Rakkaudentunnustus

– Tiiätkö, mitä mie ajattelen?

– No?

– Mie rakastan sinua.

Sami tuli työmatkalta suoraan luokseni hieman ennen yhtätoista eilen illalla. Nukkumaan oli mentävä pian, sillä Samilla oli aikainen herätys, mutta hän halusi silti tulla luokseni, koska hänellä oli ikävä minua. Olin tehnyt hänelle ruoan valmiiksi, joten söimme, juttelimme, kävelytin koirani ja kävimme nukkumaan.

Aamulla Samille selvisi, että hänen ei tarvinnutkaan mennä töihin kuin vasta kymmeneksi. Söimme siis rauhassa aamupalaa, keskustelimme kunnolla ja menimme vielä hetkeksi sängylle halailemaan. Sami silitti poskeani, katsoimme hiljaisuudessa toisiamme syvälle silmiin ja siinä hetkessä Sami lausui nuo sanat.

Juuri edellisessä kirjoituksessani totesin, että blogini aiheet heittelevät melko roimasti ja että en jaksa loputtomiin jauhaa parisuhdeonnestani. No, tässä sitä taas ollaan. Tuntuu, kuin sydämeni pakahtuisi onnesta. Tuo hetki oli täydellinen.

Samin isä oli käymässä Samin luona viikonloppuna. Tapasin hänet ja Samin lauantaina illallisella eräässä ravintolassa. Meillä oli lopulta oikein mukavaa, joskin tapaamisen alkutaipale oli aavistuksen tuskainen. Kun olemme kaksin, Sami juttelee ihan reippaasti (etenkin nyt eron jälkeen), mutta kun joukossa on yksikin ihminen lisää, Sami asettuu herkästi taustalle kuuntelijaksi. Mikäs siinä, mutta tuossa tilanteessa, kun tapasin Samin isän ensimmäistä kertaa, tuntui, että sain tehdä hartiavoimin töitä, jotta keskustelu eläisi. Samin isä ei ole hänkään varsinaisesti suupaltti, ja varsinkin illan alkupuoli oli pullollaan kummallisia hetkiä ja kiusallisia hiljaisuuksia. Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä enemmän juttu alkoi luistaa. Jopa siinä määrin, että toisinaan kului pitkiäkin aikoja, kun Samin isä höpötteli antaumuksella, enkä tiennyt yhtään, mistä hän puhui.

Vaikka tunnelma oli hetkittäin aavistuksen vaivautunut, olin antanut itsestäni hyvän ensivaikutelman. Samin isä oli kuulemma ollut innoissaan minusta ja meistä parina. Hän oli hehkuttanut meidän yhteensopivuuttamme ystävälleenkin. Sami kertoi tänään rakkaudentunnustuksensa jälkeen, että yhteisen illallisemme jälkimainingeissa Samin isä oli kysynyt Samilta, mitä mieltä hän on minusta. Sami sanoi olleensa hölmistynyt omituisesta kysymyksenasettelusta ja totesi, että minä olen hänen tyttöystävänsä ja hän rakastaa minua. Sillä hetkellä Sami oli tajunnut, miten helppoa tuo oli todeta, ja on odottanut hetkeä päästä kertomaan saman minulle.

Tänään se sitten tapahtui. Eron jälkeen Sami on sitoutunut tähän suhteeseen ihan eri lailla kuin aiemmin, ja olen nähnyt hänessä suuren eron. Hän on vihdoin uskaltanut purkaa suojamuurinsa. Näin ollen en ollut ihan puulla päähän lyöty, kun nuo sanat pakenivat Samin huulilta. Yhtä kaikki, olihan tuo aivan sanoinkuvaamattoman ihanaa kuulla. Erityisesti, kun taannoisen eromme syy oli juuri rakkauden puute Samin puolelta.

Hiljaa hyvä tulee.