Loputon sisäinen monologi
En saa itseltäni hetkeäkään rauhaa. Tunnesyömisen lisäksi minulla ei ole mitään tietoisuutta turruttavaa addiktiota, jolla saisin satunnaisia pausseja tähän loputtomaan minuuteeni. Jokainen hetki, jota en käytä harhauttaakseni itseäni (esimerkiksi höpöhöpösarjoja katsomalla), kuluu automaattisesti ylianalysoidessa. Samaan aikaan, kun puen itseni ja koirani valmiiksi kävelylenkkiä varten, pääni sisällä tapahtuu kaikkea muuta ja suurella vauhdilla. Tämä aiheuttaa hajamielisyyttä, […]