Tampereen valoviikot – piristysruiske harmauden keskellä
”Tampereen 55. Valoviikot jatkuvat 14.3.2021 asti!,”kerrotaan kaupunhin nettisivuilla. ”Perinteiset Valoviikot täyttävät Tampereen loistollaan vuoden pimeimpänä aikana… tutut valokoristeet sekä uudet ja yllättävät valoteokset sytytettiin perjantaina 23.10.2020… lisäksi sytytettiin Tammerkosken muurivalaistus, joka on nyt kokonaisuudessaan valmis. Valot loistavat koko pimeän kauden ajan.”
Tänä vuonna marraskuu on ollut erityisen pimeä, harmaa ja valoton. Keskustan koristevalot ovat kuin piristysruiske siihen ankeuteen. Omaa osaansa ankeudessa näyttelee keskustan ratikkatyömaa, joka ei vaikuta valmistuvan ikinä. Olen jotenkin ihan täynnä tätä harmautta ja kaikki oikoreitit katkaisevia rakennuspuomeja.

Olen kuitenkin nauttinut valoviikoista, niihin kuuluvine valotaideteoksineen, ja kuvannut niitä muutamaan otteeseen. Tampereen valoviikot on kyllä näkemisen arvoinen elämys. Ei niin kauheasti haittaa että ei ole lunta maassa, kun valokoristeet varastavat kaiken huomion. Ne tuovat myös joulun tuntua. Tsekkaathan myös aiemman postaukseni työpaikan pikkujouluista, jossa näktyy lisää Tampereen valoloistoa.

en varmasti ole ainoa suomalainen, jota väsyttää marraskuussa
Viime aikoina olen tuntenut itseni aiempaa väsyneeksi, mutta en varmasti ole ainoa suomalainen, jota väsyttää marraskuussa. Toisaalta on armeliasta ajatella, että yhden kuukauden vuodesta voi ottaa vähän kevyemmin eikä haittaa, vaikka kaikki kotityöt ei olisi koko ajan tehtynä. Kerkiäähän sitä. Toisaalta joulustressi puskee päälle työpaineiden lisäksi ja atopiani on pahentunut, mutta eihän sekään niin vakavaa ole; atopia paranee mm. rasvaamalla.

Olen aloittanut jo joulusiivouksen, joka etenee pikkuhiljaa. Vuorotyöläisenä en juuri muuhun pystyisikään.
Olen aloittanut jo joulusiivouksen, joka etenee pikkuhiljaa. Vuorotyöläisenä en juuri muuhun pystyisikään; en mitenkään jaksaisi työn lisäksi siivota koko kämppää kerralla. Etenkin kun se ruljanssi uhkaa taas jäädä pelkästään omalle kontolleni. Mieheni siivoilee Jämsän asunnossa, lapset taas parhaansa mukaan välttelevät kaikkea siivoamista. Olen käyttänyt vaikka mitä keinoja saadakseni heidät siivoamaan, mutta toistaiseksi mikään ei ole kovin hyvin auttanut.


Pienet asiat tuovat kotona joulufiiliksen: joulupöytäliina, led-vahakynttilät, jouluinen miniatyyriasetelma lyhdyssä. Tänään on tarkoitus kasata varastosta viime vuonna hankittu 180cm pitkä muovikuusi ja koristella se, seuraavaksi vaihdetaan jouluverhot. Joulu tulee pienin sykäyksin. Lapset ovat innossaan siitä että kohta saa avata ensimmöisen kalenterin luukun.
Minulla on tänä vuonna yövuoroja 23-24.12. Jouluaattona olin ajatellut että voisimme osallistua työpaikan (maksulliseen) joulubuffettiin, ellei nyt koronaviiruksen takia tule jotain uusia ohjeita sen suhteen. Esikoiseni on meillä 24-27.12.

Haluatko kertoa, mistä saat iloa talven pimeimpänä ajanjaksona? Miten teillä jouluvslmistelut etenevät? Koetko joukustressiä? Kommentoi! 😀
Terveisin, One Woman