Itseinhon ja itsesäälin kurimuksessa

Eilen, kun heräsin, minulla oli niin surullinen ja nöyryytetty olo, että voin fyysisesti pahoin. Tuntui, että voisin oksentaa. Reagoin psyykkisiin haasteisiin aina hyvin voimakkaasti kehollani. Kerroin parille ystävälleni sekä äidilleni, mitä oli tapahtunut, ja he neuvoivat jättämään Dimitrin mielipiteet omaan arvoonsa. Ymmärrän tietysti järjellä itsekin, etten voi lakata elämästä elämääni yhden inhottavan ihmisen mielipiteiden vuoksi. Valitettavasti en kuitenkaan pysty sulkemaan pois kaikkia niitä tunteita, joita hänen sanansa aiheuttivat.

Minulla on todella hankala ja monimutkainen suhde vartalooni ja ruokaan. Kärsin nuorempana syömishäiriöistä ja vääristyneestä kehonkuvasta. Olen nyt 36-vuotias ja mikään syömistottumuksissani tai suhtautumisessani kehooni ei ole millään asteikolla normaalia tänäkään päivänä. Nuorempana minulla oli anorektisia taipumuksia, jotka vuorottelivat ahmimisen kanssa. Bulimiakin yritti päästä arkeeni mukaan, mutta bulimiassa epäonnistuin. En onnistunut oksentamaan niinä muutamana kertana, kun yritin. Älyttömyyksissäni kokeilin myös muita tyhjennyskeinoja, mutta olin lopulta parempi näännyttämään itseäni tai pitämään ahmitut ruoat sisällä. Nykyään saan pidettyä nuo taipumukset kurissa, mutta olen siirtynyt lohtusyömiseen. Sen kanssa kamppailen päivittäin. Ottaen huomioon, että minulla on ollut suhteellisen vaikeaa jo useamman vuoden ajan, tuo lohtusyöminen näkyy ulkonäössäni ja painossani.

Olen ollut suurimman osan elämästäni hoikka, hyvin laiha ajoittain. Tämä uusi, iso ja pehmeä kehoni tuntuu vieraalta ja epämiellyttävältä. Ennen etsin vaatekaupoista XS-kokoja, nyt XL-kokoja. Identiteettinikin rakentui aiemmin voimakkaasti entiseen ammattiini ja ulkonäkööni. Tässä kropassa olen kuin kokonaan toinen ihminen. Kamppailen jatkuvasti sen kanssa, että pystyisin hyväksymään itseni ja vartaloni. Siitä huolimatta, aina, kun katson peiliin, vihaan löysää ja muodotonta kehoani.

Kun jouduin aloittamaan deittailun pitkän parisuhteen jälkeen, pelkäsin, etten kelpaa. Etten vastaa yleistä ihannetta kauniista, urheilullisesta, täydellisestä tyttöystävästä. Joka kerta, kun lähden tapaamaan uutta miestä, pelkään, että olen hänelle pettymys.

Kaikki, mitä Dimitri sanoi painostani, vahvisti pelkoni. Minun pitäisi laihduttaa, jotta miehet haluaisivat olla kanssani. Hän antoi ymmärtää, etten kelpaa tällaisena ja että jos joku kuitenkin päättäisi olla kanssani, hän tyytyisi minuun paremman puutteessa.

Eilen kävin tapaamassa vanhempiani. He asuvat kerrostalossa kolmannessa kerroksessa. Astuin hissiin ja kun näin itseni peilistä, aloin itkeä. Katsoin turpeita, kaiken itkemisen vuoksi meikittömiä kasvojani ja mietin, miksi kukaan haluaisi olla tällaisen kanssa. Minun oli pakko kääntää kasvoni pois peilistä. Samalla päätin, että jatkossa kävelen portaat enkä laiskottele hississä. Illan päätteeksi ostin ruokakaupasta salaattiainekset.