Kotiseuturakkautta ja lautapelailua

Paavo (mies nro 34)

Tapasin eilen Paavon lounaan merkeissä. Ensivaikutelmani hänestä oli huoleton. Sekä huppari että housut olivat nähneet parhaat päivänsä jo aikaa sitten. Hiuksensa olivat rennosti sekaisin. Tuntui kuitenkin, että tuo huoleton tyyli oli jossain määrin harkittua ja mietittyä.

Hänen huolittelematon ulkonäkönsä oli hieman ristiriidassa hänen käytöksensä kanssa. Kun olimme päättäneet, mitä haluamme, olin valmis esittämään tilaukseni tarjoilijalle, mutta Paavo ehti tilata puolestani, ennen kuin olin saanut sanaa suustani. Olin hieman yllättynyt ja häkeltynyt jo siitä, mutta kun hän sen jälkeen tilasi vielä pullon kivennäisvettä kysymättä, haluanko sellaista, olin hiukan ihmeissäni. Old school -meininki, jossa mies tilaa naisen puolesta näennäisesti herrasmiesmäiseen tyyliin, saattaa vedota joihinkin naisiin, mutta minulle sellaisesta tulee lähinnä kädetön fiilis. Kuin en olisi kykenevä tilaamaan omaa ruokaa ja juomaani.

Keskustelumme lomassa kävi ilmi, että meillä on hyvin erilaiset näkemykset siitä, missä haluamme asua ja elää. Hänelle on tärkeää asua kantakaupungissa kaiken keskiössä, kun itse haluan asua mahdollisimman kaukana sieltä. Rakastan Helsinkiä juuri siksi, että päästäkseni käsiksi kantakaupungin rientoihin, minun ei tarvitse asua siellä. Vaikka kyseessä on pääkaupunki, välimatkallisesti kaikki on hyvin tavoitettavissa, vaikka asuisikin kaupungin laidalla. Minulle on tärkeää, että ympärilläni on luontoa ja rauhaa. Paavolle on tärkeää, että kun hän astuu ovesta ulos, hänen ympärillään on kaikkea mahdollista, mitä kuvitella saattaa.

Jutustelumme ei tuntunut kovin luontevalta muutenkaan. En välttämättä koe olevani äänekkäimmästä tai rempseimmästä päästä, mutta joidenkin ihmisten seurassa tunnen itseni ”liian” eläväiseksi ja holtittomaksi. Paavon seurassa tuntui juuri tältä. Minusta on mukavaa nauraa ja hassutella, mutta hänen tapansa olla oli erittäin rauhallinen ja hillitty. Paavon seurassa tuntui, että aloin vaistomaisesti hillitä luonnollista käyttäytymistäni.

En usko, että tapaamme Paavon kanssa uudelleen.

 

Jere (mies nro 35)

Minulla oli alun perin meno sovittuna tälle illalle, mutta se peruuntui. Siispä päätin kysyä Jereltä, haluaisiko hän tavata minut jo nyt lauantain sijaan. Hänelle sopi, joten tapasimme parin tunnin varoitusajalla.

Menimme erääseen keskustan pubiin, jossa pelasimme lautapeliä. Aloimme pelata saman tien, ja koska peli oli luonteeltaan aivotyötä vaativaa, istuimme pelin ajan melko hiljaa. Voitin hänet mennen tullen, joten sain tilaisuuden nähdä, miten hän suhtautuu häviöön (kaikille se ei ole helppoa). Jere kohtasi tappionsa nöyrän tyylikkäästi.

Pelin jälkeen istuimme juttelemassa. Keskustelu sujui helposti ja meillä oli mukavaa. Mutta siinäpä se. En tuntenut minkäänlaista kipinää. Kotimme ovat samalla suunnalla, joten kuljimme pitkän matkaa yhdessä kotia kohti. Kun tiemme erosivat, hän totesi, että oli oikein hauskaa ja että jos lauantaina minulla on yhä aikaa, ehkä voisimme tavata silloin toistamiseen. Lupauduin, sillä vaikka en tuntenut kipinää, meillä oli kuitenkin mukavaa ja mutkatonta yhdessä.

Annan Jerelle ja kipinälle siis vielä toisen mahdollisuuden.