Suunnitelmia
Sain taas ihanan alun päivälle, kun heräsin Samin vierestä. Nukkumaanmeno ja herääminen poikaystävän lähellä ovat hetkiä, joita rakastan kenties eniten parisuhteessa. Kun nukahtaa toisen syleilyyn ja heti ensimmäiseksi aamulla saa halausrutistuksen, koko maailma sängyn ympäriltä katoaa. Kiitän onneani, että loputtomilta tuntuneiden toivottomien treffiyritysten jälkeen saan nyt nauttia näistä hetkistä.
Eilen, kun kävimme nukkumaan, huomasin, että Samilla oli hiukan hankaluuksia löytää hyvää asentoa ja rauhoittua. Aloin silittää hänen hiuksiaan, sillä se on saanut minut uneen lapsuudesta saakka. Samalla, kun silittelin hänen pehmeitä hiuksiaan, katselin hänen kasvojaan ja tunsin itseni todella onnelliseksi. Tiedostin toki, että nukkuvan (tai nukahtamaan pyrkivän) tuijottaminen on karmivuudessaan klassikko, mutta en lopettanut siitä huolimatta. Tuijotin ja oivalsin, että tunteeni ovat syventyneet viime aikoina entisestään.
Helmikuu on meille aikamoinen juhlakuukausi, sillä meillä molemmilla on syntymäpäivät. Suunnittelimme eilen hiukan minun syntymäpäivääni. Mikäli koronarajoituksia puretaan (en ole enää aikoihin jaksanut seurata kovin tiiviisti, missä mennään rajoitusten osalta), lähdemme ihmisten ilmoille. Miten upeaa olisi mennä vaikka keikalle! Miksei jopa baariin. Loputtoman koronatylsyyden jälkeen sanonta ”the world is my oyster” tuntuu osuvalta ihan vain, kun illanviettoa voi jatkaa kello 18.00 jälkeenkin.
Minun syntymäpäiväni jälkeen ehdimme hengähtää kahdeksan päivää, kunnes juhlimme Samia. Sami ei kuitenkaan vielä innostunut suunnittelemaan omaa syntymäpäiväänsä. En ole yllättynyt, olen nimittäin huomannut, että siinä missä minä olen suunnittelijatyyppiä, Sami toimii enemmän fiiliksen mukaan. En itsekään kaavaile päiviäni neuroottisesti minuuttiaikataululla, mutta syntymäpäivien kaltaiset erikoispäivät suunnittelen mieluusti hyvissä ajoin etukäteen. Saan paljon iloa odottamisesta, kun tiedän, että jotakin mukavaa on edessä.
Suunnittelimme myös minun ystäväpariskuntani tapaamista mahdollisesti ensi viikonloppuna. Lisäksi sovimme myös alustavasti, milloin Sami tapaa minun perheeni. Hänen äitinsä puolestaan on tulossa pääkaupunkiseudulle kuun lopussa ja Sami ehdotti, että hän voisi esitellä minut tuolloin. Esittelemme siis toisiamme läheisillemme puolin ja toisin pitkin helmikuuta. Se tuntuu hyvältä. Vaikka Samin äidin tapaaminen saa minut väistämättä kauhusta kankeaksi varsinaisena tapaamispäivänä, odotan sitä innolla sen vuoksi, mitä se edustaa. Itselleni ainakin kumppanin esitteleminen perheelle tarkoittaa sitä, että kyseisen henkilön toivoisi pysyvän kuvioissa pidempäänkin. Omat vanhempani ovat tähän mennessä tavanneet kolme poikaystävääni – kaikkien kolmen kanssa päädyin pitkäaikaisiin parisuhteisiin.
En malta odottaa, että näen Samin taas viikonloppuna.