Saako koulu kuulustella lasta??

Tamperelaisen peruskoulun opettaja on alkanut hoitaa sosiaalityöntekijän tehtäviä. Erona on vain se että lastensuojelussa lapsella on oikeus tukihenkilöön jos sosiaalityöntekijä haluaa kuulla häntä, koulussa ei. Saako opettaja tai koulukuraattori tosiaan kuulustella lapsia mielin määrin ilman tukihenkilöä, tai ilman että asiasta edes ilmoitetaan huoltajalle?

Ei saa. Tässä on toimittu vähintään hyvän viranomaiskäytännön vastaisesti. Koululla on velvollisuus ilmoittaa huoltajalle kaikista lasta koskevista asioista. Hyvän tavan mukaista olisi ollut soittaa ja kysyä, että missä mennään? Että tulisitko koululle keskustelemaan asiasta? Miksi koulu ei toiminut näin?

Siihen ei ole vastausta. On vain tunne, että asioita tehdään huoltajan selän takana. Lasten koulu on sujunut viime aikoina paremmin. Itse olen tosin ollut paljon poissa kotoa työn takia. Yhden lapsen tunteenpurkauksen takia lapsi otettiin kuulusteltavaksi: käskettiin piirtää, mitä äiti tekee kotona. Lapseni oli piirtänyt äidin nukkumassa, yövuoron jälkeen. Isäpuoli oli kotona. Tästä tulee varmaan taas uusi lastensuojeluilmoitus.

Välillä minulla on sellainen olo että tekisi mieli pakata kamat ja muuttaa etelään. Vaikka mitä yrittäisi, aina onnistuu toimimaan jotenkin väärin. Ainakin viranomaisten mielestä. Paukut eivät aina riitä kodin ja työn yhteensovittamiseen. Siihen ei ole saatavana mitään apua. Aika ajoin tunnen riittämättäömyyttä. Afrikassa meillä olisi oma taloudenhoitaja. Toisaalta suomalainen koulutus on kuin laittisi rahaa pankkiin.

Opettaja ei soittanut, ei laittanut tekstiviestiä, whatsapp -viestiä tai wilmaviestiä. Minä laitoin hänelle viestiä, joihin hän kertoi palaavansa työajalla. Eikö opettaja voi vastata vanhemmalle akuutissa  tilanteessa työajan ulkopuolella? Pitääkö tässä miettiä taas koko viikonloppu, mitä opettajan päässä liikkuu? Minä en saa verottaa hänen vapaa-aikaansa, mutta hän saa pilata minun viikonloppuni. Reiluako?!

Ei kai tässä auta muu kuin alkaa rustata uutta yhteydenottoa koulutoimenjohtajalle ja hyvinvointipalvelujen johtajalle, vaikka olisi miljoona muutakin asiaa tehtävänä…

Terveisin, One woman

Kommentit (23)
  1. Voitteko kertoa miten yksinhuoltajan uusi puoliso olisi huoltovastuussa lapsista ja ”tasavertainen elättäjä lapsille, joiden biologinen vanhempi tai laillinen huoltaja hän ei ole? Minä en ymmärrä. Eihän hän lasten kanssa ole naimisiin mennyt vaan lasten äidin eikä käsittääkseni ole adoptoinut lapsia.

    Olen muualtakin kuullut, että opet joskus kyselee asiattomia. Sossupuolesta en tiedä,mutta yksi opettaja kyseli lapselta terveystietoja. Ensin hän oli kysynyt vanhemmalta ja kun vanhempi ei ollut vastannut, oli mennyt utelemaan lapselta. Lapsi oli aivan asiallisesti sanonut että ”äiti käski kysyä siltä” johon opettaja että ”joo kysyin äidiltäsi, mutta hän ei vastannut”. Opettaja ei ilmeisesti ollut tietoinen esim. GDPR:stä ja arkaluontoisesta tiedosta ja siitä, että ei terveystietoja tarvitse koululle ja opettajalle kertoa, ei edes lapsen. Open kyselyikä loppui, kun äiti vaati rehtoria tilille arkaluontoisten tietojen kyselystä,

    1. Kirjoituksista ymmärtää, että puoliso on hyväksynyt lapset jakamaan sukunimensä. Avioliiton myötä ollaan me. Mitä tästä päätellä?
      Opettajien olisi hyvä jopa tietää lasten sairauksista, aina ei vanhemmat tahdo vakaviakaan sairauksia tuoda tietoon.
      On ikäviä tapauksia, esim. liikuntatunneilta, joissa tieto olisi ollut elintärkeää.
      Tietenkää utelu ei ole luvallista, toki jos aihetta epäillä lapsen hyvinvointia ja herää lastensuojelullisiin asioihin liittyviä todellisia huolia.

  2. Kyllähän on suotavaa ajaa yksinhuoltajien etuja, miksi vain antaa siitä niin kovin negatiivinen kuva.
    On paljon bloggaajia joilla erityis/vammaisia lapsia, blogeissa silti positiivinen sävy.
    Elämä on valintoja, ei ole yhteiskunnan vastuulla jos lapsia maailmaan tekee, kyllä on tukimuotoja ja ne ovat kehittyneet, mikä sitten riittää tai ei riitä.. Aina on kehitettävää.
    Monet lapsettomuudesta kärsivät antaisivat mitä vain saadakseen lapsen. Surullista, jos kokee että kaikki lapset eivät perheessä ole haluttuja, ei ole voinut vaikuttaa. Jokainen lapsi ansaitsee tuntea olevansa toivottu.

    1. Toivottavasti lapsistasi kukaan ei eksy koskaan lukemaan kirjoitustasi ja mieti:olenko minä se toinen ei suunnitelluista lapsista?

      1. Se ettei lapsi synny suunnitellusti ei tietenkään tarkoita etteikö hän olisi haluttu tai rakastettu.

    2. En kadu lapsiani mutta olisin toivonut että olisin voinut jakaa vastuun jonkun kanssa.. Vähän epäreilusti jouduin tuohon yh tilanteeseen, tahtoni vastaisesti eron seurauksena. Mielestäni lapsi pitäisi kasvattaa yhdessä alusta loppuun. Ei sellainen vetele että sit kun ei oo enää kivaa, vauva itkee koliikkia 24/7 ja äiti on ihan hormoonihuuruissa niin sit vaa otetaan ja häivytään ja ajatellaan että tein minkä pystyin tms.🙄

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *