Matkalla Suomessa: Tervehdys-testi Turun seudulla

Kolme juoksulenkkiä, parisenkymmentä vastaantulijaa ja vain yksi vastaa tervehdykseeni hymyllä. Mikä näitä turkulaisia (anteeksi, lasken samaan kastiin myös kaarinalaiset) oikein vaivaa?

Vanhasta tottumuksesta tervehdin ”vahingossa” paria ensimmäistä vastaantulijaa. Aluksi suuni avaaminen nolotti, sillä ihmiset eivät vastanneet mitään, tuijottivat vain eteensä tai käänsivät katseensa. Pienoisen pohdinnan jälkeen tajusin, ettei minua nolottanutkaan se, että satuin vahingossa tervehtimään vastaantulijoita, vaan se, etteivät he vastanneet tervehdykseeni millään tavalla. Päätin jatkaa sinnikkäästi yrittämistä. Ehkä ne oppii vielä tavoille.

Vastaantulijoita on ollut nyt muutama kymmenen (olen ollut liikkeellä heti kuuden jälkeen aamulla, siksi on ollut niin hiljaista). Jäänmurtajana mukanani on ollut myös iloluontoinen koira. Olen toivottanut hyvää huomenta, sanonut hei tai nyökännyt ja hymyillyt. Vastaantulleista ihmisistä ainoastaan yksi vanhempi rouva on vastannut hyvään huomeneeni hymyllä.

En odota, että kukaan Suomessa tervehtii toista oma-aloitteisesti, mutta mielestäni niiden massasta poikkeavien, tuntemattomien ja kaikkia morjestavien kylähullujen tervehdykseen on silti kohteliasta vastata edes hymyllä. 

Tervehditkö sinä takaisin jos tuntematon tervehtii sinua kadulla?

 

Kommentit (14)
  1. Minä ihmettelin Suomeen paluun jälkeen ja muutaman lenkin heitettyäni että ”mitä nuo kaikki ihmiset tuijottaa niin vihaisesti” ja tervehdinkin aluksi kaikkia lenkkipolulla vastaantulijoita (eikä muuten vastauksia tullut)…

    Tunsin oloni muukalaiseksi ja monesti piti tarkistaa, että päälläni oli ihan normaalit vaatteet jne. Sitten kun ystävä huomautti kuinka ”oudon iloiselta” koko ajan näytin, tajusin ongelman.

    Kun ulkomailla kohtaa tuntemattoman katseen, on ehdoton reaktio hymy. Molemmilla osapuolilla. Lenkillä moikkaillaan tuntemattomia ja kun ihmisiä katsotaan, niin hymyillään. Suomalaiset taasen…. no, oman kokemukseni perusteella sanoisin että kaikkia katsotaan kuin vihollista ja jos se tuntematon erehtyy katsomaan silmiin niin ei varmasti ainakaan hymyillä.

    Hassuahan tämä on, eikä kai auta muu kuin itse jatkaa hymyilyä ja tervehtimistä niin paljon kuin huvittaa 🙂

  2. No sepä, positiivisuus tarttuu ja on ihana juttu 🙂 Eiköhän hymyillä maailmalle ihan kiusallakin 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *