Jee, tämä dieetti toimii sittenkin!

Dieettiäni on nyt takana kolme viikkoa. Aika on kulunut kuin siivillä vielä entisestäänkin lisääntyneen treenimäärän vuoksi ja noususuhdanteessa oleva motivaatio on pitänyt huolen siitä, ettei tylsistymiselle tai laiskottelulle ole juuri jäänyt aikaa. On pötypuhetta, että dieetillä olemisen pitäisi olla yhtä tuskaa ja kituuttamista. Hitto vie, tämä jos joku tuo sisältöä elämään!

reenia.jpgTaistelua lihaksien puolesta! 
 

Ruokavalioni on itseni kehittelemä, päivittäin mieleni mukaan vaihteleva ja perustuu olemattomalle hiilihydraattimäärälle ja jokaviikkoiselle tankkauspäivälle. Pelkästä salaatinlehtien imeskelystä ei ole kyse, sillä erilaisten salaattien lisäksi viikossa kuluu kilotolkulla erilaisia kasviksia, liharuokia, pihvejä, keittoja, kalaa, kanaa ja proteiinidrinkkejä. Ja mikä parasta, Kalifornian ilmasto on suotuisa ulkona grillaamiselle ympäri vuoden. En siis voi valittaa, että olisin viimeisen kolmen viikon aikana joutunut suuresti ruokavaliostani kärsimään. Sisäfileepihvi ja viinilasi nenän alla on vaikea väittää, että dieetillä oleminen olisi yhtä tuskaa ja nääntymistä. Kaiken muun gourmeen lisäksi on vielä se jumalainen tankkauspäivä joka lauantai, mutta sen tarkemmasta sisällöstä ja miksei muustakin ruokailusta lisää sitten jossain toisessa jutussa.

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että edistystä on tapahtunut ensimmäisten viikkojen käynnistymisvaikeuksien jälkeen. Painoni ei suuremmin ole laskenut, vaikka uusi kymmenluku alkaakin hitaasti ja epävarmasti lähentyä. Suurimmat ja eniten riemunkiljahduksia aiheuttavat muutokset näkyvätkin peilissä ja mittanauhassa. Olen onnistunut kolmessa viikossa kadottamaan navanympärystä kaikkiaan 3,5 sentin edestä ja vyötärön kapeimmasta kohdastakin kaksi senttiä. Muutenkin ylimääräinen pöhötys on silminnähden vähentynyt ja ehkä ne lihaksetkin pyrkivät nyt näkymään hitusen paremmin. Kehityssuunta on siis oikea!

Treenaamisesta sen verran, että kuten aikaisemmin kerroin, tarkoitukseni on hävittää nimenomaan rasvaa, ei lihasmassaa. Tämän vuoksi viikottainen treeniohjelmani on muotoutunut jotakuinkin seuraavanlaiseksi:
• reippaita tunnin kävelylenkkejä 4-5 kertaa / viikko
• kovaa salitreeniä kunnon painoilla 4-5 kertaa / viikko + 10 min lämmittely
• kuluttavampaa, pitkäkestoista aerobista esimerkiksi maastopyörällä 1-2 kertaa / viikko

reenia2.jpgReiluilla painoilla lyhyitä sarjoja, kuuluu kauden teema

 

Nippelitietoa viikolta 3 (verrattuna lähtökohtaan):
Paino: 60,8 kg (-0,3 kg)
Rasvaprosentti: 18,0 % (-0,1)
Lihasmassa: 36,4 % (+/-0)

Vyötärönympärys: 68 cm (-2 cm)
Navanympärys: 78,5 cm (-3,5 cm)
Reidenympärys: 49,5 cm (-0,5 cm)

Tällä samalla kaavalla edetään ainakin vielä tämä viikko. Sen jälkeen katsotaan taas missä ollaan, onko mitään tapahtunut ja jos kyllä, niin mitä sitten. Korostan kuitenkin jälleen kerran sitä, että otan tämän projektini melkoisen löysin rantein enkä todellakaan verenmaku suussa. Tarkoitukseni kun kuitenkin on pääasiassa nauttia elämästä ja tehdä asioita niin kauan, kun ne tuntuvat mielekkäältä. On kuitenkin mahdollista, että ne omat mukavuusrajani menevät hieman kauempana tai lähempänä, kuin jollakulla toisella.

 

Hyvinvointi Liikunta

Vaalipäivän suurin tapahtuma – Super Bowl

Samana päivänä, kun Suomessa varusteltiin kisakatsomoa kuntoon vaalivalvojaisia varten, täällä Amerikassa keskityttiin vuoden suurimman urheilutapahtuman, Super Bowlin, eli amerikkalaisen jalkapallon mestaruusottelun seuraamiseen. Tarkoitukseni oli blogata tästä suomalaisittain ehkä maailman tylsimmästä urheilulajista ja sen loppuottelusta, joten soluttauduin mukaan autenttisimpaan mahdolliseen kisakatsomoon, umpijenkin naapurin kotisohvalle.

pohkopallo.jpg

Kyseessä oli ensimmäinen jenkkifutis-peli, jota olen eläissäni katsonut. Seurattuani hetken aikaa isojen, rumien miesten törmäilyä toisiinsa tajuamatta miksi ja mihin he ovat oikeastaan pyrkimässä, kysäisin lopulta vierustoveriltani mikä pelin kantava idea oikein on. Vierustoverini selitti hyvän tovin viivoista, heitoista, törmäilystä, juoksemisesta ja minulle liian monimutkaisesta pisteidenlaskusta. Perusteellisen sääntöselvityksen jälkeen touhu näytti minusta edelleen aivan yhtä järjettömältä, kuin aikaisemminkin. Kenttä täynnä olkatopattuja, sukkahousuihin pukeutuneita miehiä, jotka juoksentelevat ympäriinsä pyyheliina lanteille kiinnitettyinä toisiinsa törmäillen. Ottelun päätyttyä ainoa asia, jonka lajista opin, oli että kentällä on kahdenlaisia pelaajia – niitä, joilla on aivot ja niitä, joilla ei.

Urheilulajin käsittämättömyyden huomioon ottaen on uskomatonta, että viime vuonna Super Bowlia seurasi jopa 111 miljoonaa ihmistä. Satayksitoistamiljoonaa! Näillä luvuilla suomalaiset vaalivalvojaiset taisivat jäädä katsojamäärässä tänään kakkoseksi, melko kirkkaasti. Ei siis ihme, että ottelun keskellä olevasta televisiomainostilasta saa keskimäärin pulittaa huimat 3,5 miljoonaa dollaria ja mainoskatkoja on ottelun väliin tungettuna aina viiden minuutin välein. Loppujen lopuksi mainoskatkot nousivatkin ottelun parhaaksi anniksi, sillä näihin jättibudjetin televisiomainoksiin oli todella panostettu pienen elokuvan verran. Mainoskatkojen lisäksi itse ottelua parempaa viihdettä oli, kun väliajalla esiintymislavalle nousi itse Madonna. Valtaisan shown ympäröimänä hän esitti hyvän koonnin kappaleistaan uransa eri vaiheilta. Eikä voi valittaa. Madonna oli silminnähden innoissaan saamastaan esiintymispestistä, joka omien sanojensa mukaan oli yksi hänen uransa tähtihetkistä.

Mitä sitten kertoisin itse pelistä? No, Giants voitti mestaruuden. En tiedä miten tai miksi, sillä en edelleenkään ymmärrä tuosta hölmöstä urheilulajista tuon taivaallista, mutta meininki kotisohvakatsomossa oli hyvä. Mutta kuka ne presidentinvaalit voitti ja miksi? Entä kuka esiintyi vaalivalvojaisten väliajalla? Mikko Alataloko?

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään