Metatyö uuvuttaa yksinhuoltajat

Tänäänkin minun olisi pitänyt tehdä metatyötä ja herättää perheeni puhelinsoitolla töistä. Kun olin tulossa yövuorosta kotiin,  lapseni luokanopettaja tuli bussissa vastaan. Kotona lapset olivat vasta löhdössä kouluun, vaikka kello oli puoli yhdeksän aamulla. Isäpuoli oli nukkunut pommiin…

Metatyön määritelmä

Ilmiömedia kirjoittaa pääsääntöisesti naisten perheessä tekemästä metakotityöstä näin: ”Kuhunkin kotityöhön liittyy suunnittelua ja organisointia. Esimerkiksi ruuanlaitosta haastateltavani löysivät monenlaisia metakotitöitä. Täytyy miettiä, mitä syödään. Laaditaan ostoslista, kysellään perheenjäsenten ruokatoiveita ja etsitään uusia reseptejä. Tarkistetaan, mitä kaapeista jo löytyy ja missä järjestyksessä nämä ruuat vanhenevat. Lapsille varataan kaappiin helposti itse valmistettavaa ruokaa, jos vanhemmat tulevat myöhään kotiin. Ruuanlaittoa ennakoidaan niin, että ruoka on pöydässä ennen kuin nälkä yltyy kovaksi. Millaista ruokaa milloinkin ehtii valmistaa, pitäisikö kokata samalla useamman päivän annos? Vai pitäisikö syödä ulkona tai valmistaa eväät?”

Yksinhuolta tekee metatyötä 24/7

Yksinhuoltajuus vaatiikin melkoista organisointia: avuksi täytyy järjestää esimerkiksi lasten harrastuskaverin vanhemmat, naapuri tai ennalta tuntematon lastenhoitaja. Ei ole itsestäänselvää, että apua löytyy

Yksinhuoltaja ei pääse milloinkaan eroon metakotityöstä. Lasten asioista vastuun kantavana aikuisena yksinhuoltaja voi joutua muistuttelemaan ja ohjaamaan lapsia tapaavaa etävanhempaa sanallisesti esimerkiksi lasten  harrastusmenoista, kaverisynttäreistä, sairaan lapsen hoidosta, erilaisista lääkärikäynneistä jne. Lasten aloittaessa koulun on hyvin yleistä että ylsinhuoltaja joutuu tekemään metatyötä silloinkin kun on itse töissä: lapsille täytyy soittaa, kun on aika lähteä kouluun tai ohjata läksyjen tekoon koulun jälkeen. Yksinhuoltaja joutuu venymään, ja joskus tulee tilanteita, että pitäisi olla monessa paikassa yhtäaikaa. Yksinhuoltajuus vaatiikin melkoista organisointia: avuksi täytyy järjestää esimerkiksi lasten harrastuskaverin vanhemmat, naapuri tai ennalta tuntematon lastenhoitaja. Ei ole itsestäänselvää, että apua löytyy.

Lasten asioista pääasiassa vastuuta kantavan aikuisen olisikin ensiarvoisen tärkeää päästä välillä nollaamaan, koska aivot eivät kestä pitkäkestoista stressitilaa saamatta välillä huilata ja palautua. 

Minulla on paljon kokemusta metatyöstä. Viranomaispuhelut, perusopetuksen wilma, erityissairaanhoito, perheneuvola, sosiaalipalvelut, hammashoito, koululääkäri, lasten harrastuskuljetusten delegointi, isovanhempien tapaamisen delegointi, lastenleiriviikonloppuna varoillaolo (vanhemman piti olla koko ajan tavoitettavissa ja sairastapauksen sattuessa lapsi olisi pitänyt kyetä hakemaan tarvittaessa kotiin kesken leirin), etävanhemman tapaamisen aikainen varoillaolo, työaikana tavoitettavissa oleminen, lomaperheviikonlopun varoillaolo, lasten murheiden setviminen etänä isäpuolen luona ollessa, lista on loppumaton. On rankkaa olla aina tavoitettavissa ja olla aina vastuussa, jos esimerkiksi koulussa sattuu jotakin. Tämä rasittaa myös silloin, kun on töissä tai erossa lapsista. Lasten asioista pääasiassa vastuuta kantavan aikuisen olisikin ensiarvoisen tärkeää päästä välillä nollaamaan, koska aivot eivät kestä pitkäkestoista stressitilaa saamatta välillä huilata ja palautua.

Lisäkädet eivät olisi pahitteeksi, mutta tarvittavaa apua ei saa

Lisäkäsiä tarvittaisiin mm. saattamaan lapsia kouluun, viemään harrastuksiin ja hoitamaan sairasta lasta

Minun on hyvin vaikea ymmärtää, että yhteiskunta ei järjestä tarvittavaa apua yksinhuoltajille. Esimerkiksi sosiaalihuoltalain mukaisessa ja lastensuojelun perhetyössä oletus on, että vanhempi osallistuu siihen. Nämä palvelut eivät sisällä esimerkiksi lastenhoitoapua, kotisiivousta tai asiointiapua eli juuri sitä apua, jota yksinhuoltajat eniten tarvitsisivat.  Koska yksinhuoltan on vaikea olla kahdessa paikassa yktäaikaa, lisäkädet eivät olisi pahitteeksi. Lisäkäsiä tarvittaisiin mm. saattamaan lapsia kouluun, viemään harrastuksiin ja hoitamaan sairasta lasta silloin kun vanhempi on estynyt sitä tekemästä esim. työn vuoksi. Tällaista sosiaalipalvelua ei ole olemassa. Avun vaatiminen ei auta mitään, jos tarjolla on vain vanhempaa velvoittavaa perhetyötä. Hyvin harva yksinhuoltaja on onnistunut saamaan palvelusetelin esim. siivousfirmaan. Tätä tapahtuu joskus pienissä kunnissa, mutta isoissa kunnissa siihen ei ole resursseja.

Haaveilen viikonlopusta talvisessa metsässä

ansaitsisin toisinaan viikonlopun, jolloin voisin tehdä ihan mitä haluan

Yksinhuoltaja on aina vastuussa lapsista. Etävanhempi voi milloin tahansa ilmoittaa, ettei ota lapsia luokseen, eikä häntä voida tapaamiseen velvoittaa. Tampereella on kolmen vuoden jono tukiperheisiin. Meillä oli Pe.lan kautta lomaperhe, joka otti tyttöjä 20 vrk vuodessa, mutta lopetti jo yhden vuoden jälkeen. En jaksaisi aina tutustuttaa lapsia uusiin aikuisiin, jotka hetken kuluttua saattavat taas kadota lasten elämästä. Itselläni on tällä hetkellä tilanne, että mieheni on ainoa, joka voi järjestää minulle vapaa-aikaa. Käytännössä omaa aikaa ei ole juuri ollut. Mielestäni ansaitsisin toisinaan viikonlopun, jolloin voisin tehdä ihan mitä haluan. Haaveilen viikonlopusta vaeltamassa talvisessa metsässä ja aion toteuttaa sen heti kun mahdollista. Miestäni en saa kuitenkaan vaellusreissulle mukaan, koska hän on silloin vastuussa lapsista.

Näin eduskuntavaalien alla toiveeni on, että päättäjät ottaisivat näistä epäkohdista kopin, nostaisivat asiaa esille ja vaatisivat niihin muutosta.

Minä ainakin lupaan äänestää ehdokasta, joka näin tekee. Sinänsä harmi, ettei Petriina Punna ole ehdolla Pirkanmaan vaalipiirissä. Silloin ei tarvitsisi miettiä ketä äänestää. Minuakin on pyydetty ehdokkaaksi, pitäisikö mennä?

Terveisin, One Woman