Olen terve

Arvaattekos mikä se on, jota harvoin tulee edes ajatelleeksi, jota helposti pidetään itsestäänselvyytenä, se ei maistu, se ei tunnu eikä sitä voi nähdä ja aivan kuten niin monia muitakin asioita, sitä osaa arvostaa vasta kun sen on menettänyt? Kysessä on tietenkin terveys. Kyllä sitä aina blogissa ja kuulumisia vaihdellessa muistaa narista, kuinka on ollut lentsua, heinäallergiaa ja milloin mitäkin kolotusta, mutta kun on ihan terve niin harvoin sitä tulee oikein edes ajatelleeksi.

Siksi aionkin nyt ajatella asiaa hetken, kaikella kiitollisuudella.

Voi että, kuinka tuntuukin terveeltä, normaalilta! Henki virtaa keuhkoihin ja ulos ilman ylimääräistä rohinaa ja tuntuu, kuin koko keuhkojen toimintakapasiteetti olisi vihdoinkin oikeasti käytössä. Kuinka upealta tuntuukaan hengästyä niin, etten enää pelkää tukehtuvani ja kuinka mahtavaa on pystyä vetämään treenit täysillä alusta loppuun ilman, että kesken kaiken on pakko luovuttaa.

poolilla.jpg

Viime vuosi ei ollut yhtä valoisa. Sairastin todella paljon ja kaikki se pettymys itseensä ja terveyteensä, voimattomuuden tunne ja toivottomuus, ovat edelleen tuoreessa muistissa. Oli päiviä, viikkoja ja kuukausia jolloin ajattelin, ettei astmani enää ikinä rauhoittuisi ja joutuisin koko loppuelämäni hoitamaan oireita lääkkeillä enkä siltikään voisi enää koskaan treenata kuten ennen. Siksi se, etten ole enää muutamaan kuukauteen käyttänyt lääkkeitä, en yskinyt enkä joutunut hidastamaan vauhtia, tuntuu äärettömän hienolta. Tämä ainokainen kroppa mikä minulla on, on jälleen terve.

Sen sijaan, hyvät ihmiset, että ajattelisitte kun taas täytyy mennä lenkille, niin pitäisi olla kiitollinen, kun pystyy tänäänkin menemään lenkille.

Koitammehan tästä eteenpäin arvostaa terveyttämme jo ennen kuin sen menetämme?

 

Erinomaisen hyvää viikkoa kaikille, pysykäähän terveenä!

 

Kommentit (3)
  1. Ajattelin kommentoida, kun olen blogiasi jo jonkin aikaa lukenut ja hyvistä postauksista huolimatta olen vähän saamaton kommentoija… Itsekin bloggaajana kuitenkin tiedän, että kommentit on aina kivoja 🙂

    Olipa mahtava ja positiivinen postaus! Pitäisi itsekin vähentää valittamista kurjasta olosta, vaikka terve en olekaan tällä hetkellä. Joskus vielä, toivottasti. Ja siihen asti on nautittava elämästä sellaisena kuin se on, vitsit että se vasta onkin helppoa sitten kun on terve! 🙂

    PS. Sun blogi on yksi suurimmista innoittajista siihen, että jaksan ylipäänsä käydä salilla. Tavoitteena ei ole muuta kuin pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa, ja tykkäänkin sun konstailettomasta tavasta puhua treenaamisesta. Maalaisjärkisestä, jopa 🙂

  2. Samaistun kyllä niin täysin! Minullakin on astma ja loppuvuodesta alkoi pahenemisvaihe, flunssakierre ja poskiontelotulehdus kroonistui. Poskionteloissa on edelleen jotain häikkää, mutta astma alkaa olla hallinnassa 🙂 Kyllä sitä nyt arvostaa sitä terveyttä ihan erillälailla. Aiemmin mulla ei ole ollut näin pitkää pahenemisvaihetta, joten sama pelko ollut, että paraneeko tästä koskaan :/ Pitää kyllä ottaa kaikki irti terveistä jaksoista tästä lähtien!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *