Kollektiivisen kauhun ja henkilökohtaisen onnen viikko

Olen usein aloittanut tekstini toteamalla, että kulunut viikko on ollut tunteiden vuoristorataa. Nyt jos koskaan se on ollut juuri sitä kaikessa raadollisuudessaan. Sen jälkeen, kun psykopaattinen naapurimme päätti aloittaa täysin mielivaltaisen ja järjenvastaisen sotansa, kaiken muun ajatteleminen on tuntunut turhalta ja epäreilulta. Jokainen iloinen somepostaus, korumainos, jopa koronauutinen on tuntunut epäolennaiselta ja kornilta.

Olen luonteeltani sellainen, että elän vahvasti toisten tuskaa – myös globaalia tuskaa, kuten ilmastokriisiä. Aika ajoin, kun ahdistus kohoaa sietämättömiin sfääreihin, minun on pakko vähentää uutisten lukemista. Se on vaikeaa, koska minulle on kuitenkin tärkeää, että tiedän edes pääpiirteittäin, mitä tapahtuu. Sodan ensimmäisenä päivänä luin maanisesti kaikki uutiset aiheesta. Toisena päivänä kyynelehdin lohduttomasti ja koko päiväni oli erittäin alavireinen. Siinä ei sinänsä ole mitään poikkeuksellista, eiköhän usea meistä ole käynyt läpi kaikki mahdolliset tunteet surusta vihaan viime päivinä. Omalla kohdallani kuitenkin jo oma (vähäpätöinen) elämäni kasaa ahdistusta ja masennusta, joten tällaisten yhtäkkisten kriisien myötä sietokyky tulee hyvin nopeasti vastaan. Siispä eilisestä lähtien olen lukenut lähinnä enää otsikot.

Samaan aikaan, kun Ukrainassa ihmiset pakenevat kauhuissaan, menettävät kotejaan ja läheisiään, minulla on ollut todella onnellinen viikko parisuhteessani. Siis siinä määrin, kuin se näissä olosuhteissa on voinut olla. Poden siitä huonoa omaatuntoa ja tunnen itseni itsekkääksi. Yritän kuitenkin muistutella itselleni, että vaikka itkisin kotona aamusta iltaan, en saisi sillä sotaa loppumaan. Yksittäisenä henkilönä olo on todella voimaton tällaisen kauheuden edessä. Vaikka parisuhteessani on meneillään aivan ihana vaihe, nuo hetket Samin kanssa ovat lähinnä taukoa sodan ajattelemisesta. Parisuhteeni ei ole saanut minua unohtamaan, miten järkyttävää aikaa elämme.

Viime keskiviikkona, sodan alkamista edeltävänä päivänä, tapasin Samin äidin ensimmäistä kertaa. Hän oli käymässä Samin luona muutaman päivän ajan. Samin äiti asuu siis toisella paikkakunnalla. Minua jännitti kovasti ennen tapaamistamme, mutta sen jälkeen, kun Suomen talvi yritti tappaa minut, ensikohtaaminen ei jännittänyt enää laisinkaan. Juuri ennen Samin kotikadulle kääntymistä hiippailin jäistä alamäkeä pitkin, lensin vauhdikkaasti ensin pepulleni, sitten selälleni ja lopulta iskin pääni katuun. Lähellä oli heti kaksi naishenkilöä selvittämässä vointiani, mikä oli oikein mukavaa. Istuin hetken maassa päätäni pidellen, kunnes sain itseni järkytykseltäni nousemaan. Kun olin kertonut kyselijöille, että olin kunnossa, jatkoin matkaa ja pelästys alkoi purkaantua. Yhtäkkiä minua alkoi itkettää, enkä mahtanut sille mitään. Kun Sami avasi oven hymyillen, vastasin hänen ihanaan hymyynsä kyyneleiden täyttämillä silmillä. Kerroin, mitä oli käynyt ja Sami halasi minua tiukasti. Kävin vessassa pesemässä kädet, hengittelin syvään, keräilin itseäni ja lopulta painelin olohuoneeseen tervehtimään Samin äitiä hymyssä suin.

Samin äiti oli aivan huikea tyyppi! Rento, elämänmyönteinen, järkevä ja sydämellinen. Uskalsin olla heti oma itseni, höpöttelin kummallisia ja vitsailin menemään. Söimme Samin äidin laittamaa ruokaa, joimme viiniä ja juttelimme kaikesta mahdollisesta. Illan lopuksi Samin äiti kutsui minut kesäksi heidän kotipaikkakunnalleen ja jopa perheen naisten vaellusreissulle. Tunsin oloni todella hyväksytyksi. Vaikka en seurustelekaan Samin perheenjäsenten kanssa, on kaikkien kannalta mukavampaa, jos tulemme hyvin toimeen. Ainakin ensitapaaminen sujui upeasti.

Eilen oli Samin syntymäpäivä. Menin hänen luokseen ”laittamaan ruokaa ja katsomaan leffaa”. Todellisuudessa vietimme kolme tuntia Samin sängyssä, puoli tuntia suihkussa ja nopean, mikrossa lämmitetyn aterian verran pöydän ääressä. Vaikuttaa siltä, että nyt, kun Sami on löytänyt itseluottamuksensa, häntä ei pidättele mikään. Nautin seksistä Samin kanssa kovasti, ja odotan innolla, miten ihanaa siitä tuleekaan, kun opimme tietämään toistemme toiveet ja mieltymykset täysin. Tunnen, että tämä uusi aspekti suhteessamme on lähentänyt meitä selvästi. Juttelimme eilen seksin jälkeen pitkän aikaa sängyssä maaten, alastomina toisiamme halaten. Suihkussa suutelimme toisiamme pitkään ja hartaasti. Suihkun jälkeen söimme pikaisesti, kunnes Sami lähti vielä kavereidensa kanssa kaljalle. Olimme puhuneet Samin kanssa edellisenä päivänä siitä, miten Samin synttäreitä vietettäisiin. Hän oli kovin huolissaan siitä, että jos hän lähtisi illalla kavereidensa kanssa pubiin, tulisiko minulle sellainen olo, kuin hän ei haluaisi viettää syntymäpäiväänsä kanssani. Oli huomaavaista, että hän ajatteli minua, mutta minulle oli tärkeää, että hän viettäisi syntymäpäiväänsä juuri niin, kuin itse haluaisi. Samilla on mukava kaveriporukka, ja olen iloinen siitä, että he kokoontuivat juhlistamaan Samia.

Ennen kuin lähdin jäisiä teitä horjahdellen kohti kotia, juttelimme hetken kesästä. Suunnittelimme jo reissua Samin kotiseudulle ja heidän mökilleen. Vielä reilu viikko sitten epäilin Samin tunteita, mutta tällä hetkellä minulla on todella varma ja onnellinen olo. Pohdin eilen, alkaakohan tämä olla minun osaltani hiljalleen rakkautta. En myönnä vielä mitään.

suhteet parisuhde seksi mieli
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *