Rakkautta vain (toistaiseksi yksipuolista sellaista)
Eilen, ennen lähtöämme kuntosalille, makoilimme sylikkäin Samin sängyllä ja kävimme seuraavanlaisen keskustelun:
Minä: ”Arvaa mitä?”
Sami: ”No?”
Minä: ”Ethän sitten pelästy?”
Sami: ”Eeen?”
Minä: ”Musta tuntuu, että oon rakastunut suhun.”
Sami: … (Jos tämä olisi ollut kohtaus leffasta tai televisiosarjasta, tähän hiljaisuuteen olisi lisätty heinäsirkkojen sirkutusta.)
Sami: ”Tosi mukava kuulla.”
Minä: ”Onko?”
Sami: ”On. En vaan itse ole valmis sanomaan tota vielä, mutta totta kai mulla on tunteita.”
Keskustelu jatkui tästä vielä hetkisen. Totesin, etten missään nimessä olisi halunnutkaan Samin sanovan samaa minulle takaisin, jos hän ei tunne vielä niin. Varmistin vielä, ettei Sami tosiaan pelästynyt, sillä tammikuussa, kun kävimme keskustelua parisuhteestamme, hän kertoi ahdistuneensa joskus menneisyydessä, kun joku aiempi kumppani oli ollut umpirakastunut Samiin, mutta hän ei ollut tuntenut samoin. Sami totesi, että ei tätä voi verrata siihen ollenkaan. Silloin nainen oli rakastunut, kun Samilla oli hädin tuskin tunteita ollenkaan. Tällä kertaa tämä oli kuulemma vain positiivinen juttu, sillä vaikkei Sami ole vielä valmis vastaamaan samoilla sanoilla, hänellä on kuitenkin voimakkaita tunteita minua kohtaan.
Tammikuisen keskustelumme perusteella tiesin, että otan suuren riskin täräyttämällä ilmoille tuon rakkaudentunnustukseni. Sami kertoi silloin, että hänellä kestää pitkään, ennen kuin ihastuminen muuttuu rakkaudeksi. Tiesin kuitenkin myös, että vaikka Sami ei kokisi olevansa vielä rakastunut, on päivänselvää, että olen hänelle todella tärkeä ja että hänellä on romanttisia tunteita minua kohtaan. Näen ja tunnen sen aina, kun olemme yhdessä. Se, miten hän katsoo minua, huolehtii minusta, suukottaa, halaa ja rutistaa… Tunnen olevani rakastettu, vaikken sitä kirjaimellisesti vielä olekaan.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sanoin nuo sanat poikaystävälleni ensin. Olen ollut rakastunut kolme kertaa aiemmin ja joka kerta mies on kertonut tunteistaan ennen minua. Tämä oli siis uusi tilanne minulle. Vaikka kaikkien romanttisten komedioiden ja TV-sarjojen perusteella kamalinta, mitä voi tapahtua, on juuri tämä, minä tunnen itse asiassa helpotusta. Olen jo jonkin aikaa pohtinut, että taidan olla rakastunut, mutta en ole uskaltanut sanoa mitään. Nyt, kun se on sanottu, en tunne surua tai harmistusta siitä, etten kuullut samoja sanoja Samin suusta. Olen ylpeä siitä, että uskalsin kertoa tunteistani. Mikään ei myöskään muuttunut välillämme. Tai jos muuttui, niin vielä parempaan suuntaan. Minusta vaikutti siltä, että sain suukkoja, rutistuksia ja lempeitä katseita vielä normaaliakin enemmän.
Elämä ja parisuhteemme jatkuvat siis entiseen malliin, ja kenties joku päivä Sami on valmis vastaamaan rakkaudentunnustukseeni.