidosti kokee, että olen elänyt hektistä aikaa, sillä voimavarani […]

Olen monesti elämäni aikana kadehtinut huolettomia ihmisiä, jotka vastaanottavat elämän sellaisenaan turhia murehtimatta. Olisipa ihanaa elää päivä kerrallaan, nauttia joka hetkestä ja olla miettimättä tulevaa. Mutta ei. Minä murehdin, vatvon, ylianalysoin, vainoharhailen ja sabotoin itseäni sekä onneani. Ajatukseni karkaavat ja kiitävät sellaista vauhtia, että kaikki realiteetit katoavat. Jään vahingoittavien ajatusten luuppiin, ja lopputuloksena onnistun vakuuttamaan […]

Heittäydyin eilen mahalaskulla syvimpään mahdolliseen päätyyn, jotta molskis vain. Minulla ja Samilla piti olla ihan tavallinen, iloinen treffi-ilta, mutta jotenkin se eteni tilanteeseen, jossa nyyhkin hysteerisenä saamatta itkua loppumaan. Jos pohdin aiemmin, missä tahdissa ja missä määrin haluan avautua Samille ja näyttää hänelle nurjemmatkin puoleni, niin eipä tarvitse miettiä enää. Sami oli täysin häkeltynyt kohtauksestani […]