Se hieman erilainen hääpuku
Minulta on toivottu esittelyä hääpuvustani, joka on vilahtanut muutamaankin otteeseen blogissani. Ja mikäpä siinä, olihan hääpukuni hieman tavallisesta poikkeava, samoin kuin ostopaikka, aikuisviihde-kauppa Hampurin Reeperbahnilla.
Pienellä tuunauksella pornoliikkeestä ostetusta
120 euron mekosta sai kelpo hääpuvun.
Kesällä 2006 lähdimme ystäväni kanssa lomamatkalle Saksaan. Olin etukäteen tutkiskellut netistä erinäisiä budjettiin sopivia hääpukuvaihtoehtoja ja kirjoitellut ylös mahdollisia jälleenmyyjiä Hampurin seudulta. Kun sitten pääsimme perille ja shoppailun makuun, lähdimme etsimään myymälää, jonka valikoimista saattaisi haluamani puku löytyä. Osoite johdatti meidät lopulta Reeperbahnille ja etsimämme myymälä paljastui täysiveriseksi aikuisviihde-puodiksi. Olin jo luopua toivosta, kun ensivilkaisulla liikkeen pukuvalikoima näytti koostuvan lähinnä hääyöhön viittaavista nahkaisista ja lateksisista asusteista. Pienen tutkiskelun jälkeen löysimme kuitenkin liikkeen perältä, heti siitä dildo-hyllyn vierestä, havittelemani valkoisen hääpuvun.
Puvun mustat osat lisättiin jälkikäteen ompelijan toimesta.
Ihan sellaisenaan en pukua kuitenkaan ottanut käyttöön. Ompelijan toimesta halkioiden peittona ollut valkoinen harsokangas poistettiin ja tilalle teetettiin mustasta satiinikankaasta vanteellinen alushame strategisten paikkojen peitoksi. Mekon turhan avonainen yläosakin korjaantui mustalla korsetilla. Kaikkine muutostöineen, poislukien matkakulut, puvulle tuli lopulta hintaa n. 250 euroa.
Ystäväni teki minulle asun henkeen sopivan mustanpuhuvan meikin.
Kokonaisuus viimeisteltiin pitkillä mustilla hiuslisäkkeillä
ja pienillä valkoisilla harsokukilla.
Kalifornian luonto lumoaa minut edelleen kauneudellaan ja vaikuttavuudellaan. Vuorilla, keskellä metsää, vain sillä hetkellä, sisään hengitetyllä vuoristoilmalla, lintujen laululla ja tuulen suhinalla puissa on merkitystä.
Metsäkukkia, joita kukaan ei ole istuttanut, ei kitkenyt eikä poiminut.
Viimeinen, alkukesän auringonvalossa sinnittelevä lumikasa.
Tunsin itseni pieneksi, vieraaksi muiden mailla, jossa eivät ihmisten lait päde.
Oli sellainen olo, että emme ole yksin, meitä tarkkaillaan.
Tämä kyltti ei ollut yhtään liioittelua. Näimme reissun aikana kaksi karhua, sopivalta etäisyydeltä auton ikkunan läpi.
Tässä Kings Riverin kirkkaassa vedessä kelpaa karhujen kalastella.
Vuorilta sulava lumi muuttuu kauniiksi vesiputouksiksi.
Tuossa jyrkänteen reunalla kelpasi kuunnella kaukana alhaalla pauhaavaa Kings Riveriä.
Mittasuhteita. Ja nämä punapuut ovat vielä keskenkasvuisia.
Voiko lähemmäksi taivasta enää päästä?