Ghostattu?

En yleensä juurikaan kiroile, paitsi silloin, kun ottaa päähän ihan vimmatusti. Nyt aion tässä todeta, että tämä deittailu on kyllä todella vittumaista ja suoranaista paskaa. Anteeksi vain ranskani.

Mukavan torstaisen viestittelyn jälkeen Pentistä ei ole kuulunut mitään. Eilen laitoin hänelle viestin, jossa kysyin, miten hänen viikonloppunsa on mennyt. Tässä vaiheessa, kun sunnuntai kääntyy jo alkuillan puolelle, en hyvällä tahdollakaan enää usko, että Pentti on ollut vain liian kiireinen ollakseen yhteydessä. Kolmas päivä radiohiljaisuutta. Eiköhän minut ole ghostattu.

Minulla ei selvästikään ole minkäänlaista kykyä lukea toista ihmistä. Minä jäin käsitykseen, että meillä oli keskiviikkona onnistuneet treffit, mutta kaikesta päätellen vain minulla oli. Dimitri oli edellinen treffikumppani, jonka kanssa minulla synkkasi saman tien. Hän toki paljastui sittemmin melko katalaksi ihmiseksi, mutta hänen kohdallaan aistinkin tiettyjä varoitusmerkkejä, jotka vain ihastuksissani sivuutin. Pentin tapauksessa mitään varoitusmerkkejä ei putkahtanut esille – päinvastoin, kaikki hänessä on antanut ymmärtää, että hän on hyvätapainen, kiltti ja huomioonottava mies.

Mitäpä tähän sitten sanoisi. Pettymykseni ja harmistukseni lisäksi tunnen jonkinasteista huvittuneisuutta siitä, miten kamalaa tämä deittailu tosiaan on. Juuri niin kamalaa, kuin on varoitettu. Ehkä vielä pahempaa. En suosittele kellekään.

Kuten joku nerokas ihminen jossain on todennut: kohti uusia pettymyksiä!