40v – elämä yhtä kriisiä

Luokkakaverini peruskoulusta osti uuden auton kun 37v tuli mittariin. Toinen luokkakaveri julkaisi kirjan. Kolmas erosi ja värjäsi hiukset violetiksi. Eilen hiihtolenkillä kuulin että hiihtokaveri oli ostanut omakotitalon. Sitä ennen hän sai lapsen.

Kolmeakymmentä ikävuotta kriiseilin vuosia etukäteen. Nyt on päällä neljänkympinkriisi vaikka 38 ei ole vielä tullut edes mittariin.

Selkeästi tämä neljänkympin kriisi liittyy työhön ja taloudelliseen pääomaan siinä missä kolmenkympin kriisi liittyi perheen perustamiseen.

Siinä mielessä tuntuu mielenkiintoiselta että olen juuri mennyt naimisiin, vaikka se olisi oikeastaan pitänyt tehdä 10 vuotta sitten. Toisaalta olen aloittanut myös uuden työn ja taloudellinen tilanteeni on parempi kuin koskaan ennen, vaikka rahaa ei koskaan tunnu olevan riittävästi.

Mielessä pyörii haave Norjaan muuttamisesta, Zambiassa lomailusta, ruskaretkestä Suomen lappiin ja Norjan vuorille. Tuntuu siltä että jos elämässä haluaa jotakin tehdä, sen on tapahduttava juuri nyt. Tai ainakin kahden vuoden sisään.

Kotona on lupa ottaa rennosti.

Onko elämää neljänkymmenen jälkeen? Varmasti. Itseasiassa

olen melko vakuuttunut siitä että keski-ikä on kulta-aikaa ihmisen elämässä.

Taloudellinen tilanne on usein hyvä ja lapsetkin ovat kasvaneet isoiksi. Päivin, 58, elämään kaivattua sisältöä  tuovat lapsenlapset, joita saa hoitaa niin paljon kuin haluaa ilman pääasiallista vastuuta heistä.

Neljänkympin kriisi painottuu kohdallani myös ulkonäön parantamiseen ja kunnon kohottamiseen. Vuosikausia olen tehnyt töitä sen eteen että pääsisin takaisin normaalipainoon. Tämä täytyy tapahtua terveellisellä tavalla,koska nuorempana minulla oli taipumusta anoreksiaan. Nuorena haaveilin myös mallintöistä. Neljäkymppisenä aion olla oman elämäni supermalli. Myös seitsemänvuotias tyttäreni tähtää malliuralle. Hänestä voisi tulla miss-Suomi-2031. Ehkä tämä kunnallisvaaliehdokkuuskin, mihin minut saatiin suostuteltua, liittyy neljänkympin kriisiin.

Vaikka en elättele kovin suuria toiveita valtuustoon pääsemiseksi, se voisi olla ajankohtaista ja mahdollista jossain vaiheessa elämässä, esimerkiksi seuraavissa vaaleissa. Nyt täytyy tehdä pohjatyö sitä varten sekä olla tukemassa puoluetovereita. Kd. on saanut paljon aikaan kunnallistasolla ja valtakunnallisesti, mielestäni puolue on yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista jota äänestää, jos tavoitteena on parantaa heikompiosaisten asemaa. Itse haluaisin viedä kd.ta puolueena enemmän vasemmalle.

Elämälleni olen asettanut mm. sellaisia tavoitteita, että elämäni aikana haluan julkaista kirjan ja musiikkilevyn, toimia yrittäjänä ja pitää ainakin yhden näyttelyn.

   Olen tehnyt muutamia omia kappaleita ja nyt etsin niille sovittajaa. Kuvaamataidollisia jykyjäni olen alkanut uudestaan pitää yllä uudestaan 10 vuoden taon jälkeen mm. perheenjäseniä malleina käyttäen  lyijykynällä ja akvarellilla. Tarkoitukseni on pitää näyttely jossain vaiheessa.

Lasten hankinnan ja eron jälkeen olen alkanut taas harrastaa, mikä tuntuu erityisen hyvältä ja luo uskoa tulevaisuuteen.

   Puoluetoverini ja esimieheni Sirpa Pursiaisen innoittamana voisin harkita myös  valokuvausnäyttelyn pitämistä esimerkiksi paikalliskirjastossa. Vuoden aikana on kertynyt paljon hienoja luontokuvia, vaikka ne eivät ole mitään verrattuna innoittajani tajunnanräjäyttäviin revontuli valokuviin ja lähikuviin esim. karhusta ja muista kansalliseläimistä. Vaikka olen harrastanut valokuvausta jo pidemmän aikaa, tunnen silti olevani aloittelija, mitä tulee onnistuneisiin luontokuviin. Tosin

onnistuneet luontokuvat vaativat mm. päivitettyä tekniikkaa, johon minulla ei ole ollut laittaa tuhansia euroja ja useita vuosittaisia visiittejä luonnonpuistoissa, mikä sekin on ollut hieman hankalaa toteuttaa perheellisenä.

Lapset ovat olleet mukanani noin joka toisella reissulla. Talviaikaan haluaisin myöskin tehdä yönyliretkiä, mutta nyt viidentoista asteen pakkasella uskallus ei ole riittänyt, vaan odottelen hieman leudompia kelejä.

Tv.stä tuli jokin aika sitten sellainen luonto-ohjelma jossa kerrottiin erilaisista eränkävijöistä. Yksi pariskunta teki kahden kuukauden vaellus reissun pohjoisnavalle. Silloin mietin, että tulikohan tehtyä oikea ratkaisu hankkia lapset niin nuorena?

Omat lapsivapaat ovat ovat olleet maksimissaan vajaan viikon mittaisia ja sekin oli hirveän suunnittelun takana.

Tällä hetkellä

kriiseilen aika paljon sitä, mitä elämässä on jäänyt tekemättä sen vuoksi että olen saanut ensimmäisen lapsen 23- vuotiaana.

Ensimmäiset 10 vuotta olin yhtä vuotta lukuunottamatta lasteni totaaliyksinhuoltaja. Ei minulla ollut mitään viikonloppuvapaita, vuosikausiin itseasiassa!

Toisaalta olisin halunnut valmistua kahteen ammattiin, opiskella yliopistossa, matkustella ulkomailla, vaeltaa, käydä tanssikurssin ja laitesukelluskurssin, ajaa ajokortin, kilpailla Idolsissa, opiskella kuvataidetta kansanopistossa, ottaa laulutunteja, katuevankelioida, tehdä humanitaarista vapaaehtoistyötä ulkomailla, olla aktiivisesti mukana politiikassa, tehdä pyörävaelluksen, purjehtia ja harrastaa kuntosalia viidesti viikossa. Mutta minä valitsin toisin; valitsin lapset. 

Silloin lasten saaminen tuntui kaikkein merkityksellisimmöltä asialta.

Kapinoin sitä ajatusta vastaan, että vanhemmuus ja vanhemman ’oma elämä’ olisivat jotenkin toisensa poissulkevia asioita. Miksei tässä yhteiskunnassa vanhemmilla saa olla omaa elämää?! Ja miksi se oma elämä, jos sitä on lasten saamisen jälkeen ollutkaan, niin usein pättyy eroon? Miksi?!

miksi se oma elämä.. pättyy eroon?

   Haastattelin noin kymmentä tuntemaani  ihmistä 30-60 ikävuoden väliltä. Petriina, 48, kokee eron hankalimpana asiana omaa henkilöhistoriaansa. Hän kertoo että

”Valitsisin lapselleni vastuullisemman isän” 

jos voisi palata 10 vuotta taaksepäin. Positiivista on että ”Ikä on tuonut viisautta (toivottavasti) ja rohkeutta puuttua epäkohtiin” yhteiskunnassa.

Ikäkriisissä kyse on pohjimmiltaan ristiriidasta oman minän ja ihanne-minän välillä. 

Alle puolet vastaajista oli kokenut varsinaisen ikäkriisin. Kaikki ikäkriisin kokeneet olivat nykyään sinut asian kanssa. Moni koki ”kasvaneensa aikuiseksi” vasta kolmikymmpisenä, ja se teki kolmenkympin kriisistä positiivisen. Monella oli toteuttamattomia haaveita.

Sakari, 38, kertoo että ”muistan että silloin mietin mielessäni paljonko elämää on takana ja paljonko sitä voisi olla edessä. Suomalaisen miehen keski-ikä on.. 75 vuotta.” Sakari kertoo myös että nykyään ” osaa nauttia enemmän elämän pienistäkin asioista. Osaa arvostaa terveyttä enemmän kuin ennen. Lasten kasvua on mukava ja samalla myös haikea seurata.

”Työssä olen itsevarmempi kuin koskaan.”

Jos Sakari saisi palata kymmenen vuotta taaksepäin elämässä ja muuttaa jotakin, hän olisi ottanut asuntolainan aiemmin.

Leena, 52, vastasi että ”on ajan haaskausta haikailla jotain muuta, mitä ei ole”. Hänen mielestään ihminen on ”sisäisesti niin nuori kuin tuntee.. positiivisuus iän myötä lisääntyy, osaa olla jo pienestä kiitollinen”.

Leena ei vaihtaisi mitään elämässään vaan kertoo, että kokemukset ovat tehneet hänestä juuri sellaisen kuin hän on.

Mielestäni Leenan kokemus (huonojen) kokemusten muokkaamasta persoonallisuudesta on eron kokeneiden ihmisten keskuudessa yleinen. Se edellyttää, että on päässyt sinuiksi eron kanssa. Leena on huomannut ikääntyessä kankeampi päiviä, mutta uskoo pysyvänsä kunnossa liikunnan avulla. Hänestä huokuu vahva luottamus Jumalaan ja yliluonnolliseen johdatukseen. Hän kertoo että

kaikesta on ennenkin selvitty. 

Päivi, 58, kertoo, että kuudenkymmenen ikävuoden lähestyessä on alkanut pelätä ulkonäön menetystä mutta kertoo, että siitä selviää hyväksymällä että ”meidän ei tässä iässä tarvitse olla enää nuoria ja nättejä”.

Anneli, 31, on pettynyt siihen, että ei ole saanut vielä omaa perhettä, kotia ja lasta mutta on sisäistänyt että

kaiken ei tarvitse mennä perinteisen kaavan mukaan.

Pettymyksistä selviytymiseen on auttanut asioiden järkeistäminen, keskustelut ystävien kanssa ja se että välillä antaa itkun tulla.

Jos voisit palata 10 vuotta taaksepäin, mitä sinä tekisit toisin?

minä en aloittaisi suhdetta lapseni isän kanssa. En kadu lastani, mutta isää kyllä

Saa kommentoida!

Terveisin,

uusperheellinen yksinhuoltaja,

bloggari, vaikuttaja ja terveysalan ammattilainen,

One Woman’s Project -blogin kirjoittaja,

kunnallisvaakiehdokas, 

Tiina Mwanakayaya

Kommentit (11)
  1. Onko jollain uskonnolla lupa ”poimia kirsikat kakun päältä” tarkoittaen, että voi valita kiellettyjen listalta omaan tilanteeseen sopivat teot ja ne muuttuu sitä kautta hyväksyttäviksi.
    Tiettyjä asioita voi tehdä, jos ne luokitellaan vähemmän vakavaksi kuin jotkut toiset kielletyt.

    1. Ei varmastikaan. Raamattu sanoo myös että kaikki ovat syntiä tehneet ja vailla Jumalan armoa. Ei se että uskoo, tee kenestäkään synnitöntä. Murha on eettisesti hyvin iso vääryys, niin myös Suomen lain mukaan, joskaan siinä aborttia ei katsota murhaksi.

      1. Suosittelen tutustumaan vanhoillis lestadiolaiseen perheeseen syntyneen, 11 lapsen äidin, Vuokko Ilolan blogiin.
        Koskettava kirjoitus abortista, joka herättää ajatuksia.
        Oman tarinansa abortista julkaisi vartija-lehdessä.

  2. Hei!
    Kyllä tosiaan opettaja saa ”kuulustella” oppilasta, jos herää ajatus, että oppilaalla ei ole kaikki hyvin.
    En ihan ymmärrä näitä sinun jopa agressiivis sävytteisiä kirjoituksiasi lastensuojelusta. Jokaisen on puututtava, jos siihen on mitään aihetta.
    Olet aika paljon ja avoimesti kertonut muuallakin somessa teidän perheenne asioita, niistä on herännyt huoli perheenne lasten voinnista.
    Oletko ajatellut, ettei tarvitse olla opettaja/viranomainen, jolla jopa velvollisuus tehdä lasu.
    Kirjoituksesi ovat vähän ristiriitaisia, mies auttaa, silti teet kaiken yksin?
    Toivon että saatte tarvitsemaanne apua koko perhe.
    Joudumme kaikki perheelliset, perhemuodosta huolimatta tekemään tätä metatyötä, vastuu on meillä vanhemmilla.
    Kieltääkö uskonnollinen vakaumuksesi myös ehkäisyn? Kun sanoit ettet ole voinut vaikuttaa kahden lapsen syntymään. Entä esiaviolliset suhteet?
    Toivottavasti et ota kommenttia hyökkäävänä, sitä en tarkoita.

    1. Kommenttini oli tarkoitus tulla uusimman julkaisun alaisuuteen, pieni virhe minulta.

      1. Hei, en oikein ymmärtänyt mikä kysymyksesi oli, vai tulitko vain kommentoimaan, mitä olen mahdollisesti joskus postannut somessa?

        Kyllä uskonnollinen vakaumukseni kieltää myös esiaviollisen seksin, ei suhteita, siksi olen nykyään naimisissa. Esiaviollinen seksi ei ole kuitenkaan murha, kuten abortti.

        1. Hei.
          En varsinaisesti esittänyt kysymyksiä, lasten saantiin voi vaikuttaa ehkäisyllä, toki jos ehkäisy pettänyt, asia eri. Kysyin kieltääkö vakaumuksesi ehkäisynkin. Pointsit miehellesi, jos on 7v jaksanut odottaa ennen avioliittoa. Jossain kerroit, että takana monen vuoden suhde. Hän rakastaa sinua ja lapsia varmastikin paljon ja auttaa myös arjessa käsittääkseni.
          Joten, jos siitä huolimatta voimavarat niin loppu kun annat ymmärtää, varmasti saatte avun jotain kautta.

          1. Ehkäisy ei ole koskaan satavarma. Minulla ei ole vakaumusta, joka kieltäisi ehkäisyn.

            Tällä hetkellä riittää hyvin paukkuja työntekoon, mutta kotihommat jäävät puolison vastuulle, joka hoitaa ne sillä tavalla kuin hoitaa. En laske paljon minkään ”avun” varaan, koska olemme jo kysyneet apua vähän sieltä ja täältä, mutta sellaista apua mistä oikeasti olisi hyötyä, ei näytä löytyvän. Mutta sinänsä hienoa että löytyy ihmisiä, jotka uskovat noinkin luottavaisin mielin yhteiskunnan ”turvaverkkoon”, joka oman kokemukseni mukaan ontuu pahasti..

          2. Ehkäisy ei ole koskaan satavarma. Minulla ei ole vakaumusta, joka kieltäisi ehkäisyn.

            Tällä hetkellä riittää hyvin paukkuja työntekoon, mutta kotihommat jäävät puolison vastuulle, joka hoitaa ne sillä tavalla kuin hoitaa. En laske paljon minkään ”avun” varaan, koska olemme jo kysyneet apua vähän sieltä ja täältä, mutta sellaista apua mistä oikeasti olisi hyötyä, ei näytä löytyvän. Mutta sinänsä hienoa että löytyy ihmisiä, jotka uskovat noinkin luottavaisin mielin yhteiskunnan ”turvaverkkoon”, joka oman kokemukseni mukaan ontuu pahasti..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *