Bikiniostosten vaikeudesta

Viikonlopun matkalle valmistautuessani tajusin, että on jälleen se aika vuodesta, kun on pakko suunnata bikinikaupoille. Täällä kun bikineillä on sen verran paljon käyttöä, että ne saa uusia käytännössä melkein joka vuosi. Niinpä suuntasin läheiseen outletiin, jossa roikkui noin viidentoista metrin mittainen räkillinen erilaisia uima-asusteita. Jo pelkästään tuon psykedeelisen värisen bikinisekamelskan katsominen sai tuskanhien nousemaan pintaan. Ryhdyin urheasti keräämään sovitettavia pareja kärryihin samaan aikaan, kun vieressä valikoimia selaillut vanhempi nainen totesi, että minun kaltaiseni sopusuhtaisen naisen on varmasti helppoa ostaa bikinit. Ja katinkontit, ajattelin.

Nämä bikinit saivat jäädä kauppaan, kun päälle kiskaistuna väristä tuli mieleen Sabrina. Ei vaan pysty.

Pelkästään oikean koon löytäminen on yhtä tuskaa. Osassa bikineistä koko on ilmoitettu numeroin 2-16, kirjaimin XS-XXL taikka kuppikoon mukaan. Kuppikoko ei tietenkään automaattisesti täsmää rintaliivien kanssa eikä kirjain- tai numerokoko vaatekoon kanssa. Oikea koko vaihtelee suuresti myös valmistajan ja mallin mukaan. Kun perinteisten lappubikineiden kooksi riittää M, tarvitaankin toisessa mallissa kooksi vähintään L. Ja sen L-kokoisen bikiniyläosan mukana myydään tietenkin L-kokoinen alaosa, joka yleensä on liian suuri. Tietyn malliset bikinit eivät taas istu kauniisti päälle, olivatpa ne mitä kokoa tahansa. Rinnat ovat liian pienet, liian isot, liian ylhäällä, liian alhaalla tai takamus liian pysty, leveä tai lättänä. Toisaalta niskan takana olevia naruja löysäämällä tai kiristämällä saattavat ne vähän vääränkin kokoiset bikinit istua päälle, joten pakkohan niitäkin on kokeilla, varmuuden vuoksi.

Itselleni bikinien ulkonäkö on huomattavasti vähemmän hankaluuksia aiheuttava seikka, kuin koko ja malli. Muutamia kriteereitä minulla kuitenkin on. Bikinit eivät saa näyttää enemmän alusvaatteilta kuin uikkareilta ja ne täytyy voida kastella ilman, että niistä näkyy läpi tai ne putoavat päältä. Myös sellaiset bikinit, joiden ulkomuoto luo mielleyhtymiä tiettyihin julkisuuden henkilöihin, ovat auttamattomasti poissa laskuista.

Sitten on vielä se sovitusrumba. Riisutaan ja mietitään samalla, kuka sovituskopin turvakameroita katselee. Kokeillaan yläosia, kurotellaan selän taakse sitomaan nauhoja, kiristetään niskanaru, irroitetaan narujen väliin jääneet niskavillat ja pyyhitään hikeä, kun narut menivät umpisolmuun. Ja se alaosan sovittaminen alushousujen päälle! Auta armias, jos et ole varautunut bikinien ostamiseen ennalta ja olet ajattelemattomuuttasi pukenut päällesi hipsterit. Yritäpä siihen päälle sitten sovitella bikineitä ja visioida mielessäsi miltä ne näyttäisivät ilman alla olevia mummokalsareita.

No, lähemmäs kymmenen bikiniparia myöhemmin löytyivät lopulta ne sopivat. Hiestä märkänä ja tukka sekaisin suuntasin kassalle, jossa edessäni oli se sama valikoimia selaillut vanhempi naisihminen. Hän osti omansa sovittamatta, puhtaasti koon perusteella. Se kun on ollut sama jo kymmenisen vuotta.

Lopulta päädyin näihin Betsey Johnsonin mustiin bikineihin ja niiden vierestä löytyneeseen hattuun.