Viime vuoden elokuu. Muuttokuorma saapuu Pohjois-Kaliforniasta etelään ja seison kaaoksen keskellä uudessa kodissa, uudessa kaupungissa. Lähiö ympärillä näyttää viihtyisältä, paljon kauniimmalta kuin pohjoisessa. Mutta me olemme yksin. Vain minä ja mieheni. Ensin jäivät ystävät Suomeen, sitten pohjoiseen ne muutamat, joihin olimme Yhdysvalloissa asuessamme tutustuneet.

Mielessäni kummitteli pohjoisen ihmisten kertomukset Los Angelesin seudun sietämättömyydestä, ruuhkista ja myötätuulessa, jalat todellisuudesta irrallaan liitävistä ihmisistä. Kauanko voisin asua jossain, mistä en löytäisi yhtään ystävää? Tuli syksy, tuli talvi. Vähitellen minulle alkoi valjeta, että vastoin kaikkia kuulopuheita, olin iskenyt sosiaalisen elämän kultasuoneen muuttamalla etelään.

Tutustuin ensin yhteen, sitten kahteen ja lopulta heidän kauttaan kai muutamaan kymmeneen upeaan ihmiseen. Silloin ennen pohjoisessa minä luova ihminen kaipasin joskus kaltaisiani kaiken sen hektisen ja kiireisen elämänrytmin keskellä. Aikaa istua pitkälle lounaalle, henkeviä keskusteluja, hienoja ideoita jotka eivät aamun tullen enää olekaan niin hienoja, allasbileitä ja aamuun venyneitä vierailuja ystävien luokse. Nyt, reilu vuosi myöhemmin, tuntuu kuin olisin herännyt uudelleen pitkän, harmaan kooman jälkeen. Elämääni on tupsahtanut suuri joukko luovia, omassa asiassaan lahjakkaita ihmisiä.

Se energia, joka luovista ihmisistä huokuu, on uskomaton. Heidän innostuksensa tarttuu ja hetken tuntuu, kuin kaikki olisi mahdollista ja mielikuvitus täysin hallitsemattomissa. Sellaista en ole kokenut sitten työelämän ja tiimimme ideointipalaverien. Ellei joku tiedä millaisesta tunteesta on kyse, voisi kai sitä verrata siihen, että on tilannut ravintolassa maailman parasta jälkiruokaa ja sen valmistamista on pakko lähteä harjoittelemaan kotiin heti, samalta istumalta, kun se vielä maistuu suussa ja on tuoreessa muistissa. Lahjakkuus, innostuneisuus ja korkea motivaatio tarttuu, olipa kyse luovuudesta, urheilusta tai vaikka tekniikasta, kunhan mielenkiinnon kohde on sama. Ja sillä energialla sitten liidetään monta päivää myötätuulessa, jalat huolettomasti todellisuudesta irrallaan. Että minä tykkään olla juuri täällä, juuri näiden ihmisten kanssa.