Korona-kotikoulu: arvovalintoja ja vääntöjä erityisen kanssa

kävin arvokeskustelua itseni kanssa: painaako tässä kohtaa vaakakupissa enemmän opintojen edistyminen, työharjoittelu, josta en saa palkkaa, oma terveys, lasteni terveys vai jokin muu asia? Oli myös punnittava sellaisia asioita kuin lasten kotikoulu

Viikonloppuna jouduin tekemään päätöksen työharjoittelun jatkamisesta. Sitä varten kävin arvokeskustelua itseni kanssa: painaako tässä kohtaa vaakakupissa enemmän opintojen edistyminen, työharjoittelu, josta en saa palkkaa, oma terveys, lasteni terveys vai jokin muu asia? Oli myös punnittava sellaisia asioita kuin lasten kotikoulu, ja se pystyvätkö lapseni opiskelemaan itsenäisesti tai siten että ohjaan heidän työskentelyään puhelimitse, koska mieheni ei ole riittävän lukutaitoinen ohjaamaan heidän työskentelyään. Lapseni saatua yskän molemmat tytöt jäivät sairausloman ajaksi kotikouluun, joten loppujen lopuksi lapset olivat vapaaehtoisessa lähiopetuksessa vain yhden työpäivän ajan. Mieheni oli samaa mieltä siitä, että lapset jatkavat kotiopetuksessa siitä huolimatta, minkä ratkaisun teen työharjoittelun suhteen.

   Haluaisin kovasti että opintoni edistyisivät, mutta en voi kuitenkaan tällä maailman tilanteelle mitään. Meillä on ollut myöskin taloudellisia vaikeuksia, jotka ovat vaikuttaneet asiaan. Arvot vaakakupissa tämä oli lopulta helppo päätös: jään kotiin hoitamaan lapsiani. Huomenna ilmoitan lopullisesta päätöksestäni työharjoittelupaikkaan. Lasten opiskelu edistyy johdollani, minun ei tarvitse pelätä sairastumista eikä myöskään sitä että joutuisin koronaviirukseen sairastumisen takia eristetyksi lapsistani. Lapsille, jotka ovat yksinhuollosani, se olisi varmasti kova paikka. Vaikka luotan Jumalaan, en aio riskeerata. Olen joutunut tekemään myös muita isoja päätöksiä lasten etu edellä.

Ensimmäisten kolmen opiskelupäivän aikana teimme neljän päivän työt. Pienempi lapsistani on kehittynyt huimasti muutamassa päivässä; eskarilainen lukee ja kirjoittaa sujuvasti isoilla kirjaimilla sekä laskee ensimmäisen luokan matematiikan tehtäviä. Nämä taidot ovat olleet tuloillaan jo pitkään. Nyt kun oli riittävästi aikaa eskarilaisen opettamiseen, taidot puhkesivat kukkaan. Apuna meillä on ollut mm. Aapinen, kännykkään ladattava Ekapeli, 10monkeys ja Matikkakunkku.

   Tokaluokkalaisen erityislapsen kanssa vääntämistä on sen sijaan riittänyt. Olen joutunut uhkailemaan, kiristämään ja lahjomaan. Eniten on väännetty ihan perusasioista: siitä eikö sittenkin saisi katsoa Tik tok-videoita koulutehtävien tekemisen sijaan, täytyykö erityisolosuhteissa kammata hiukset tai vaihtaa vaatteet, täytyykö makaronilaatikkoa syödä vai voisiko pärjätä pelkällä leivällä. Tilanteen kärjistyttyä jouduin pyytämään apua mieheltäni, joka sitten saikin puhuttua lapselle järkeä. Kerrattiin ”isin kodin” ja kotikoulun säännöt sekä mitä tapahtuu jos sääntöjä ei noudata. Uhkailtiin kännykkäkiellolla, karkkipäivän menettämisellä ja miettimispaikalla. Erityislapseni näyttää hyötyvän miettimispaikasta, joten ihan kokonaan emme ole luopuneet tästä käytännöstä hänen kohdallaan. Aiemmin kirjoitin siitä että eristäminen rangaistuksena ei toimi. Tässä näyttäisi kuitenkin olevan yksilöllistä vaihtelua; isommalle lapsella miettimispaikka saattaa olla tarpeen, mutta alle kouluikäisille en sitä suosittele. Perustelut asialle löydät  aiemmassa postauksessani aiheesta.

Meillä.. alkoi sujua vasta muutaman päivän kuluttua kun en joustanut koulutehtävien tekemisessä.

Yhdyn täysin.. äitien tuskaan. Kaikki poikkeustilanteet ovat erityislapsille vaativia tilanteita

   Facebookissa olen törmännyt postauksiin siitä, miten uuvuttavaa kotikoulun järjestäminen erityislapselle voi olla. Yhdyn täysin noiden äitien tuskaan. Kaikki poikkeustilanteet ovat erityislapsille vaativia tilanteita, niin myös kotikoulu. Meillä se alkoi sujua vasta muutaman päivän kuluttua kun en joustanut koulutehtävien tekemisessä. Erityislapselle rajojen asettaminen on erityisen vaativaa mutta lopulta palkitsevaa. Voin myöntää että aluksi jouduin pakottamaan erityislapseni opiskelemaan. Jouduin lahjomaan, kiristämään ja uhkailemaan, enkä ole siitä mitenkään ylpeä. Käsienpesustakin tuli riitaa, mutta lopulta tyttäreni ymmärsi että se mikä on tehtävä, on tehtävä. Erimielisyyksien jälkeen halattiin ja pyydettiin anteeksi puolin ja toisin.

   Tällaisessa erityistilanteessa on mahdollista on vanhempien ja lasten välit kiristyvät. Välit voivat kuitenkin myös parantua. Väittäisin että jos  perheessä on entuudestaan ongelmia, ne kärjistyvät. Samalla erityisolosuhteet ovat mahdollisuus noiden ongelmien selvittämiseen. Kun ongelmia ei pääse enää karkuun, ne on pakko selvittää. Sama pätee mahdollisen parisuhteen ongelmiin.

   Erityisolosuhteissa lastensuojelu on ylityöllistetty. Sielläkin on kuitenkin saattanut työntekijöitä jäädä sairauslomalle, joten resurssipulaa varmasti on. Toisaalta apua saavat vain ne perheet joissa ei sairasteta. Riskiryhmiin kuuluvat eivät ehkä halua edes ottaa vastaan apua. Siinä missä hätä on suurin, eli esimerkiksi sairastunut yksinhuoltajaäiti terveine lapsineen on jäänyt pulaan, apua ei saa mistään. Kukaan ei halua nyt ehdoin tahdoin altistaa itseään koronaviirukselle. Kaikkien vanhempien tilanteesta riippumatta on pakko vain jaksaa.

tyttäreni sai.. kiitosta opettajalta ahkeruudesta

  Kakkosluokkalainen tyttäreni sai tänään kiitosta opettajalta ahkeruudesta whatsapp-viestin välityksellä. Osa tuosta kiitoksesta kuuluu minulle. Tiedostan kuitenkin, että erityislapsellani on vielä tekemistä mm. siistin käsialan opettelussa ja sujuvan lukemisen oppimisessa. Otan tämän asian vastaan haasteena: nyt minulla on erityinen tilaisuus vaikuttaa molempien kotona asuvien lasteni koulumenestykseen! Aion pitää huolen siitä että kotikoulun aikana molemmat lapset opiskelevat päivittäin, tekevät määrätyt tehtävät ja edistyvät opinnoissaan sillä aikaa kun omat opintoni ovat väliaikaisesti katkolla. Itse palaan opintojeni pariin pääsiäisen jälkeen, mutta vielä ei ole tietoa siitä jatkuuko opiskelu Tredussa etä vai lähiopetuksena. Eli tällä tietoa edessä voi olla jopa kuukauden verran kotikoulua. Opettajan tsemppiviestit tulevat todellakin tarpeeseen! Lapset palaavat normaaliin opetukseen vasta kun oma opiskeluni jatkuu, mikäli opiskeluni  jatkuu lähiopintoina. Tässä vaiheessa on vaikea ennustaa miten kauan koronaepidemia kestää. Pahimmassa tapauksessa olemme karanteenissa syksyyn asti!

Pandemia ei ole maailman loppu ja aikaa myöten helpottaa. Karanteenin aikana on aikaa ulkoilla, pelata lautapelejä, leikkiä piilosta, järjestää vaatekaapit ja istuttaa kukkia!

  On kuitenkin hyvä pitää mieli positiivisena. Pandemia ei ole maailman loppu ja aikaa myöten helpottaa. Karanteenin aikana on aikaa ulkoilla, pelata lautapelejä, leikkiä piilosta, järjestää vaatekaapit ja istuttaa kukkia! Helsingin sanomat keräsi 60 vinkkiä lukijoiltaan tylsyyden selättämiseen. Mistä tekemisestä sinä voisit innostua karanteenin aikana? Meillä on innistuttu mm. hamahelmitöistä ja pinterestistä löytyvistä hamahelmimalleista! Olen myös tutkinut luontoa lasten kanssa ja tehnyt kävelylenkkejä. Tästä video löytyy upouudelta you2be-kanavaltani täällä!! Videon loppuun saatiin mm. kuvattua joutsenten lentoonlähtö. Se oli kerrassaan vaikuttava näky!!

   Tänään kotikoulussa eskarilainen halusi tokaluokkalaisen tavoin tehdä sanelun, joten tein hänelle oman kolmekohtaisen sanelun, joka oli oikeasti aika vaativa! Eskarilainen pärjäsi kuitenkin sanelussa hyvin ja sai valtavia onnistumisen kokemuksia! (Kts. oikea kuva alla!)

Miten teillä sujuu kotikoulu? (Kerro jos voin olla jotenkin avuksi!)

Terveisin, Ome woman