Seksin sietämätön keveys

Jokin aika sitten päädyin raivoraittiiksi muutaman vuoden ajaksi. Se oli mielenkiintoinen, väliaikainen kokeilu, jonka aikana tein erilaisia oivalluksia. Tipattomuuteni alkutaipaleella en aina ulos lähtiessäni muistanut elämäntapamuutostani. Saatoin käydä mielessäni läpi monia erilaisia toimenpiteitä, jotka pitäisi muistaa, jotta  pääsisin seuraavana päivänä sängystä ylös ja pöntöstä irti. Ei siksi, että alkoholin nauttiminen tarkoittaisi minulle kaksin käsin kittaamista ja kotiin konttaamista, mutta koska herkkä vatsani ei ole koskaan sietänyt alkoholia kovin hyvin. Hauska ilta ystävien kanssa tarkoitti sitä, että piti pitää huoli, että oli syönyt kunnon aterian, että muisti juoda vettä, että muisti syödä taas ison aterian ennen nukkumaanmenoa ja että meni nukkumaan vasta, kun mahdollinen hiprakka oli laskenut. Huolettomasta hauskanpidosta oli huolettomuus kaukana.

Absolutistina sain sen sijaan varautua etukäteen selittämään ihmisille, miksi tuoppi ei viihdy kädessäni, vaan huvittelen kolajuoman voimalla. Alkuun minulle sanottiin usein, että voisinhan hyvin yhden juoda, etten siitä humaltuisi ja petiin päätyisi. Se oli ihan totta, mutta olin kuitenkin päättänyt olla juomatta yhtään mitään. Suomalaisessa kulttuurissa semmoinen on kummaa. Enää ei tarvinnut valmistautua iltaan varaamalla pakastimeen pakastepizzaa illan päätteeksi, mutta piti varautua selittelemään. Ja mahdollisesti valitsemaan vaatteet niin, ettei alkoholittomuus aiheuttaisi vääränlaisia johtopäätöksiä ja kyselyjä lasketusta ajasta.

Se, miten kasuaalisti suhtaudun seksiin, on vaihdellut useasti elämäni aikana. Tällä hetkellä en lähtökohtaisesti halua ryhtyä hommiin pelkän aktin vuoksi, vaan toivoisin seksin olevan seurausta jonkinlaisesta henkisestä yhteydestä. Näin ollen pidän periaatteenani, etten pujahda vällyjen väliin ekoilla treffeillä enkä vielä toisillakaan. En välttämättä kolmansillakaan, mutta sen suhteen olen antanut itselleni luvan tehdä päätöksen tilanteen mukaan.

Kuten alkoholin nauttimiseen tai tipattomaan iltaan, myös seksin mahdollisuuteen  täytyy varautua. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, on tiettyjä asioita, jotka haluan tehdä, jos epäilen, että läheisen kanssakäymisen mahdollisuus on olemassa. Yhtä lailla jätän nuo toimenpiteet tekemättä, jos koen, etten ole vielä valmis etenemään loppuun saakka. Tällöin en hetken huumassakaan antaudu tilanteelle ja mahdollisesti kadu jälkeenpäin. Eilen päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun.

Olen todennut, että kuten tipattomuutta, myös seksistä kieltäytymistä joutuu usein perustelemaan. Koen, että molempiin pitäisi riittää kieltäytyminen vastaukseksi. En mielestäni ole tilivelvollinen kenellekään, oli kyse sitten alkoholittomuudestani tai seksistä kieltäytymisestäni. Eilen jouduin selittämään päätöstäni olla harrastamatta seksiä myös Dimitrille. Jo ennen kuin lähdin tapaamaan häntä, arvelin, että tämä keskustelu saattaisi olla edessä. Havahduin siihen, miten absurdia on, että yleensä jossain vaiheessa tapailua alan laatia mielessäni monologia syistä seksistä kieltäytymiseen. Ihan vain, jotta kuulostaisin vakuuttavalta ja jotta syyni vaikuttaisivat järkeenkäyviltä. Vaikken toisaalta koe, että minun pitäisi joutua perustelemaan itseäni kellekään, voin kyllä käydä keskustelua aiheesta hyvässä hengessä. Kinuamista ja jankkaamista en jaksa yhtään, mutta onneksi se ei siihen eilen mennytkään. Dimitri suhtautuu seksiin huomattavasti mutkattomammin kuin minä, ja vaikutti siltä, että hän oli aidosti ihmeissään, miksi olen asettanut itselleni rajoitteita. En alkanut luennoida #metoo-kokemuksistani, mutta totesin, että kaipa tuota periaatettani voisi pitää jonkinlaisena itsesuojelukeinona. Hän alkoi nopeasti vakuutella, että käyttää aina kondomia eikä koskaan tee mitään sellaista, mitä nainen ei halua. Yritin selittää, etteivät pelkoni liity varsinaisesti tuollaisiin asioihin, vaan merkityksettömyyden ja tyhjyyden tunteisiin, joita poden usein seuraavana päivänä.

Deittailumaailmaan hiljattain tutustuneena minulle on tullut hyvin selväksi, että seksikumppaneita olisi erittäin helppo löytää. Useampi mies on ehdottanut, että jospa ryhtyisimme vain fyysiseen suhteeseen, kunnes löydän, mitä etsin – eli vakavan parisuhteen. Totuus on kuitenkin se, että vaikka nautin seksistä, pärjään ilmankin. Ja koska viimeisillä kerroilla, kun olen harrastanut merkityksetöntä seksiä, myös oloni on ollut merkityksetön, en halua kokea tuota tunnetta taas. Jos seksiin pystyy suhtautumaan vain keinona tyydyttää tarpeensa, tällaiset seuraavan päivän tuntemukset saattavat tuntua vierailta ja vaikeasti ymmärrettäviltä. Olen itsekin siihen joskus pystynyt aikoina, kun en ole toivonut mitään vakavaa. En usko, että myöskään Dimitri ymmärsi täysin perustelujani, mutta sanoi kyllä kunnioittavansa niitä. Se on kai kuitenkin tärkeintä. Kai.

Todettakoon lopuksi, että eilinen ilta Dimitrin kanssa oli muilta osin aivan ihana.