Joko sitä perheeksi kutsuisi?

Viime päivittelyistä on taas kulunut tovi jos toinenkin. Vapaalle vaihdettiin, vapaasta nautittiin ja taas arkeen palattiin, mutta tällä kertaa ihan toisenlaiseen. Reissutuliaisina Balilta perheen pää toi ”talon uudet säännöt”

IMG_0655.JPG

”Tässä talossa
Me olemme aitoja, me teemme virheitä, me pyydämme anteeksi.
Me olemme hulluja, me olemme hölmöjä, meillä on tosi hauskaa.
Me annamme haleja, me annamme uusia mahdollisuuksia.
Me annamme anteeksi ja nauramme paljon.
Me rakastamme toisiamme ja me kunnioitamme toisiamme.
Me olemme PERHE.”

Jännää, mutta niinhän me yhtäkkiä oltiinkin. Kahdessa viikossa jätettiin taaksemme se aika, kun oltiin vaan neljä ihmistä, jotka syö samasta jääkaapista. Tää ero kokosikin nää neljä tyyppiä yhteen pöytään syömään yhdessä tehtyä ruokaa, yhtä aikaa, yhtenä perheenä. Kyseltiin kuulumisia, oltiin kiinnostuneita, keskusteltiin, naurettiinkin. Huomasin, miten enää ei ollutkaan kiire heti työajan päätyttyä omaan huoneeseen, ovikin saattoi joskus jäädä auki. Oli ihan mukava joskus istahtaakin juomaan se teekuppi olohuoneen sohvalle, ei tarvinnut puhua, mutta enää ei paetakaan.

Ja nyt en puhu edes ekasta illasta, kun vielä jaksaa hymyillä ja seurustella. Hyvältä tuntui, kun huomasi viikkojen kuluvan ja uusista tuulista muodostuvan uusia tapoja, uusia rutiineja. Luotto kasvoi ja niin kasvoi myös se läheisyyden ja välitetyksi tulemisen tunne.
Kunnes sitten tuli työkiireitä, tuli surffileiriä ja tuli vieraita taloon asumaan. Tuli poikaystäviä ja tuli ex-miehiä, ja niiden mukana tulikin uusia sääntöjä mistä saakaan enää puhua ja mistä vaietaan.

Entä minä? No ne vanhat luurangot taas rupes kaapeista kurkistelemaan. Pitkiä iltoja huoneessani ovi visusti kiinni, keksipakettiaamiaisia puiston penkillä, kun oma keittiö oli täynnä vieraita ihmisiä, lenkiltä kotiin vasta kun kämppä on pimeä, pääsee mukavasti livahtamaan huoneeseen.

En mä kuitenkaan liian vakavasti tätäkään vähän hiljaisempaa jaksoa halua ottaa. Pitää muistaa Jartsan sanat, It takes two to tango. Helppohan se on suljettujen ovien takana mähistä miten minua ei lähestytä tai ei kysytä niitä kuulumisia. Jos muutosta toivoo niin kyllä on osattava vähän itsekin heittäytyä sinne epämukavuusalueelle, olla helpommin lähestyttävä, lähestyä itsekin.

Sattuiko joku hokaamaan tämän aika merkittävän asennonmuutoksen tekstissäni? Ensin valitetaan jostain, sitten fiilis muuttuu, ja seuraavaksi ollaankin jo ottamassa sanoja takaisin. Kävipä siinä niin, että tätä kirjoittaessani istuin kolmatta tuntia huoneessani ovi suljettuna, kunnes tää rakas kolmeveeni tulee huoneeseeni näyttämään piirrustustaan. Seuraavaksi tuli se vanhempikin, ja sitten tultiin sänkyyn, vähän painittiin ja vähän halittiinkin. Jonossa paineltiin alakertaan, päätettiin pitää merirosvoillallinen, kun tänään sattui löytymään laatikosta aika makeita merirosvomukeja. Pöytää kattaessa laskettiin perheenjäseniä: Elina, äiti, isä, pojat. Vieläpä usein juuri tässä järjestyksessä. Syötiin, juteltiin, ja jäätiin kaikki yhdessä katsomaan jakso Paavo Pesusientä, yhdelle sohvalle, yhden ison peiton alle, yhtenä perheenä.

Pääsin takaisin huoneeseeni ja näin mitä olin juuri kirjoitellut. Teki mieli heittää koko luonnos roskiin ja alottaa alusta, eri asenteella. Ehkä tää on just hyvä näin, viesti vaan pääsi matkan varrella muuttumaan. Välillä itketään ja sitten taas nauretaan, sitä se tuntuu olevan. Älkää tuttavat hyvät siis säikähtäkö, jos joskus kuulumiseni on pelkkää kiroamista ja koti-ikävää, ei se sitä täällä lainkaan ole, eikä edes suurimmaksi osaksi. Mieli muuttuu hetkessä, mutta antaa muuttua – ainakin tietää elävänsä.

1472062_692130170821162_1137232226_n.jpg

 

Kommentit (2)
  1. Sitä ELÄMÄ on. Ylös ja alas. Kiva, että olet rehellinen.

  2. Olenko oikeassa, että kirjoituksen tunnelma muuttuu mollista duuriin loppua kohti? Positiivisella ajattelulla on tutkitusti parempi vaikutus hyvinvointiin. Elämä potkii ja on usein myös kärsimystä. Sitä varten suosittelen muistamaan tämän: Life is now. Press play. Hyvää Joulua ja Iloista Uutta Vuotta meiltä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *