Olen hiplaillut kännykkäni näyttöä pitkin päivää – enimmäkseen vasemmalle. Tänään olen keskittynyt Tinderiin, koska Bumblesta miehet tuppaavat loppumaan kesken ja OkCupidin olen viittä vaille valmis poistamaan samasta syystä. Sääli sinänsä, koska sovelluksena pidän siitä eniten ja Tinderistä vähiten. Surkea tosiasia on kuitenkin se, että Tinderissä on eniten pyyhittäviä.

Olen suhteellisen nirso. Pyyhkäisen oikealle hyvin harvakseltaan. Olen havainnut, että Tinder-kokemusteni kasvaessa jokainen näkemäni profiili käy yhä tiukemman seulan läpi. Lisäksi luotan intuitioon.

Toisinaan Tinderin pläräily on kuin Päiväni murmelina -elokuva. Luen samat latteudet ja kuluneet fraasit uudestaan ja uudestaan päivästä toiseen. Koska rakastan listoja, tässä poimintoja Tinderin syövereistä. Läpikuluneita latteuksia, olkaa hyvät:

• ”Sydäntä lähellä”
• ”Hyvien puolella”
• ”Kysymällä selviää”
• ”Parempi kuin edellinen”
• ”Samat kuin edellisellä”
• ”Only good vibes”
• ”Hyvällä huumorintajulla (tai millä milloinkin) varustettu”
• ”Etsitään naista jakamaan arjen ilot ja surut”
• ”Elämän perusasiat kunnossa”
• ”Kainalopaikka vapaana”

Näille väsyneille virkkeille löytyy toki vaihtoehtoja. Muun muassa pitkä rivi pikkuisia emojeja tai erilaisia lyhenteitä. Tinderiin liittymiseni jälkeen olen googlaillut mitä kummallisempia kirjain- ja numeroyhdistelmiä, joiden ansiosta selaushistoriani on muuttunut aiempaa erikoisemmaksi. Viimeksi tänään selvittelin, mitä tarkoittaa ”KTM”. Lähteestä riippuen se voi olla joko kauppatieteiden maisteri, Kauppa- ja teollisuusministeriö, itävaltalainen moottoripyörä tai keskitason mies. Näistä minua viehättää vaihtoehtona ehkä eniten keskitason mies, mitä sitten tarkoittaakaan. Jotkut päätyvät myös siihen ratkaisuun, etteivät kirjoita profiiliinsa yhtään mitään, jolloin pyyhkäisen lähes poikkeuksetta suoraan vasemmalle.

Mitä sitten tulee kuviin, niihin liittyy myös paljon hämmennystä. Esimerkiksi kalakuvat, joissa miehet seisoa pönöttävät kalat kourissaan. Haluavatko he näyttää, että voivat tarvittaessa ruokkia naisen, vai toivovatko he, että naiset ihailevat heidän isoja kalojaan? Ovatko kalakuvat vesimaailman dick picejä, joilla kilpaillaan siitä, kenellä on isoin? Kulkuneuvoihin nojailijat tai rannekellojen vilauttelijat ovat oma lukunsa, samoin punttiksen paidattomat pullistelijat. Sitten on tietysti myös liuta pahoja poikia, jotka juovat alkoholituotteita kaikissa kuvissaan ja näyttävät keskisormea.

Vaikka en itse hae Tinderistä seksiseuraa, arvostan monia profiileja, joissa etsitään kumppania sänkypuuhiin. Niissä usein kerrotaan hyvin selkeästi, että kyseessä on pelkkä seksi, ja kuvissa on esillä pelit ja vehkeet, joilla hekumaa tavoitellaan. Jokainen siis tietää, mitä haetaan ja mitä ehkä jossain määrin on odotettavissa.

”Only good vibes” ei nyt ehkä toteutunut tässä postauksessa, mutta ei se toteudu elämässä muutenkaan. Ehkä tilanteen tasapainottamiseksi kirjoitan seuraavalla kerralla, mitkä seikat Tinder-profiileissa saavat mielenkiintoni heräämään.

Jokin aika sitten avauduin tilanteestani tutulleni. Hän kysyi, kuinka tärkeää äitiys minulle on, kuinka pitkälle olisin valmis menemään, voisinko hankkia lapsen yksin. Ikäni huomioon ottaen voi kuulostaa erikoiselta, mutta en ollut koskaan aiemmin vakavissani miettinyt, mihin kaikkeen olisin valmis. Olen ehkä kuitenkin optimisesti uskonut, että voin yhä saada lapsen vanhanaikaisin menetelmin rakastavan kumppanin kanssa.

Vastasin vaistomaisesti, että en hankkisi lasta yksin. Olen aina halunnut perheen. Nuorempana tuohon ajatukseen liittyi kenties jossain määrin romantisointia – tapaisin unelmieni miehen reilu parikymppisenä, menisimme naimisiin ja saisimme lapsia heti kolmenkympin alkuvuosina. Nykyään perhetoiveeseeni liittyy enemmän käytännöllisyyttä kuin idyllisyyttä. 36-vuotiaana tunnen itseni jo hyvin, tiedän vahvuuteni ja heikkouteni. En halua perhettä, koska minusta yksinhuoltajuudessa olisi jotain epäsopivaa. Haluan perheen, koska en usko, että kykenisin yksinhuoltajuuteen. En myöskään koskaan ole ajatellut, että minun on saatava lapsia tavalla tai toisella, vaan että haluan rakastua mieheen, jolla on perhehaaveita. Jokainen nainen tekee oman valintansa ja jokainen päätös on yhtä arvokas.

31:n miehen listani saattaa vaikuttaa hurjalta, mutta koska etsin ensisijaisesti itselleni kumppania, en halua tyytyä. Haluan rakastua, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Minulla on ollut pitkiä, vakavia parisuhteita, ja haluan kokea sellaisen uudestaan. Jos en tapaa ajoissa sellaista miestä, jonka kanssa haluan elää ja jonka kanssa voisin yrittää perustaa perheen, jään lapsettomaksi.

Äitiys ei ole aina ollut haaveissani. Nuorena olin pikemminkin sitä mieltä, etten koskaan halua lapsia. Nykyäänkin kyseenalaistan lapsihaaveeni ajoittain. Nuorempana mietin asiaa täysin sitä kautta, että millaisen tulevaisuuden haluan itselleni. Pohdin, haluanko elää vapaana ilman vastuuta toisen ihmisen kasvattamisesta, vai haluanko sitoutua loppuelämäkseni olemaan tukena ja turvana lapselleni. Nykyään näiden pohdintojen lisäksi mietin myös sitä, haluanko ylipäänsä synnyttää uusia ihmisiä tähän maailmaan. Millainen on se todellisuus, jossa lapseni joutuisi elämään? Lopultahan harva varmaankaan hankkii lapsia, koska haluaa suoda heille elämän. Kyse on siitä, haluavatko he lapsia omaan elämäänsä. Olenko siis itsekäs, jos haluan lapsen?