Joka kerta lomalle jäädessäni ja erityisesti lomalta palattuani, minä mietin 

onko loma oikeasti tämän arvoista?

Olen melko harjaantunut pyyhkimään työasiat pois mielestäni aina työpöydän äärestä lähdettyäni ja annan itseni stressaantua töistä muutenkin vain harvoin. Kuulostan ehkä laiskanpulskealta, mutta koska työskentelen kotoa käsin, on vapaa-ajan ja työn välille pakko rajaviivan vetämisen sijaan kaivaa vähintäänkin vallihauta. Mutta kuten kaikissa muissakin asioissa, myös tässä, on kohdallani kaksi poikkeusta – viikko lomalle jäämistä ennen ja viikko lomalta palaamisen jälkeen.

Syy numero 1: Ennen lomaa on aina tuhat asiaa hoidettavana ja kaiken täytyy tietenkin olla valmista ennen kuin hiiri putoaa kädestä, jotta lomalle jäämisestä olisi mahdollisimman vähän vaivaa kanssaduunareille ja lomasijaisille. Tämä aiheuttaa yleensä stressikäyrän jyrkän nousun suurin piirtein viikkoa ennen lomaa ja yleensä viikon loppupuolelle kääntyessä tuo käyrä on pamahtanut asteikolta ulos jonnekin tangentin suuntaan. Syyllisyyden tunne lomalle jäämisestä on lähes käsinkosketeltava.

Toisin sanoen, kun ensimmäinen lomapäivä valkenee, olen yleensä enemmän loman tarpeessa, kuin pimeimpään talviaikaan, jolloin ei ole vielä tietoakaan tulevista lomista. Siihen se loma sitten kuluukin, viimeisestä työviikosta toipumiseen.
 

Syy numero 2: Juuri, kun olen palautunut lomalle jäämis -stressistä, on aika palata takaisin töihin. Ensimmäisenä työpäivänä koneen avatessa sitä yleensä huomaa, että sähköposti on tukkeutunut. Sitä purkaessa eteen paljastuu toinen toistaan kiireisempiä sähköposteja alkaen otsikolla ”kun palaat lomalta” ja aikataululla ”piti olla valmis eilen”. Syyllisyyden tunne poissa sorvin ääreltä vietetystä ajasta painaa päälle välittömästi ja kadun, että koskaan edes jäin lomalle.

Toisin sanoen, ensimmäinen työviikko loman jälkeen tarjoaa pehmeän laskeutumisen suoraan piikkimatolle, pää edellä. Ennen lomaa koettu stressikäyrän räjähtäminen on vain esimakua sille stressille ja ahdistukselle, jota tarjoillaan töihin paluun jälkeen.

Näihin syihin vedoten voisin väittää, että loma aiheuttaa stressiä enemmän kuin työnteko. Mitä paremmin loman aikana asettelee aivonsa narikkaan, sitä karmeampi on paluu sorvin äärelle. Ne työthän eivät loman aikana katoa mihinkään. Päin vastoin. Niitä syntyy lisää, ne lykkääntyvät, pakkautuvat ja syntyy suma. Tämä tarkoittaa sitä, että jos on ollut kaksi viikkoa lomalla, täytyy ensimmäinen työviikko työskennellä 300 % tehokkuudella saadakseen suma purettua normaalin työajan puitteissa.

Minulla muuten alkaa tänään kesäloman ensimmäinen osuus. Vaikka saattaa se mennä huomisen puolellekin, on nimittäin pari pikku juttua tekemättä ennen sitä.