Elämäni suurin virhe

Lilyn toimitus kyseli kolmekymppisten ajatuksia eletystä elämästä, minkälaisia asioita kadutaan ja minkä tekemättä jättäminen harmittaa. Toivoisin voivani vastata etten vaihtaisi päivääkään, mutta en voi. Oma vastaukseni olisi ollut aivan liian pitkä kommentti-kenttään, joten päätin omistaa aiheelle kokonaisen artikkelin.

Aiheeni on blogin nimen vastaisesti tällä kertaa synkkä eikä varsinaisesti mitään kahvipöytäkeskustelu-ainesta, mutta tarina sisältää opetuksen ja oivalluksen, joka on auttanut eteenpäin ja kohti onnellisempaa elämää. Tänään puhutaan perheväkivallasta irti pääsemisestä ja siitä, kuinka uhri löysi itsestään osasyyllisen.

Oma, tähän astisen elämäni suurin virhe ja asia, jonka mieluusti olisin jättänyt välistä, sai alkuunsa melkein päivälleen kymmenen vuotta sitten. Olin silloin nuori ja tyhmä, mutta koska nuoruudessa itsessään ei ole mitään vikaa, niin sovitaan, että puhumme vain tyhmyydestä. Olin siis tyhmä. Tapasin väärän ihmisen, jonka mukaan lähdin. Yhteiselo muuttui melko nopeasti maanpäälliseksi helvetiksi ja sen kummemmin asiaa ruotimatta voisin kuvailla kolmevuotista taivaltamme, jonka toinen meistä taittoi selkä suorana ylpeästi edellä marssien ja toinen lannistettuna perässä ryömien, kahdella sanalla: väkivaltainen ja sairas.

Periaatteessa vastaava voi käydä kenelle vain, joka on tottunut tekemään elämässään nopeita liikkeitä ja päätöksiä. Joskus toisen ihmisen nurjat puolet paljastuvat vasta, kun hynttyyt on lyöty yhteen ja satunnaisen tapailun sijaan ollaan yhdessä yötä päivää. Tässä kohtaa astuu kuvaan henkilökohtainen tyhmyyteni. Fiksu ja vahva ihminen olisi tajunnut nopeasti mistä on kyse ja nostanut kytkintä, päinvastoin kuin heikko ja tyhmä ihminen, kuten minä. Tuhlasin elämästäni kolme vuotta vain, koska itsepäisesti kuvittelin, että kun olen tähän kerran ryhtynyt, pitää minun pysyä tässä loppuun asti. Periksi antaminen ei ole koskaan ollut se vahvin puoleni, ei edes silloin, kun se olisi ollut järkevää. Ja niin minä jäin ja lakkasin elämästä, aivan liian pitkäksi aikaa.

Eräs keväinen aamu, ennen kuin vihani oli kasvanut liian suureksi, tuli auttava käsi, joka kiskoi minut irti silloisesta elämästäni. Pakkasin reppuni, otin koiran ja lähdin. Muistan vieläkin miltä ensimmäiset päivät tuntuivat. Aurinko paistoi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Olin vähällä seota pelosta ja stressistä, vaikka tunsinkin itseni vapaammaksi, kuin aikoihin. Elin suuria itsesäälin täyteisiä viikkoja ja mitä enemmän aikaa kului, sitä suuremmaksi itsesäälini kasvoi. Miksi minulle tehtiin niin? Mitä jos se tapahtuu uudelleen? Voinko enää luottaa keneenkään? Jatkuva puhe siitä, kuinka väkivalta ei koskaan ole uhrin vika, upposi minuun täysin. Ei se ollut minun vikani, yhtään. Kaikki vastuu oli sillä, joka löi ja potki, talloi maanrakoon. Minä en voinut tehdä mitään. Tämä on oppikirjan mukainen tapa suhtautua tilanteeseen. Oman mielenterveyden tähden ei koskaan saa syyttää tapahtuneesta itseään. Ja tottahan se on. Suuressa osassa väkivaltatapauksia ei uhrilla ole mitään mahdollisuutta tapahtumalta välttyä. Ongelma tässä on kuitenkin se, että pelkäsin sen tapahtuvan uudelleen, sillä asia ei mitenkään ollut minusta tai minun tahdostani riippuvainen. Tunsin eläväni jatkuvan pelon alla  ja olin varma, etten enää ikinä olisi huoleton oma itseni.

Mutta ollaanpa nyt rehellisiä. Minulla oli jalat. Minulla oli kännykkä. Minulla oli tietokone. Minä kävin töissä ja tapasin ihmisiä. Minulla oli kaikki maailman keinot käytettävissä avun saamiseksi tai lähtemiseksi. Mutta minä jäin. Se oli minun valintani. Ositain minun omaa syytäni. Minä tein virheen. Tiedättekö miltä tuntuu tajuta tuo asia sillä hetkellä, kun Käräjäoikeuden tuomari tuomion annettuaan sanoo minulle, ”älä enää ikinä anna kenenkään tehdä sinulle noin”? Se hetki, kun tajuat, että sinä olet itse antanut sen kaiken tapahtua jäämällä sen ensimmäisen lyönnin jälkeen. Sillä hetkellä käsitellään melkoinen määrä tunteita.

Tunteista ensimmäinen on itsensä syyttely ja pettymys. Helvetti, miten sitä voi olla näin tyhmä. Tämän käsittelyssä meni aikansa. Oli vaikeaa olla onnellinen, kun tiesi sössineensä elämästään kolme vuotta. Tähän olotilaan ei kuitenkaan pidä jäädä jumiin, vaikka se onkin osa toipumisprosessia. Myönsin itselleni tehneeni virheen ja siirryin eteenpäin, pikkuhiljaa. Ei itseään kannata loputtomasti soimata vääristä valinnoista. Tuon suuren oivalluksen jälkeen, kun tajusin itse tehneeni virheen antamalla tilanteen vain jatkua ja jatkua, tapahtui se suurin edistysaskel kohti onnellisuutta. En enää pelännyt, että se tapahtuisi uudelleen, sillä se oli ollut minun valintani. Sillä hetkellä minusta tuli vapaa.

Ehkei oma tapahtumien käsittelyni ole kaikkien psykologian oppikirjojen mukainen, mutta syyllisen löytäminen itsestä auttoi. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, elän elämäni onnellisinta aikaa ja luotan ihmisiin yhtä sokeasti kuin ennenkin. Jos jotain hyvää tuosta ajasta etsitään, niin pään suojaamisen lisäksi opin arvostamaan itseäni, mielipiteitäni ja omaa, kallisarvoista elämääni. Opin myös mikä ero on rakkaudella ja riippuvuudella ja sillä, missä menee tyhmyyden ja päättäväisyyden raja.

Sen verran haluaisin vielä sanoa, että jos joku siellä ruudun takana painiskelee tai on painiskellut samanlaisten asioiden kanssa, niin muista, että vaikkei siltä ehkä tunnu, niin ohjat ovat silti myös sinulla. Käytä niitä!

 

Kommentit (36)
  1. KIITOS GOLEM DR Sunny minun ongelmani ratkaisemiseksi on (drsunnydsolution1@gmail.com
    minun nimeni on Fatima, olen naimisissa mieheni kanssa viiden vuoden ajan, elimme onnellisina yhdessä tämän vuoden ajan ja emme matkalla Australiaan työmatkalla, jossa hän tapasi tämän tytön ja siitä lähtien hän vihaa lapsiaan ja rakastan vain häntä. joten kun mieheni tuli takaisin matkalle, hän sanoi, että hän ei halunnut nähdä minua uudestaan ​​ja uudestaan ​​lapsilleni, joten hän ajoi meidät pois talosta ja nyt hän menee Australiaan nähdäksesi tämän toisen naisen. joten lapset ja minä olimme niin pettyneitä ja jäimme vain äitini kanssa, ja minua ei kohdeltu hyvin, koska äitini meni naimisiin toisen miehen kanssa isäni kuoleman jälkeen, joten mies, jolla hän meni naimisiin, ei ole hyvin hänen kanssaan. Ja ja lapseni olivat niin hämmentyneitä ja Etsin tapaa saada mieheni tulemaan kotiin, koska rakastan häntä ja rakastan niin paljon yhtä päivänä, kun katselin tietokonetta, näin todellisen taistelun DR: n todistajan, jonka nainen on jakanut verkossa ja se vaikutti minuun niin paljon, minä yhdessä mitä ajattelen kokeilla sitä. Aluksi olin peloissaan, mutta kun ajattelin, mitä lapset ja minä menimme läpi, niin otin yhteyttä häneen ja hän käski pysyä rauhallisena vain 24 tuntia, että mieheni palasi minulle ja parasta olin yllättynyt saan puhelusta mieheltäni toisena päivänä pyysin lapsia ja soitin DR Sunny ja sanoin, että lapsesi ratkaisi ongelmasi. joten näin palaan perheeni pitkän pahoinpitelyn jälkeen pahan naisen jarrutuksen jälkeen, joten kaiken tämän DR SUNNYn avustuksen avulla haluan teidän kaikkien osallistua tähän foorumiin liittymään minuun sanomaan suurta kiitollisuutta DR Sunnyille ja myös neuvoja kenelle tahansa tällaisissa tai samankaltaisissa ongelmissa tai minkäänlaisissa ongelmissa, sinun on myös otettava yhteyttä hänen e) (drsunnydsolution1@gmail.com) sivustoon, se on ratkaisu kaikkiin ongelmiisi ja ennakkoluuloihisi elämässä. jälleen sähköpostiosoite on (drsunnydsolution1@gmail.com)

    Hän on erikoistunut seuraaviin SPELL: iin.

    (1) Jos haluat ex: n takaisin.

    (2) jos sinulla on aina pahoja unia.

    (3) Jos haluat mainostaa toimistosi.

    (4) Jos haluat, että naiset / miehet käyvät sinun jälkeen.

    (5) Jos haluat lapsen.

    (6) Jos haluat olla rikas.

    (7) Jos haluat yhdistää puolisosi omaan ikuisesti.

    (8) Jos tarvitset taloudellista tukea.

    (9) Kuinka pettititte ja toivottaisit palauttamaan menetetyt rahat.

    (10), jos haluat lopettaa avioeron.

    (11), jos haluat erota miehesi.

    (12), jos haluat toiveesi.

    (13) raskauden isä voidakseen synnyttää vauvan

    (14) Varmista, että ansaitset ahdistuneita riita-asioita ja avioeroa riippumatta siitä, missä vaiheessa

    (15) Lopeta avioliitto tai hajota suhteesi.

    (16) jos sinulla on jokin sairaus kuten (H I V), (syöpä) tai jokin sairaus.

    (17), jos tarvitset rukousta vapauttaaksesi lapsesi tai itsesi.

    (18) haluat parantua Diabeteksen hoito, herpesinihoito, HIV- ja AIDS-hoito, rintasyövän hoito ja syöpäpotilaiden hoito,

    varmista, että otat yhteyttä häneen jos sinulla on ongelmia, hän auttaa sinua. hänen sähköpostiosoitteensa on (drsunnydsolution1@gmail.com) ota yhteyttä välittömästi … soita tai ota yhteyttä osoitteeseen +2348077620669

  2. Harmittaa, että pystyn tunnistamaan itseni kirjoituksestasi. Mutta mitä sitten, jos suhteessa on kaikki muut asiat hyvin? Entä jos väkivalta ei ole sitä että hakkaa toisen usein sairaalakuntoon, vaan pientä, sellaista, ettei ole oikein itsekään varma, onko se väkivaltaa vai ei. Missä se raja menee? Nimittely, toisen mielen pahoittaminen? Raivostuminen jos toinen osapuoli suuttuu jostain asiasta? Hiuksista vetäminen, lyöminen ilman että siitä jää näkyviä vammoja? Jos sitä ei tapahdu joka ilta, joka viikko? Jos vain silloin tällöin, parin kuukauden välein? Jos se suhde on kaikinpuolin muuten kunnossa, mutta on väkivaltaa pienissä mitoissa, pitäisikö silloinkin lähteä? Järki sanoo että väkivalta missään muodossa ei ole hyväksyttävää, pienenä tai suurena. Sydän sanoo että jos kaikki muut asiat ovat kunnossa, niin pieni väkivalta silloin tällöin ei voi olla syy eroamiseen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *