Juoksutapahtumien aatelia

Kuulun niihin juoksuharrastajiin, joiden innostus lajiin kulkee ylä- ja alamäkeä, yleensä sen mukaan, kuinka yhteistyökykyiset jalkani kulloinkin ovat. Saliharrastuksen myötä kasvanut massa on viime vuosina rajoittanut menoa lenkkipoluilla melkoisesti, mutta nyt tuntuisi vihdoin siltä, että palikat niin työstetyn juoksutekniikan kuin varusteidenkin osalta olisivat vihdoinkin loksahtamassa paikoilleen. Vaikka nykyisillä juoksumäärillä ei vielä henkseleitä paukutellakaan, elättelen toiveita siitä, että hamassa tulevaisuudessa voisin vielä osallistua johonkin juoksutapahtumaan.

Näistä juoksuhaaveista johtuen olen vilkuillut sekä lehdistä että netistä erinäisiä juoksutapahtumia ja todennut, että Jenkeistä löytyy kyllä mitä kummallisempia houkuttimia ihmisten juoksuun saamiseksi.

Seuraavassa siis juoksutapahtumien parhaat palat, olkaapa hyvät!
 

TWINKIE RUN, 5K & HOT CHOCOLATE, 5K/15K
Twinkie Runin teemana ovat shortcaket, eli eräänlaiset amerikkalaiset leivonnaiset, joita on tarjolla rajaton määrä starttiviivalta lähtien koko matkan ajan aina maaliin saakka. Eipähän jää ainakaan energiavajeesta kiinni juoksun suorittaminen.

Kuten Twinkie Runin, myös Hot Chocolate Runin vetovoima perustuu uurastuksen palkitsemiseen herkkujen muodossa. Mutta toisin kuin leivosjuoksussa, Hot Chocolate Runissa pääsee herkkujen äärelle vasta matkan suoritettua. Maaliviivalla juoksija palkitaan suurella suklaafondue-kupilla, laajalla valikoimalla erilaisia dipattavia herkkuja sekä kuumalla kaakaolla. Mmmm… nyt viimeistään alkoi juoksutouhut kiinnostamaan ihan tosissaan.
 

KRISPY KREME CHALLENGE, 5 miles & NEW YORK HOT DOG CHALLENGE, 3-5 miles
Herkkuteemaiset juoksutapahtumat senkus paranevat! Krispy Kreme Challengen haasteena ei ole pelkkä juoksumatka, sillä matkan puolivälissä osallistujalle lyödään kouraan tusinan verran donitseja, jotka juoksijan täytyy syödä ennen maaliviivan ylittämistä. Viisi mailia, kaksitoista donitsia ja aikaa suoritukselle on kuusikymmentä minuuttia. 

Jos liika makea ei houkuta, on suolaisen purtavan ystävälle tarjolla samalla idealla kulkeva New York Hot Dog Challenge, jossa juostaan hodarikojulta toiselle. Kojuja matkalle mahtuu kaikkiaan kymmenen ja ennen seuraavalle kojulle juoksemista, tulee edellisen kojun annit pureskella viimeistä sämpylämurua myöten eikä oksentelua sallita.

Mainittakoon vielä, että samanlaisia pakkosyöntijuoksuja löytyy myös sekä pizza- että corndog-teemalla.

THE WICKED WINE RUN, 5K & SAN DIEGO BEER RUN, 5/10K
Miltä kuulostaisi juoksu, joka päättyy viinitilalle ja viinimaistajaisiin? Meikäläisen korviin The Wicked Wine Runin idea kuulostaa toki hauskalta, mutta myös elämäni karmeimmalta krapulalta.

Samalla teemalla jatkaa San Diego Beer Run, jonka jälkeen palautusjuomaksi nautitaan olutta ja erilaisia juomaleikkejä. Olisi muuten takuulla hitti myös Suomessa. Ai niin, mutta sehän olisi nykyisin laitonta…

CALIANTE BARE DARE, 5K & CUPID’S UNDIE RUN, 1 mile
Caliante Bare Dare on nudistijuoksu, jonka lähtöviivalle asetutaan ilkosen alasti. Jos ei alastomana juoksentelu vielä onnistu täyttämään vaativan viuhahtajan tarpeita, järjestetään osallistujille juoksun jälkeen nudistibileet nudistihotellissa. Samanlainen teemajuoksu löytyy muuten myös Suomesta nimellä Nakukymppi.

Jos syntymäasussa juoksentelu kuulostaa liian rohkealta, on ujommille tarjolla tästä hieman lievempi versio, Cupid’s Undie Run, jossa juoksija saa kiskaista strategisten paikkojen suojaksi alusvaatteet.

SUPERHERO SCRAMBLE & THE ZOMBIE RUN, 5K
Nyt kuka tahansa voi olla oman elämänsä supersankari! Ei kun pitkikset jalkaan, viitta ylle ja starttiviivalle! Eri mittaisten matkojen varrelle on ripoteltu mutaplutakkoja ja muita sen sellaisia supersankarille tuttuja esteitä.

Zombie Run taas tarjoaa todellista saalistuksen meininkiä, kilpailijan osalta tosin saaliin muodossa. Väistele tiesi kohti maaliviivaa matkan varrella hortoilevien zombien hampaista. Elävänä maaliin selvinneet tunnistetaan lipuista, joita katalat zombiet yrittävät matkan varrella kilpailijalta napata.

sankari.jpg

Supersankari juoksee. Kuva täältä.

No, kuka on messissä? Mihin ja joko mennään?

 

Hyvinvointi Liikunta

Krematoriosta päivää

Olin juuri lueskellut Kristaliinan hormonihuuruista yöpohdintaa siitä, kuinka kuolon korjattua järjestellä itselle seuraaja perhettä pyörittämään, kun löysin postiluukustamme kirjeen – krematoriosta. Jassoo, se tarvitsee vissiin aloittaa sitten täälläkin kuoleman jälkeisen elämän suunnittelu.

Aluksi kävi kylmäämään selkäpiitä, että tähänkö ikään on jo tultu, etteivät enää lääkärin vuositarkastuskutsut riitä, vaan jo krematoriostakin lähestytään kirjeitse. Että hyvänen aika, seuraavaksi kai lähettävät uurnakatalogin ja ehdotuksia viimeisen ehtoollisen menuksi. Olin jo heittää kirjeen roskikseen, kun tuo tuhkaus ei tuntunut aivan tämän päivän asialta, mutta päädyinkin pohdiskelemaan asiaa kahvikupillisen ääressä hieman pidemmälle. Jos ei viimeisen matkan suunnittelu ole ajankohtaista tänään, niin milloin sitten? Kun ei viimeistä käyttöpäivää ole tatuoituna korvan taakse, niin ehkäpä oikea ajankohta olisi juurikin nyt, kun sitä vähiten ajattelisi.

krematoriostapaivaa.jpg

Krematoriosta päivää.
 

On sinänsä nurinkurista, että hautaus- ja tuhkaussuunnitelmien tekeminen etukäteen kalskahtaa korvaan kovinkin karulta, mutta esimerkiksi testamentin tekeminen, elintenluovutuspapereiden allekirjoittaminen tai henkivakuutuksen ottaminen ovat ihan arkipäiväisiä asioita. Suunnitelmat ja päätökset viimeisen matkan osalta on kuitenkin helpompi sysätä läheisille sitten, kun on jo itse poistuttu vehreämmille nurmille. Että tehkää mitä tykkäätte, minimibudjetilla. Ja ei jessus, en todellakaan halua mitään hinnat alkaen -kekkereitä ja kinkkukiusausta pääruoaksi.

Jos nyt käy niin, etten elinaikanani ehdi säästää tarpeeksi rahaa syväjäädytykseen, niin ehkä sitä tosiaan voisi tehdä varmuuden vuoksi joitain suunnitelmia sen viimeisen matkan ja etenkin niiden loppubileiden osalta. Se kun on nyt kuitenkin varmaa, että jossain vaiheessa kohtalo korjaa parempaan talteen. Vaikken tässä nyt vielä ajatellut ryhtyä kukkalaitteita tilaamaan, niin kai sitä voisi laatia jonkinmoisen budjetin, että on vara krematoriossa laittaa tulet pesään, hankkia muistomerkki, jota ei räkänokkien joukko saa potkittua kumoon ja suunnitella sellaiset kekkerit, joilla satapäinen juhlakansa tanssii urkujen tahdissa aamuyön tunteihin saakka. Ja hanhenmaksapalleroita, niitä pitää olla.

Mitenkäs te muut, onko jo juhlamenu ja pukukoodi päätettyinä ja hautapaikka katsottuna? Entä onko krematorion suoramainos teidän mielestänne uhka vai mahdollisuus?

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Höpsöä