Vuoristoratapäivä heikkovatsaisille

Kuulun niihin ihmisiin, joiden vatsalaukun huvipuistolaitteet kääntävät ympäri todella helposti. Vihasin lapsena tivoleita ja niiden pienessä tilassa itsensä ympäri pyöriviä laitteita (etenkin ne pyörivät kahvikupit ovat aiheuttaneet elinikäisen trauman). Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä herkemmäksi vatsani on muuttunut ja Linnanmäellä käydessäni olen jo tottunut siihen, että kestän korkeintaan yhden pyörivän laitteen ja tämän jälkeen saan huristella loppupäivän possujunassa.

Nämä faktat tiedostaen suuntasimme eilen ystäviemme kanssa Six Flags Magic Mountain -vuoristoratapuistoon Los Angelesin pohjoispuolelle. Positiivista oli se, että tiesin ennalta etteivät vuoristoradat aiheuta minulle pahoinvointia aivan niin pahassa mittakaavassa, kuin pyörivät laitteet. Silti puiston porteille saapuessa, tai itse asiassa vuoristoratojen näkyessä jo kauas moottoritielle, kävi kylmäämään ja muistin, että minullahan on myös lievä korkeanpaikankammo, kuolemanpelosta nyt puhumattakaan.

huvipuistossa2.jpgKuvassa nimensä veroinen vuoristorata Scream

 

Päätimme aloittaa päivän komeasti, varsin kookkaan kokoisessa vuoristoradassa, Goliathissa. Tiedättehän sen vuoristoradoissa olevan ensimmäisen pitkän ylämäen, jonka jälkeen vuoristorata syöksyy hurjaan laskuun? Se ylämäki, jonka aikana ehtii ajatella kuinka järkevää laitteeseen istuminen oli ja voisiko tästä penkistä vielä jotenkin livistää. No, Goliathin ensimmäinen ylämäki oli niin pitkä, että ehdin jopa tehdä suunnitelman siitä, kuinka vielä pääsisin pakenemaan. Koska kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa ja videokuva sitäkin enemmän, kaivoin teille Youtubesta videopätkän ajelusta:

 

 

Näyttäähän se hurjalta, näin jälkikäteenkin katsottunakin. Mutta vanha tivoleiden vihaaja tajusi jossain siellä tiukoissa mutkissa, vatsan pysyessä tyynenä, että rakastaa vuoristoratoja. Ensimmäisen alamäen, tai ehkä paremminkin pudotuksen jälkeen kiljumiseni vaihtui hysteeriseen nauruun. Lisää!

Seuraavaksi vatsalaukulle tehtiin tutuksi pää alaspäin tehtävät loopit Batmanissa. Tuon pyörityksen seurauksena vatsa kurnahteli ja vääntelehti jo pahaenteisesti, ei kuitenkaan pahoivoinnista vaan puhtaasti nälästä. Yhtä hampurilaisateriaa myöhemmin oli aika laittaa täpötäysi vatsa todelliselle koetukselle – ensin Viperissa ja heti tämän jälkeen X2:ssa, jonka merkillisestä matkustusasennosta on vaikeaa päätellä mihin suuntaan seuraavaksi mentäisiin, missä on horisontti ja kauanko tämä vielä jatkuu. Erinomaisen hauska vuoristorata, joka ei valitettavasti pääse täysin oikeuksiinsa tässä videossa:

 

 

Erikoisista matkustusasennoista puheenollen Six Flags Magic Mountain -puistossa sijaitsee myös maailman pisin vatsallaan matkattava vuoristorata Tatsu. Hurjaa vauhtia vatsallaan, pää menosuuntaa kohti matkattaessa tuleva tunne muistuttaa erehdyttävästi lentämistä. Korkeanpaikankammoiselle pikkuruisilta näyttävien ihmisten katselu vatsallaan ilmassa roikkuen tosin tuotti aluksi pientä heikotuksen tunnetta, mutta tunteen selätettyäni nautin lentelystä suunnattomasti. Tässä ehdoton oma suosikkini:

 

 

Sitten niihin miinuspuoliin. Viivyimme puistossa noin kahdeksan tuntia. Ruokajonotuksen ja paikasta toiseen siirtymisen lisäksi ehdimme käydä kahdeksassa eri laitteessa, eli melkoinen määrä laitteita jäi kokonaan kokeilematta. Koska koulut ovat loppuneet, oli puisto melko ruuhkainen myös keskellä viikkoa ja pisin jonotusaika (Tatsuun) oli reipas tunti. Jos on kesäloma-aikana keskellä viikkoa ruuhkaista, niin miettikääpä viikonloppuja. Jos siis olet suuntaamassa paikallisiin huvipuistoihin, vältä viikonloppuja!

huvipuistossa.jpgLuonnettahan tuo tuntien jonottaminen kasvattaa, mutta onneksi siinä jonottaessa voi vaikka nauttia Kalifornian auringosta.

 

 

 

Kulttuuri Matkat

Arvostus ja arvostelu

Välillä sitä miettii, että mikä meihin fiksuihin ihmisiin oikein menee internetissä. Ihmiset, jotka kasvokkain ovat asiallisia, hauskoja ja mukaviakin, unohtavat yleiset käyttäytymissäännöt ja kohteliaisuudet päästyään näppäimistön äärelle. Sitä kun on niin helppoa näppäimistö sauhuten kirjoittaa sanoiksi kaikki se, jota ei välttämättä viitsisi kaverille vasten kasvoja sanoa.

teksti.jpg

 

Ehkä muistatte, kuinka jokin aika sitten kerroin pervo-sedäksi paljastuneesta Facebook-kaveristani, jonka lopulta tissi-kommentteihin kyllästyneenä poistin kokonaan kaverilistaltani. Tämän internetissä järjenkäytöstään luopuneen ihmistyypin lisäksi on olemassa toinenkin Facebookissa mellastava, käytöstavat unohtanut ihmisryhmä, arvostelijat.

Facebookissa ylimääräistä verenpaineen nousua aiheuttava arvostelija on henkilö, joka katsoo, että hänellä on oikeus ja ennen kaikkea velvollisuus korjata tuttaviensa näkemyksiä ja mielipiteitä sekä arvostella heidän toimintaansa. Arvosteljan kirjoitussävy on usein negatiivinen, agressiivinen ja jopa loukkaava. Niille kaikkein räikeimmille arvostelijoille ei mikään ole pyhää, ei edes kaverilistallaan olevien henkilöiden ulkonäkö. Arvostelija uskoo vakaasti siihen, että kaikki Facebookissa julkaistu on vapaata riistaa arvosteltavaksi, vaikka kyseessä olisikin henkilön yksityinen, vain muutamalle sadalle ihmiselle näkyvä Facebook-profiili.

Tällä kertaa arvostelija-ihmistyyppi aktivoitui kuvasta, jonka lähetin Facebook-profiiliini ja koki tarpeelliseksi kritisoida ulkonäköäni melko kovin sanankääntein. Mietin jätettyä kommenttia pitkään ja monelta kantilta. Oliko sen tarkoitus loukata? Oliko se huono vitsi? Vai oliko ne kaikki muut kuvaan ilmaantuneet positiiviset kommentit kirjoittajalle liikaa ja hänen oli pakko pudottaa minut takaisin maanpinnalle kirjoittamalla oman näkemyksensä kaikkien kavereitteni näkyville? Vaikka kirjoituksen perään olikin lisätty hymiö, ei kommentti uponnut minuun vitsistä ja tuo hymiö vaikutti minuun lähinnä samalla tavalla, kuin pystyyn nostettu keskisormi. Myönnetään, minä provosoidun. En kuitenkaan siksi, etten edustanut kommentoijan ihailemaa naiskuvaa, vaan siksi, etten voi sietää tyhmiä ihmisiä.

Sitä helposti kuvittelisi, että omassa profiilissaan, omissa kuvissaan ja itse luodussa sisällössä nauttisi edes jonkinlaista arvostusta, vähän kuin omassa kodissaan. Itselleni kun ei tulisi mieleenkään kirjoittaa tuttavieni Facebook-profiiliin sitä, kuinka joku näyttää lihavalta tai kuinka joku toinen muistuttaa tikku-ukkoa. Jos jokin ei minua miellytä, en tunne pakottavaa tarvetta herjata häntä hänen omalla maaperällään, vaan pidän asian omana tietonani. Ja miksi edes pitäisin kaverilistallani ihmisiä, joita tahtoisin loukata? Ja miksi ihmeessä pitäisin kaverilistallani ihmistä, joka tietoisesti haluaa loukata minua?

Muistakaa ihmiset ne hyvät tavat myös Facebookissa. Ystäviä, vaikka vain Facebook-sellaisia, tulisi arvostaa heidän omalla sivustollaan eikä arvostella, ellei sitä sitten ole erikseen pyydetty.

 

 

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään