Eroperheessä isänpäivä herättää suuria tunteita

Minulla on viha – rakkaussuhde isänpäivää kohtaan.. Eron jälkeen isänpäivä oli etupäässä katkeransuloinen perhetapahtuma

Minulla on viha – rakkaussuhde isänpäivää kohtaan, olen siitä kirjoittanut joskus aiemminkin täällä blogissa. Eron jälkeen isänpäivä oli etupäässä katkeransuloinen perhetapahtuma, kuten myös joulu, kunnes aloin tekemään omia traditioita kyseisiin päiviin liittyen. Kerran mm. omin isänpäivän itselleni ja pidin kaikki päiväkodissa askarrellut isänpäivälahjat itselläni (ei niin fiksua, mutta jälkikäteen ajateltuna ymmärrettävää siinä [ero] tilanteessa). Lapsi oli niin pieni ettei vielä ymmärtänyt niiden isänpäivälahjojen merkitystä ja minä taas olin niin vihoissani exälle, että olisin mieluummin sytyttänyt niillä lahjoilla rovion kuin antanut ne. Lapsi oli kuitenkin panostanut niihin lahjoihin, joten pidin ne itse. Päätin että olen lapselle vanhempi sekä isän että äidin edestä!

siinä tuli vähän sellainen fiilis ettei se pappakaan ollut  lasten lahjoja ansainnut.. Meillä ei nimittäin ole kovin aktiiviset tai osallistuvat isovanhemmat.

Kerran annoin lasten tekemät isänpäivä lahjat lasten papalle, mutta siinä tuli vähän sellainen fiilis ettei se pappakaan ollut lasten lahjoja ansainnut. Meillä ei nimittäin ole kovin aktiiviset tai osallistuvat isovanhemmat. Ovat jättäneet minut pulaan, ollessani totaaliyksinhuoltaja, useamman kerran. Olivat mm. hyvin syyttävällä kannalla tilanteessa, jossa olin joutunut lapsen päiväkotipäivän aikana päivystykseen kouristavissa vatsakivuissani, enkä pystynyt siitä syystä hakemaan lasta päivähoidosta, kun odotin aikaa väärin asennetun hormonikierukan poistoon.

Jo useamman vuoden ajan vanhempani ovat viettäneet talvet Espanjassa. Lähtevät sinne kuulemma pakoon minun ja veljeni perheen ongelmia. Minun ja veljeni perheen välillä on vain aina ollut sellainen ero, että veljen lapsen äiti osallistuu lastenhoitoon siinä määrin, että veljeni kykenee mm. harrastamaan, hoitamaan fyysistä kuntoaan, opiskelemaan ja käymään töissä. Veljeni lapsi asuu äidillään, mutta hänellä on laajat tapaamiset isänsä kanssa. Minä sen sijaan tasapainoilen jatkuvasti pelkän opiskelun/työntekoon ja lastenhoitoon liittyvien kysymysten kanssa. Ei ole puhettakaan siitä, että ehtisi vielä käydä kuntosalilla!

odotan läheisiltäni osallistumista, edes pienissä määrin.. yhden ihmisen aika ja voimavarat eivät riitä kaikille, enkä pysty olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Tässä ei ole oikeastaan kysymys siitä, että vastuuttaisin läheisiäni elämääni liittyvistä ratkaisuista. Ratkaisuista, joita en lopulta tehnyt itse, vaan joku muu päätti niistä puolestani. Kyllä minä olen valmis kantamaan oman perheeni elämään liittyvän käytännöllisen ja taloudellisen vastuun. Mutta yhden ihmisen aika ja voimavarat eivät riitä kaikille, enkä pysty olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa. Silloin odotan läheisiltäni osallistumista, edes pienissä määrin. Edes sen verran, ettei päivystävän sosiaalityöntekijän tarvitse tulla lapsia hakemaan ollessani itse päivystyksessä.

Isänpäivää me olemme oikeastaan alkaneet juhlia vasta 6 vuotta sitten, kun tapasin nykyisen mieheni

Minun piti oikeastaan kirjoittaa isänpäivän aakarteluideoita, mutta tästä tuli taas tällainen vuodatus. Isänpäivää me olemme oikeastaan alkaneet juhlia vasta 6 vuotta sitten, kun tapasin nykyisen mieheni. Sitä ennen ei oikein ollut mitään juhlittavaa.

Ensin mieheni oli vähän häkeltynyt siitä että halusimme muistaa häntä isänpäivänä, eikä osannut ottaa vastaan saamaansa huomiota. Mutta sittemmin hänkin on alkanut arvostaa ja ymmärtää, että vaikka hän on isäpuoli, on hän kuitenkin se ainoa isä, mikä lasten elämässä on.

Isän ei välttämättä tarvitse olla kuollut ollakseen poissaoleva.

Minusta tuntuu siltä että tässä yhteiskunnassa isän asemasta tehdään kauhea numero, eikä olla valmiita hyväksymään biologista isättömyyttä. Isän ei välttämättä tarvitse olla kuollut ollakseen poissaoleva. Jos isään lisäksi liittyy paljon eron tuomia negatiivisia tunteita, niin se herättää ristiriitaisia ajatuksia isänpäivään liittyen.

On tietenkin eroa sillä miten äiti tai lapsi käsittelee isä asiaa. Useimmat lapset joko tapaavat isänsä tai juhlivat isänpäivää oman biologisen isänsä luona

On tietenkin eroa sillä miten äiti tai lapsi käsittelee isä asiaa. Useimmat lapset joko tapaavat isänsä tai juhlivat isänpäivää oman biologisen isänsä luona. Jos vanhempien välit ovat hyvät, saatetaan isää muistaa jotenkin: koulussa tai päiväkodissa on ehkä askarreltu kortti, tai äiti ostaa lapsen kanssa isälle pienen lahjan. Tai sitten isä saa onnittelut tekstiviestillä.

olen kokenut ongelmalliseksi sen, että kun sitä isää, jolle sen kortin voisi tehdä ei ole, sellainen täytyy jostain väkisin vääntää.

Lapseni koulussa ja päiväkodissa olen kokenut ongelmalliseksi sen, että kun sitä isää, jolle sen kortin voisi tehdä ei ole, sellainen täytyy jostain väkisin vääntää. Tehdään sitten se pakollinen isänpäivän kortti vaikka kummin-kaiman-koiran ulkoiluttajan-autonkuljettajalle!

Isänpäivän juhlinnasta pitäisi puhua hienotunteisesti niin ettei samalla loukata isättömien tunteita. Isänpäivän juhlimisen ei tulisi olla kenellekään pakollista

Isänpäivä, samoin kuin joulu, ovat perhejuhlia, ja sen takia niiden juhliminen  voi olla raskasta kaikille niille, joiden perhe on jostain syystä rikkoutunut, tai joilla ei sitä perhettä ole. Isänpäivän juhlinnasta pitäisi puhua hienotunteisesti niin ettei samalla loukata isättömien tunteita. Isänpäivän juhlimisen ei tulisi olla kenellekään pakollista, vaikka se on kalenterin merkitty, ja nykyään sinä päivänä jopa liputetaan. Aina isänpäivä ei ole ollut liputuspäivä, mutta siihen asiaan tuli muutos muutama vuosi sitten.

on iso asia, että meillä on perheessä mies, lasten isäpuoli, jota voimme perheenä juhlia. Tämä ei tietenkään ole mitenkään itsestäänselvää, ja siksi isänpäivän juhlistaminen on nykyään etuoikeus

Olen kirjoittanut aiemmissa postauksissani myös, että nykyään osaan jo suhtautua isänpäivään toisella tapaa, sekä iloita

DIY isäpäiväkortti. Malli Pinterestistä.

lasten isäpuolen isyydestä. Loppujen lopuksi on iso asia, että meillä on perheessä mies, lasten isäpuoli, jota voimme perheenä juhlia. Tämä ei tietenkään ole mitenkään itsestäänselvää, ja siksi isänpäivän juhlistaminen on nykyään etuoikeus, jota meillä todellakin juhlitaan!

Hyvää isänpäivää meille kaikille enemän ja vähemmän isättömille!

Terveisin, One woman

Kommentit (1)
  1. ” Isänpäivä, samoin kuin joulu, ovat perhejuhlia, ja sen takia niiden juhliminen voi olla raskasta kaikille niille, joiden perhe on jostain syystä rikkoutunut, tai joilla ei sitä perhettä ole. Isänpäivän juhlinnasta pitäisi puhua hienotunteisesti niin ettei samalla loukata isättömien tunteita.”

    Olet niin oikeassa! Närkästyin ensimmäisenä äitienpäivänä lapseni aloitettua koulu-uransa ruotsalaisessa koulussa, etten edes korttia saanut. Mutta pian ymmärsin täkäläisen ajatusmallin – perheitä on niin monenlaisia, että jokainen juhlikoon (ja askartelkoon korttinsa itse kotona) mitä haluaa, koulussa ollaan tasa-arvoisia eikä erilaisesta taustasta tarvitse koulussa pahaa mieltä tuntea.

    Toivoisin, että sama muiden huomioonottaminen leviäisi sinnekin puolelle lahtea.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *