Avocadopuu

Enpä olisi reilut viisi vuotta sitten uskonut, että vielä jonain päivänä istuttaisin pihan perälle avocadopuun. Sen lisäksi, ettei Tuusulan perämetsän kallioisella tontilla olisi avocadopuulla ollut kovinkaan lupaava tulevaisuus, en edes pitänyt avocadon mausta enkä ylipäätään tiennyt kasvaako tuo outo hedelmä puussa vai pensaassa. Mutta niin teki Kalifornia ja meksikolaissävytteinen ruoka tehtävänsä ja tuli päivä, jona löysin itseni lapioimasta kädet rakoilla eteläisen Kalifornian kuivuuden kovettamaan maaperään avocadopuun taimen mentävää monttua.

avocadopuu1.jpg

Itse puun löytäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin ja toisaalta taas sen hankkiminen oli paljon helpompaa kuin uskalsin edes haaveilla. Koska en ensivilkaisulla löytänyt lähikaupoista kuin sitruspuiden taimia, päätin kokeilla onneani internetissä. Ja kyllä vaan, netistä saa näemmä tässä maassa ostettua lähestulkoon mitä tahansa. Sen lisäksi, että olen tilannut Alaskasta poronlihaa ja suunnitellut customoidun jäätelön tilaamista kotiovelle, olen nyt ostanut myös puun internetistä. Miten siistiä! Hintaa puulle kotiintoimituksineen tuli reilut 50 taalaa. Ei paha.

avocadopuu2.jpg

Kun puuntaimi sitten saapui suuressa kuljetuslaatikossa ovellemme, minua varoiteltiin, että puu saattaisi pimeästä laatikkokuljetuksesta suivaantuneena pudottaa kaikki lehtensä. Ensimmäisen viikon puu näyttikin varsin alakuloiselta vaikkei kaikkia lehtiä pudottanutkaan, mutta nyt muutaman viikon jälkeen pienenpieni puuntaimi näyttää jo huomattavasti reippaammalta ja oksissa on näkyvissä pieniä lehdenalkuja. Laatikkokuljetus ei kuitenkaan jäänyt puun ainoaksi alkutaipaleen haasteeksi, sillä jo ensimmäisenä päivänä olivat pihalla vilistävät muurahaiset käyneet syömässä sen ainoat hyvinvoivat lehdet täyteen reikiä. Myrkytysoperaation jälkeen muurahaiset onneksi tajusivat siirtää buffettinsa johonkin toisaalle ja avocadopuuni on saanut jatkaa rauhassa kasvuaan.

avocadopuu3.jpg

Nyt sitten vain odotellaan, että puu juurtuu kunnolla, saa lisää pituutta ja hyvällä tuurilla tuottaa ensimmäiset hedelmänsä jo ensi vuonna. Onkohan se oman pihamaan avocadoista tehty guacamole kovasti erimakuista kuin kaupan avocadoista tehty?

 

 

 

Koti Sisustus

Ylämäkialamäkipyöräilyä

Tyypillinen kesäilmiö on taas täällä! Samaan aikaan, kun säännöllinen kuntosaliharjoittelu on kärsinyt vakavasta inflaatiosta, on innostus sekä maantiepyöräilyyn että juoksemiseen nostanut voimakkaasti päätään. Vaikka tänä kesänä minulla on ihan hyväkin syy salitreenien vähentämiselle, on sama ilmiö tuttu myös edellisiltä vuosilta. Syksyn, talven ja kevään salin hämärässä teutaroituani on vaan pakko kesän tullen päästä ulos ja luontoon. Ja niin, kyllä siinä salin kyykkyhäkit ja kuntopyörät jäävät kakkoseksi jos vaihtoehtona on suunnata vuorille.

pyorailemassa2.jpg

Maantiepyöräily on näillä leveyksillä kovasti suosittu laji enkä sitä ihmettele. Pyöräilymaastoja löytyy laidasta laitaan, on niin haastavaa vuoristoa kuin tasaista rantaviivaakin. Itse olen kovasti mieltynyt etenkin kukkuloilla kiemurteleviin reitteihin ja niiden pitkiin ja vähän tuskallisiinkin nousuihin, jotka kasvattavat niin reisipattia kuin luonnettakin.

Koska kuvia ei kamalasti ehdi ajaessa blogia varten räpsimään ja se on minua suuresti harmittanut, nykäisin eräänä päivänä GoPron pyöränsarviin kiinni ja annoin videokameran laulaa. Alla olevalla ajovideolla on pisin alamäki joka ajoreiteiltäni löytyy ja kyllä, samaiselle lähes 500 metrin korkeuteen kohoavalle töppyrälle täytyy ensin kiivetä, joten pahoittelen alkuselostukseni hikoilevaa ja pyörtymäisillään olevaa olemustani. Vauhti ei alamäessä ole kovin hurja, sen verran on heikossa hapessa tuo sivutien asfaltti, mutkia matkassa ja pupu pöksyssä.

//www.youtube.com/embed/ehsWfPDAD94?rel=0

Maantiepyöräilyssä on muuten sellainen kiva puoli, että kun salitreenissä tulokset syntyivät melko hitaasti (jos ollenkaan, ggrh…), tapahtuu pyöräilykunnossa edistystä varsin nopeasti. Lenkit pitenevät, vauhti kasvaa ja jossain vaiheessa huomaa, että vakiolenkki taittuu kymmenisen minuuttia nopeammin kuin ennen. Jottei pyörä nyt kuitenkin taas karkaisi käsistä ja liikunta lapasesta, olen rajoittanut lenkkejäni neljään kertaa viikossa. Näistä lenkeistä kaksi on reilun 40 km mittaisia, yksi reilun 50 kilometrin ja yksi reilun 60 kilometrin mittainen. Kovasti haaveilen jo 100 km lenkeistä, mutta kukkuloiden vuoksi joutunen vielä hetken aikaa vahvistamaan jalkojen ja istumalihasten turnauskestävyyttä ja toisekseen, sen mittaiset lenkit alkavat vaatia jo aikaakin melkoisesti.

pyorailemassa1.jpg

Nyt ylämäkialamäkipyöräilyyn on kuitenkin tulossa pitkähkö tauko, kun pyöräilymaastot muuttuvat ensi viikolla suomalaisiin lakeuksiin sekä vaihteleviin sääolosuhteisiin ja takamuksen alle on tarjolla maantiepyörän sijaan maastopyörää ja mummomankelia. Sen verran olen kuitenkin googlaillut pyörän pinnat silmissä vilisten, että elokuun lopulla pääkaupunkiseudulla majaillessani olisi mahdollista vuokrata maantiepyörä viikonlopuksi ja suunnata vaikka Porvooseen jäätelölle. Pyörävuokraamoja on nimittäin pääkaupunkiseudulla useampikin ja kesän uutuusjäätelöiden listakin on häkellyttävän pitkä.

Tästä päästiinkin sitten itse asiaan, ei siis pyöräilyyn kuten voisi kuvitella, vaan niihin uutuusjäätelöihin. Eli, mikä kesän uutuusjätskeistä on paras? Ei sillä, ettenkö varmasti koemaistaisi jokaista muutenkin.

 

 

 

Hyvinvointi Liikunta