Miss Väärän Värinen 2014

Okei, missikisat eivät ehkä edusta sitä viihdettä, jonka parissa mieluiten tyhjentäisin sipsipussin television äärellä, mutta sen verran runsasta on uutisointi Miss America 2014 -kisojen ympärillä ollut, sekä ennen että jälkeen kisojen, että vaikken näitä lihan laaduntarkkailu -kisoja katsonutkaan, tiedän silti mikä kisoissa kansaa puhuttaa.

Alunpitäen tarkoitukseni oli kirjoittaa kisoihin osallistuvasta 23-vuotiaasta Theresa Vailista, jonka ympärillä kohistiin paljon ennen kisoja. Tämä hallitseva Miss Kansas nimittäin on ensimmäinen Miss America -kisoihin osallistuva nainen, joka kantaa suurta ja näyttävää tatuointia. Hymistelin itsekseni miten huvittavaa on, että kisaajat voivat kyllä piikittää ja survoa ihonsa alle yhtä sun toista sinne kuulumatonta, mutta ihon päällä olevasta musteesta nousee hirmuinen kohu. Siksipä ajattelinkin tyytyväisenä, että tatuoidun tytön päästäminen kisaamaan on tälle putkinäköiselle ja melko ahdasmieliselle kansakunnalle pienenpieni askel kohti hyväksyvämpää ja avarakatseisempaa meininkiä.

msa3.jpg

Hui kauhistus, Theresa Vaililla on väriä iholla.
 

No, ne kisat sitten ehdittiin kisata ennen kuin sain juttuni kirjoitettua ja voittajan selvittyä syntyi uusi, julmetun suuri kohu. Siinä kisassahan nimittäin kävi sillä tavalla hassusti, että valkoihoisen superblondin sijaan voiton vei intialaista geeniperimää omaava Miss New York, Nina Davuluri. Ja sitten olikin jo aika pyyhkäistä takapuolta sillä hyväksyvällä ja avarakatseisella meiningillä.

msa1.jpg

Hui kauhistus, Nina Davulurillakin on väriä iholla.

 

Samalla hetkellä, kun voittaja kruunattiin, täyttyi Twitter rasistisista ja ylenpalttista tyhmyyttä huokuvista twiittauksista. Oikeasti, minua kuvottaa, että näinkin tahmaisella järjenjuoksulla varustettuja ihmisiä asuu todennäköisesti jokunen meidänkin naapurustossamme. Ongelmahan Ninan kohdalla on se, että vaikka hän on syntynyt, kasvanut ja käynyt koulunsa USA:ssa, on hänen ihonsa väärän värinen ja sukujuuret väärällä pallonpuoliskolla. Eikös nämä ihonväri-asiat ja niihin liittyvät ihmisoikeudet jo käsitelty aika monta kymmentä vuotta sitten?

msa2.jpg

t1.jpg

t2.jpg

t3.jpg

t4.jpg

t5.jpg

t6.jpg

 

Mutta hetkinen, tämähän kuulostaa etäisesti tutulta. Nimittäin kyllähän niitä marisijoita löytyi koti-Suomestakin, kun Lola Odusoga tuli ja pyyhkäisi eloveena-tytöt lavalta Miss Suomi -kisoissa vuonna 1996. Mutta ei siitä tainnut ihan näin suurta rasistista kohua kuitenkaan syntyä. Toisaalta, silloin ajat olivat erit. Ei ollut Twitteriä tai Facebookia, missä jokainen saa huudella mitä sylki suuhun tuo. Mitä luulette, minkähänlaisen vastaanoton Lolan voitto olisi saanut tänä päivänä?

lola.jpg

 

Kuvat: täältä, täältätäältä ja Iltalehdestä.

 

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta

Ystäviä maailmalla

Huoli pois, hengissä ollaan, vaikka blogissa on viime viikon aikana vähän hiljaisempaa ollutkin. Itse asiassa blogi onkin ainoa paikka, missä on ollut seesteisempää, tämä ruudun vastapuolinen tosielämä kun on tarjonnut tapahtumia sitten senkin edestä. Kuten Facebookissa viime viikolla mainitsinkin, saapuivat syksyn ensimmäiset suomivieraat luoksemme nautiskelemaan Kalifornian yhä vaan jatkuvasta kesästä ja niin, siinä se aika sitten vierähtikin, hyvässä seurassa kuulumisia vaihdellen ja mukavia puuhaillen.

Tämä suomalaisittain kai lomakohteessa asuminen on siitä mukavaa, että ystävät tulevat yleensä ihan mielellään täällä käymään, jos vain suinkin on mahdollista. Etenkin tähän aikaan vuodesta, kun syksy tekee Suomessa tuloaan ja talvikin lähestyy uhkaavasti, alkaa kahden vierashuoneen majatalomme Kalifornian auringossa kiinnostamaan yhtä sun toista, varsinkin kun majoittumaan pääsee pelkkien tuliaisten hinnalla.

Pelkästään tuliaisten takia en pidempään viipyvistä vieraista kuitenkaan tykkää. Me kun olemme muuten aina kaksin ja talo on etenkin päivisin kovin hiljainen, niin piristäähän se kummasti, kun elämässä on muutakin ääntä kuin ilmastoinnin hurina ja näppäimistön rapina tyhjässä talossa. Ja tuohan se vaihtelua, kun aamiaispöydässä päivän uutisia spekuloimassa istuu välillä joku muukin kuin se oma siippa. Niinpä onkin pelkästään tervetullutta, että välillä nurkkiimme saapuu joku sekoittamaan arkisia rutiinejamme. Tulee sitten itsekin ainakin muutaman kerran vuodessa kierrettyä läpi ne paikalliset nähtävyydet, Hollywood, rantakaupungit, kivat ravintolat ja ostoskeskukset. Niin, ja löhöiltyä omalla uima-altaalla työpäivän jälkeen, lomatunnelmissa myötäeläen.

santamonica.jpg

Kun on ystäviä kylässä, tulee lähdettyä rantakaupunkiin lounaalle.
 

tuliaisia.jpgKun on ystäviä kylässä, saa tuliaisia.

 

terassilla.jpg

Kun on ystäviä kylässä, tulee katettua illallinen takapihalle.

 

altaalla.jpg

Kun on ystäviä kylässä, tulee käytettyä enemmän omaa uima-allasta.
 

pyntattyna.jpg

Kun on ystäviä kylässä, tulee tälläydyttyä enemmän ulos lähtiessään.

 

Vieraiden näkökulmasta kuvittelisin luonamme majailun olevan melko leppoisaa, täällä kun voi olla kuten kotonaan, tulla ja mennä miten tykkää, ottaa uima-altaalla aurinkoa ja hörppiä margaritoja jos siltä tuntuu. Ja jos aktiivilomaa kaipaa, on lähitienoon liikuntamahdollisuudet tuntevaa treeniseuraa aina tarjolla ja jos haluaa shoppailla, on joku, joka varmasti tietää ne parhaat paikat mistä mitäkin kannattaa etsiä. Hyvällä etukäteissuunnittelulla itsestäni saa matkaseuraa vaikka pidemmälle reissulle Las Vegasiin, jos ei matkaseuraa ole mukana omasta takaa.

auringonlasku.jpg

Kun on ystäviä kylässä, voi ajella rannalle katsomaan auringonlaskua.

 

Onko teillä ystäviä ulkomailla, joiden luokse mennä lomailemaan? Vai onko toisten kotona lomailu ylipäätään teidän juttunne?

Itselläni on monta paikkaa Suomessa, mutta muu maailma on vähän heikommin edustettuna. Tässähän voisi melkein käyttää sosiaalisen median voimaa ja ryhtyä etsimään ystäviä ympäri maailman, esimerkiksi Australiasta tai Uudesta-Seelannista, jenkkien itärannikolta, niistä Euroopan maista joissa on hyvä ruoka, Singaporesta, Balilta…

 

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat