Blogini heräsi henkiin viiime vuoden marraskuussa, keskellä yötä, satunnaisen päähänpiston seurauksena. Olin täynnä intoa ja sydämeni paloi halusta kirjoittaa, joten aivan kuten monta kertaa aiemminkin, ryhdyin tekemään sitä mitä halusin tehdä. Puolisen vuotta ja vajaat 120 kirjoitusta myöhemmin, blogini ei ole vienyt mukanaan pelkästään koko kymmensormijärjestelmää, vaan ihan koko naisen. Eikä suotta. Se kaikki, mitä itsestäni olen blogini kautta antanut, on antanut minulle paljon myös takaisin.

Bloggaaja antaa itsestään paljon blogin kautta.
Mutta minkälainen mielikuva bloggaajasta syntyy lukijalle?

Aina toisinaan joku, etenkin aviomieheni ja ystäväni, kysyvät mikä ihme minua motivoi blogin kirjoittamiseen. Viehän kirjoittaminen kuvineen aika paljon aikaa, joka on nipistettävä jostain muualta. Fakta on, että mikäli minun täytyy valita television ja kirjoittamisen väliltä, valitsen useinmiten kirjoittamisen. Kirjoittaminen on minun tapani rentoutua, saada ulos edes osa niistä kaikista ajatuksista, joita pääni sisällä sinkoilee. Minua kiehtoo suuresti blogin suoma mahdollisuus vuorovaikutukseen lukijoiden kanssa. Yksikin näpäkkä kommentti voi saada minut ajattelemaan asioita aivan uudelta kantilta ja se on juuri sitä, mitä blogini minulle parhaimmillaan antaa.

Sen lisäksi, että olen blogini myötä oppinut paljon itsestäni ja lukijoiltani kommenttien muodossa, uskon, että ystäväni ja sukulaiseni, jotka blogiani seuraavat, ovat oppineet paljon uutta myös minusta. Täällä kaukana asuessa blogi on erinomainen keino välittää kuulumiset ja ajatukset, toisinaan vähän syvällisemmätkin sellaiset, meren taakse kotisuomeen. Ja todella, olen erittäin huono sensuroimaan itseäni, vaikka joskus ehkä pitäisi. Olen tunneihminen jokaista soluani myöten ja sen varmasti huomaa. Joka kerta, kun onnistun tuomaan tekstiini pienen oivalluksen elämästä, jonka joku voi sieltä mukaansa poimia, tunnen suurta iloa ja hivenen ylpeyttäkin.

Vaikka pyrinkin olemaan välittämättä liikaa siitä, mitä muut minusta ajattelevat, minä toisinaan mietin, että minkähänlaisen kuvan minä itsestäni blogini kautta annan? Vastaako lukijoiden mielikuva minusta ollenkaan sitä, mitä minä itse koen olevani? Joten hyvä lukija, jos olet seurannut blogiani ja sinulle on syntynyt mielikuva minusta, kerro siitä! Minä lupaan kertoa vuorostani siitä, mitä itse koen olevani.

Taustatietona mainittakoon, että bloggaamista aloittaessani tarkoitukseni oli vain hieman lämmitellä sormenpäitä, saada tuntumaa kirjoittamiseen ja lopulta, kun olisin kirjoittanut blogiani tarpeeksi, voisin vähitellen siirtyä kauan haaveilemani kirjan kirjoittamisen pariin. Niin kuitenkin kävi, etten ole blogin aloittamisen jälkeen koskenutkaan kirjahankkeeseeni ja olen antanut sen jäädä suosiolla pöytälaatikkoon. Ehtiihän sitä myöhemminkin, viimeistään sitten eläkkeellä.