37 ja (näennäisesti) kaikki hyvin – kuplassa on hyvä olla

Tänä viikonloppuna täytin 37 vuotta. Voisin kirjoittaa siitä, millaista ahdistusta se aiheuttaa perheen perustamisen näkökulmasta. Siitä, miten aika uhkaa loppua kesken. Minulla on kuitenkin ollut niin ihana syntymäpäiväviikonloppu, etten halua pilata sen tuomaa onnea masentavilla totuuksilla. Haluan pysytellä tässä onnellisuuden kuplassani toistaiseksi. Vaikka kynsin ja hampain.

Kulunut viikko oli emotionaalisesti aikamoista kuperkeikkaa. Synttäreitäni edeltävänä viikonloppuna vietin lauantai-iltaa ja sunnuntaipäivää Samin kanssa. Sami oli taas rankan työviikon päätteeksi uupunut. Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, olin jo valmiiksi epävarma Samin ajatuksista ja tunteista. Kun sitten vietimme tuota viikonloppua yhdessä, epävarmuuteni sai lisäpontta Samin haluttomasta asenteesta. Aloin jo arvella, että kenties Sami sinnittelee tässä parisuhteessa vielä sen verran, että saamme syntymäpäiväni hoidettua ja jättää minut sitten. Otin Samin vaisun olemuksen merkkinä lopun alusta. Päivä päivältä alan kuitenkin ymmärtää paremmin, miten paljon väsymys ja nälkä vaikuttavat miesparkaan. Kun Samilla on nälkä tai kun hän on väsynyt, hän tyhjenee kuin ilmapallo, ja kaikki siitä eteenpäin on silkkaa selviytymistaistelua. Keskusteleminen on kuin vetäisi kivirekeä perässä, ja Samin yleinen olemus on ilmeetön, miltei välinpitämätön. Kaiken lisäksi sain tuona viikonloppuna päähäni, että mitäpä, jos menisimme vanhempiani tapaamaan. Sami suostui, mutta kun vierailusta oli jo sovittu, aloin katua spontaania ideaani. Matkalla vanhempieni luokse ärsyynnyin nimittäin ensimmäistä kertaa. En jaksanut väkisin yrittää pitää keskustelua yllä, vaan tuijotin pottuuntuneena hiljaisuudessa bussin ikkunasta ulos.

Vanhempieni luona Sami sai kuitenkin tsempattua ja esiintyi edukseen. Ihan ensimmäinen kohtaaminen oli Samin mittapuulla kohteliaan jäykähkö, mutta hetken kuluttua hän rentoutui. Vanhempani ovat mutkattomia, rentoja ja vitsailevia tyyppejä, joten kaikenlainen pönötys on ollut aina perheessämme vierasta. Olikin mukavaa seurata vanhempieni ja Samin välistä keskustelua. Yhteinen sävel löytyi hyvin nopeasti muun muassa kirjallisuudesta puhuttaessa. Jälkeenpäin sekä Sami että vanhempani totesivat minulle, että he olivat pitäneet toisistaan. Se oli mukavaa. Onnistuneesta vierailusta huolimatta viikonlopusta jäi minulle kummallinen olo. Minulle jäi vahvasti tunne, että Samilla ei ollut kanssani kovinkaan kivaa. Siispä koko alkuviikko ennen syntymäpäivääni kului hieman epävarmoissa fiiliksissä.

Kun syntymäpäiväni sitten koitti ja tapasimme ravintolassa, ensimmäiset 20 minuuttia menivät hieman väkinäisissä tunnelmissa. Tai näin ainakin tulkitsin tilanteen omassa päässäni. Kun olimme syöneet hetken aikaa pizzojamme, Sami totesi, että jo alkaa taas helpottaa. Sami oli siis ollut jälleen nälkäkuoleman partaalla. Siitä eteenpäin ilta olikin todella mukava ja läheisyydentäyteinen. Illallisen jälkeen menimme keikalle ja meillä oli todella hauskaa, vaikka musiikki ei välttämättä ikimuistoista ollutkaan. Tämä viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu rajoitusten purkujen jälkeen. Sen vuoksi minulle ei ollutkaan kummemmin merkitystä, millaisella keikalla olimme. Pääasia oli, että pääsimme pitkästä aikaa yhtään millekään keikalle – jo siinä oli aihetta juhlaan. Juhlatuuli oli saavuttanut meidät ja joimme suht monta alkoholijuomaa. Kun astuimme keikkapaikalta ulos, huomasimme, että emme olleet ainoat juhlahumuiset. Joka puolella näkyi iloisia, humaltuneita ihmisiä, jotka olivat lähteneet nauttimaan pidennetyistä aukioloajoista. Olin vienyt koirani yöksi hoitoon, joten suuntasimme poikkeuksellisesti Samin luokse yöksi.

Samin luona joimme vielä lasilliset viiniä, söimme iltapalaa, halailimme, juttelimme ja hiplailimmekin hiukan. Nukahdimme onnellisina syleilyyn, josta heräsin muutaman tunnin päästä jyskyttävään viinipäänsärkyyn. Hoipuin hakemaan lääkettä ja jatkoin unia. Seuraavana aamuna se sitten vihdoin tapahtui. Me harrastimme seksiä, eikä ollut minkäänlaista huolta nuupahtamisesta. Minusta vaikutti siltä, kuin erektion säilyminen olisi tuonut Samiin uudenlaista itseluottamusta, se oli upeaa nähdä ja olin todella onnellinen hänen puolestaan. Oli ihanaa harrastaa seksiä Samin kanssa. Ei vain seksin itsensä takia, mutta myös sen lähentävän vaikutuksen vuoksi. Tuon hetken jälkeen olen tuntenut vielä syvempää läheisyyttä Samia kohtaan kuin aiemmin. Söimme rauhassa aamupalaa yhdessä ja juttelimme niitä näitä, kunnes lähdin hiljalleen hakemaan koiraani hoidosta.

Tänään viestittelimme jonkin verran päivällä ja uudestaan illalla. Iltaviesteissämme kerroimme ikävöivämme toisiamme. Se oli todella suloista. Tällä hetkellä minulla ei ole enää epävarma olo, päinvastoin. Sami osoitti viikonlopun aikana monin tavoin, miten paljon merkitsen hänelle. Nyt haluan pysytellä muistoissani noissa ihanissa hetkissä. Yritän kaikkeni, etten anna järjettömien epävarmuuksien viedä taas tilaa ajatuksissani.