Miten voi opettaa lapsille luontoarvoja?
Tämän postauksen aiheena on luontoarvot ja se miten niitä voi opettaa lapsille. Video aiheesta ilmestyi ennen postausta, sen löydät täältä.
Muutama vuosi sitten hurahdin retkeilyyn totaalisesti ja sen myötä on tullut tarve opettaa lapsiakin nauttimaan luonnosta ja viihtymään metsässä. Vuonna 2019 tein retkiä aikuisseurassa ja lasten kanssa mm. Pulesjärven luonnonsuojelualueelle, Seitsemiseen, Nuuksioon ja Isojärven kansallispuistoon. Lapset eivät ihan heti lämmenneet tälle retkeilyinnostukselle, joten jouduin pähkäilemään ja miettimään että miten voisin kannustaa heitä tutkimaan luontoa ja auttaa heitä viihtymään luonnossa. Olen saanut myös itse sellaisen kasvatuksen jossa luontoarvoja on pidetty tärkeinä, joten luonnollisesti haluan jakaa nämä arvot myös omille lapsilleni.
Lapsuuteni ehkä mukavimpia ja muistorikkaimpia hetkiä olivat ne hetket, kun makasin vesisängyssä äidin kainalossa ja kuuntelimme kasetilta lintujen ääniä. En tosin oppinut siltä kasetilta juuri mitään, koska en muista että meillä olisi ollut mitään lintukirjaa siinä mukana. Äiti kelaili tiettyjä lintuääniä yhä uudestaan ja uudestaan ja oli todella innostunut niistä. Toisinaan kävimme myös luontoretkillä koko perheen voimin.
Olen pohtinut sitä miten saada lapset viihtymään esimerkiksi kolme päivää kansallispuistossa. Pohdintojeni seurauksena tulin siihen tulokseen että vaellustyyppinen reppureissu sopii kaikkein parhaiten myös lapsille, koska siten he saavat aina uusia paikkoja tutkittavaksi. Toki matkat pitää suhteuttaa lasten iän ja kehitystason mukaan. Reppureissussa on kuitenkin sellainen hyvä puoli että pysähtyä voi periaatteessa melkein minne vaan. Sitten kun ei enää jaksa tarpoa eteenpäin niin teltta sitten pystyyn vaan. Jos trangia on mukana tulia ei tarvitse tehdä.
Kun retkeilimme Seitsemisessä perheen kanssa, meillä oli auto apuna siirtymisissä. Siirtymiset olisi kuitenkin voinut tehdä myös jalkaisin pienissä erissä etenemällä tai leiriytymällä sopivan matkan välein. Lisäksi me haimme juomavedet kaivosta. Siinä oli sen verran kova kantaminen että hankin retkeilyliikkeestä vedensuodatuspullon seuraavaa reissua varten. Meillä on myös paremmat makuupussit ja rinkat ostoslistalla. Isojärven kansallispuistossa yövyimme lokakuussa Heretyn vuokrakämpässä, joten sillä reissulla pärjäsimme hyvin niillä välineillä mitkä meillä oli.
Tähän mennessä olen pitänyt lasten kanssa parhaimpana retkeilymuotona päiväretkiä leiristä käsin. Leiristä käsin tehdyillä retkillä leirin ympäristö tulee vähän liiankin tutuksi ja siihen kyllästyy äkkiä. Etuna on tietenkin se että jos on kaksi aikuista mukana toinen voi jäädä leiriin lasten kanssa ja toinen voi retkeillä, mikäli lapset eivät jaksa lähteä tutkimaan paikkoja. Samalla tämä ”etu” on myös haitta koska jos retkeä ei tehdä vaellustyyliin niin lapset jäävät vähän turhankin helposti leiriin retkeilyn sijasta. Leirissä aika kuitenkin tulee pitkäksi. Ajan voi saada kulumaan esim. leikkimällä luonnonmateriaaleilla, rakentamalla kotoa mukaan otetuille pikku hahmoille (kinder-yllätysten tyylisille ja kokoisille) majoja luonnonmateriaaleista, puukolla veistelemällä (aikuisen valvovan silmän alla), keräämällä puita nuotioon ja auttamalla vanhempaa tulenteossa, kalastamalla, uimalla (huom: uimataidottomille ja vähän uimataitoisillekin puhallettavat ja pieneen tilaan pakkautuvat kellukkeet), kiikaroimalla, kuvaamalla kännykkäkameralla luonnon ihmeitä, matkimalla lintujen ääniä jne. Mikäli luontoon jaksaa raahata tarpeeksi monta varavirtalähdettä niin kännykkä on hyvä hätävara myös tekemisen suhteen.
Lapsia on hyvä valmistella retkelle lähtöön esim. hankkimalla lapselle mieluinen reppu tai makuupussi, ostamalla lapselle oma taskulamppu, retkeilyhousut tms. Sellaisia pieniä ja suhteellisen edullisia lisävarusteita, jotka takaavat lapsen viihtyvyyden retkellä voisi olla esim. pienikokoinen suurennuslasi, leikkidigikamera, jolla kuitenkin saa otettua oikeita kuvia, Gps-laite kartalla/Googlen karttasovellus kännykässä jota lapsi voi seurata, kiikarit, pillit, joilla voi viheltää linnun ääniä jne. Tärkeämpää kuin lapsen ”viihdyttäminen” retken aikana olisi kuitenkin herättää lapsessa mielenkiintoa ympäröivää luontoa kohtaan. Tämä onnistuu mm. suunnittelemalla luontoretkeä etukäteen yhdessä lapsen kanssa, katselemalla ennakolta kuvia retkipaikasta, suuntaamalla retket kiinnostaviin retkipaikkoihin mm. näköalapaikat, luolastot, sellaiset kalliot, joilla vähän vanhemman lapsen uskaltaa jo antaa valvotusti kiipeillä esim. Helvetinkolu (kun kolun kiipeää alhaalta ylös aikuisen valvonnassa niin se on suhteellisen turvallinen), suuntaamalla retket hyviin uimapaikkoihin, ottamalla mukaan jotain erikoista nuotiossa paistettavaa esim. vaahtokarkkeja, tekemällä retkivalmistelut lapsen kanssa, varaamalla mukaan riippumaton, jossa lapsi saa keinua, tutustumalla paikanpäällä luonnonilmiöihin ,esim. sammakon nuijapäät, ja tutustumalla etukäteen kyseisen retkipaikan kasvillisuuteen (puut, kasvit, sienet, marjat) ja eläimiin (linnut, kalat, metsäneläimet, perhoset jne.), joita voi sitten paikan päällä nimetä. Hyvä idea on myös tutustua etukäteen lintujen ääniin, joiden kuulostelemiseen luonnossa ei tarvita mitään teknisiä vempaimia vaan korvat riittää!
Ilman retkeilyharrastustakin lapsia on tärkeä opettaa arvostamaan luontoa ja luonnon monimuotoisuutta, mikä näyttäisi ilmastonmuutoksen takia olevan ns. katoava luonnonvara. Retkeily kuitenkin opettaa lapsille monia sellaisia asioita, joita he eivät välttämättä muuten oppisi. Erilaisten lajien tuntemuksen lisäksi tällaisia luonnossa opittavia asioita ovat esim. tulentekotaito, ruoanlaitto nuotiolla, suunnistus, hätäensiaputaidot ja yleensäkin selviytyminen luonnossa ilman mukavuuksia ja esim. sähkölaitteita. Luonnossa on hyvä myös opetella sitä mitä kaikkea sieltä voi hyödyntää syötäväksi. Oleilu luonnossa ja luonnon äänien kuunteleminen sekä sellaisten peruselementtien äärellä oleminen, kuten tuli ja vesi, tuo niin lapselle kuin aikuiselle vastapainoa kiireisen arjen keskelle. Luonnossa ei tarvitse olla koko ajan edes mitään puuhattavaa vaan on tärkeää oppia myös rentoutumaan ja purkamaan stressiä.
Seuraavassa on esimerkkejä siitä miten lajien tuntemusta voi opettaa lapsille etukäteen ennen retkelle lähtöä. Itse hankin mm. kaksi muistipeliä, lasten luontoaiheisen tietokirjan, joka on kirjoitettu sadun muotoon, luonto-oppaan ja lintukirjan äänillä. Osa näistä löytyi kirpputorilta ihan muutamalla eurolla. Parasta tässä on tietenkin se että opin samalla itsekin! :) Tästä kerron enemmän Facebookista löytyvällä videolla, johon linkki on yllä.
Muistipeli, jonka avulla voi opetella tunnustamaan lintulajeja.
Oletko sinä retkeillyt luonnossa lasten kanssa? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksiasi. Millaisissa paikoissa olette retkeilleet? (Meillä on seuraava retkikohde hakusessa, erityisesti kiinnostaa kokemukset lintutorneista ja lapsiystävällisistä/mielenkiintoisista kohteista Pirkanmaalla). Mitä sellaisia retkikohteita Pirkanmaalla on, mihin pääsisi sujuvasti ilman omaa autoa?
Muistathan jättää tykkäyksen/kommentin! :)
Terveisin, One woman