Hyväksi todettu itseruskettava (ja varoituksen sana teinityttöjen vanhemmille)

Kuten jo aikaisemminkin mainitsinkin, ei tuo edellisen juttuni pullistelu-kuvissa hehkunut rusketus ollut Kalifornian auringon aikaansaannosta, vaan ihan ehtaa purkkitavaraa. Olen tässä vuosien varrella kokeillut jos jonkinlaisia itseruskettavia, milloin messukeikkoja ja milloin kuvauksia varten. Hyvän, tasaisesti levittyvän, luonnollisen värisen ja kertavoitelulla merkittävästi ihonväriä muuttavan voiteen löytäminen on kuitenkin ollut yllättävän vaikeaa. Ja kaikkihan me tiedämme, miltä purkkirusketus voi pahimmillaan näyttää.

itseruskettava.jpg

Nettishoppailun puoliammattilaisena käännyin tietenkin Amazonin puoleen hyvää itseruskettavaa etsiessäni. Banana Boatin Summer Color self-tanning lotion kiinnitti huomioni paitsi hyvien arvostelujen, myös kohtuullisen hintansa vuoksi (3 tuubia yhteensä $18,50). Voide osoittautuikin varsin hyväksi ostokseksi.

Jos nyt itseruskettava voi ikinä tuoksua hyvältä, niin sanotaanko vaikka, että tämä voide tuoksui hieman vähemmän pahalta kuin toiset voiteet. Voide levittyy helposti ja on itsessään ruskeaa, joten rasvatessa näkee heti mihin kohtaan voidetta on jo levitetty. Voide myös imeytyy melko nopeasti, joten voitelun jälkeen ei tarvitse hihhuloida ympäriinsä kovinkaan kauan alastomana. Erityisen positiivinen yllätys oli niin värin tasaisuus kuin rusketuksen kestokin. Ihmisenä, joka hikoilee kaksi kertaa päivässä treeneissä ja käy kahdesti suihkussa, olen melkoinen haaste itseruskettaville voiteille. Mutta parin voitelukerran jälkeen rusketus tuntui pysyvän mukavasti iholla aina kolmisen päivää, ennen kuin väri alkoi haalistua enemmän.

Yhdestä purkista riitti n. 8-9 käyttökertaan ja jo yksi voitelukerta riitti antamaan iholle selvästi päivettyneen ja luonnollisen sävyn. Tuota eilistä kuvausta varten levittelin rasvaa kahtena päivänä yhteensä kolme kertaa. Purnukassa sanotaan, että voide sopii kaiken väriselle iholle. No, tuosta en tiedä, mutta omalle ihonvärilleni se sopi ainakin ja lopputulos oli luonnollisen värinen.

A. Sinivaara suosittelee!

*****

Sitten pieni varoituksen sana teinityttöjen vanhemmille! 

Kuulin tuossa sisäpiirilähteestä (eli teiniltä itseltään), että ainakin pääkaupunkiseudulla on yläasteikäisten tyttöjen keskuudessa uusi villitys nimeltä solarium. Eli hyvät vanhemmat, jos tyttärenne on sitkeän rusketuksen peitossa ympäri vuoden, vaikkei aurinkoa ole näkynyt kuukausiin, saattaa kyse olla muustakin kuin itseruskettavista voiteista. Jos prinsessanne on porkkananvärinen, niin ei hätää – rusketus on taatusti lähtöisin purkista. Mutta jos rusketus näyttää niin aidolta, että epäilette jo lapsenne vaihtuneen synnytyslaitoksella eksoottisempaan tuontihedelmään, kannattaa ryhtyä tiedustelemaan mihin tyttären viikkorahat oikeasti hupenevat.

Ainakin pääkaupunkiseudulla on itsepalvelu-solarium-”hoitoloita”, joissa ei ole paikalla lainkaan henkilökuntaa. Toisin sanoen, vaikka Suomessa solariumin käyttöikäraja onkin 18 vuotta, ei asiakaskuntaa todellisuudessa valvo kukaan.

Vaikka solariumin puolesta puhutaankin paljon, en voi suositella solariumin käyttöä kenellekään, vaikka sitä voisikin periaatteessa käyttää turvallisesti kymmenen kertaa vuodessa. Itse aikoinaan solariumissa käyneenä voin kertoa, että käyntini loppuivat tasan sillä hetkellä, kun laitteesta noustessani ja pukuhuoneen peiliin vilkaistuani, löysin kasvoistani uuden, kirkkaanpunaisen luomen. Ei kiitos. Läträän mieluummin voiteiden kanssa, kuin kasvatan tietoisesti riskiä saada melanooma.

Jos nyt seuraavaa solarium-kertaa suunnitteleva teini satut tätä lukemaan, niin tee keski-ikäiselle minällesi palvelus ja jätä se solarium välistä. Jos aloitat ihosi tuhoamisen jo nyt, voit vain kuvitella miltä näytät kolmekymppisenä, saati sitten nelikymppisenä. Vaikka nyt tuntuukin, ettei elämää enää kolmenkympin jälkeen ole, niin voin kertoa, että on sitä sen verran, ettet oikeasti halua vanhentaa naamavärkkiäsi suotta vuosia liian aikaisin.

Solariumista voit lukea lisää mm. täältä ja täältä.

 

 

 

Kauneus Terveys Meikki

Mitä saa kovalla treenillä aikaiseksi kuudessa viikossa?

Kuutta dieettiviikkoa ja yhtä tuubillista itseruskettavaa myöhemmin, oli aika ottaa viralliset Prosuppsin muodonmuutos-kilpailun vaiheessa-kuvat. Kisa alkoi siis kuusi viikkoa sitten ja aikaa saada kroppa lopulliseen kuosiinsa, on vielä toiset kuusi viikkoa jäljellä. No, kurkataanpa mitä kuudessa viikossa on saatu aikaiseksi!

vaiheessa1.jpg

Todellisuudessahan olen ollut dieetillä jo huimat neljätoista viikkoa ja alkuperäinen suunnitelmani oli päättää dieettini tänään. Mutta koska tuo kilpailu ilmestyi ihan puskista kesken kaiken ja yllytyshulluna olin heti juonessa mukana, piteni omaksi iloksi aloitettu dieettini vielä kuudella lisäviikolla.

Olin siis jo hyvässä vauhdissa rasvanpolton kanssa kisaan lähtiessäni, mutta toisaalta olin myös jo karistanut ne ensimmäiset, näkyvimmät ja helpoimmat rasvat kropastani. Tämän takia jännitti kovasti, että saanko oikeasti tässä vaiheessa dieettiä kuudessa viikossa enää mitään näkyvää tulosta edes aikaiseksi.

En ollut katsellut juurikaan kuusi viikkoa sitten otettuja aloitus-kuviani (ihan tarkoituksella, kun en halunnut stressaantua) ja sen takia jännitin valtavasti tämän päivän kuvausta. Näkyyköhän kuvissa mitään eroa? Mitä jos ei? Jospa olenkin rehkinyt hulluna kuusi viikkoa saamatta mitään aikaiseksi, kun ei painoakaan ole pudonnut kuin pari kiloa. 

Ja nyt tärkeä vinkki kaikille laihduttajille, kuntokuurilaisille ja tuloksien tavoittelijoille! Ottakaa tai otattakaa niitä kuvia itsestänne! Vaikka miten inhottaisi ne aloitus- tai välivaihekuvat, niin ottakaa ne silti! Se on nimittäin ihmispää sellainen, ettei se enää muista tarkasti miltä näytti kuukausi sitten ja kun katsoo itseään joka päivä peiliin, on todella vaikeaa sanoa onko jossain kohti tapahtunut edistystä vai ei. Eli kamera, ja mielellään myös mittanauha, kauniiseen käteen nyt heti!

6viikkoa.jpgOikealla kuusi viikkoa sitten otettu kuva, vasemmalla tämän päiväinen.
Asennot ei nyt ihan osunut yksiin, mutta näkeehän tuostakin eron.
Painoeroa on kuvien oton välillä n. 2 kg.

 

No, olihan niissä minun kuvissani eroa, oikeastaan omasta mielestäni aika huomattavakin (enkä puhu nyt vain rusketuksesta…). Olen siis hyvin, hyvin tyytyväinen saavutettuun kuntooni. Itse asiassa tämä nykykunto tuntuu juuri sellaiselta, johon voisin dieetin päätyttyä palautella itseni takaisin. En näytä liian laihalta, vaan sopusuhtaisen sporttiselta. Mutta eipä auta, pakko sulatella vielä vähän ennen kilpailun loppua.

kalenteri.jpgVissiin on jotain tullut tehtyäkin, kuin vain syötyä hyvin…

549930_479692655413872_989535505_n.jpgJa loppuun vielä Instagram-kollaasi kisaan lähteneistä kuvista

 

Näihin estottoman itsekehuisiin kuviin ja tunnelmiin,
kivaa alkavaa viikkoa kaikille ja tsemppiä itse kunkin projekteihin!

 

 

Hyvinvointi Liikunta