Tajusin tänään, että tässä on kärvistelty dieetillä pian kuutisen viikoa. No, todellisuudessahan homma on kyllä ollut kaikkea muuta kuin kärvistelyä. En voi sanoa, että aika olisi varsinaisesti madellut ja elo ollut pelkkää seuraavan ruoka-annoksen odottelua nälissään, päinvastoin. Treenit, ruokailut, blogi, kodin kunnostaminen ja työt ovat pitäneet minut niin kiireisenä, etten oikein ole ehtinyt edes miettiä missä dieetin ja kropan kanssa mennään. Pääasiassa olen vain seurannut treenisuunnitelmaa, ollut ruoka-aikaan kotona ja muu onkin sitten sujunut omalla painollaan.

Kun sitten tänä aamuna yritin etsiä peilistä mahdollisia muutoksia kropassa, totesin, että on aika ihan oikean välietappi-analyysin. Eli ei muuta kuin minimaalisesti kangasta lihan ympärille (eli ne ylikireät tavoiteshortsit), kuvaukset takapihan aamuauringossa ja siitä sujuvasti naapurin pihteihin rasvaprosentin mittaukseen.

Tammikuussa dieettiä aloittaessani aavistelin, että painoni tulisi mahdollisesti aluksi nousemaan, sillä ruoan määrää oli lisättävä, jotta sitä voitaisiin myöhemmin porrastetusti vähentää. Hilattuani parin viikon siirtymäajalla päivittäisen kalorisaantini noin 1600 kilokalorista 2000 kilokaloriin päivässä, ei painolleni yllättäen tapahtunutkaan mitään. Tämä hieman nurinkurinen tilanne selittyi kai lisääntyneellä liikunnalla ja sillä, että kun muutin proteiinin, hiilihydraatin ja rasvan suhteen järkevämmäksi, pystyi kroppani käyttämään saamansa energian paremmin hyödyksi. Ja jösses, että minä rakastan sitä, että ruokalautasen sisältöä järkeistämällä saa syödä niin paljon enemmän!

Ensimmäiset viikot olen siis syönyt kuin hevonen; kaksi aamupalaa, joista ensimmäisen pienenpienen heti herättyäni ennen aamutreenejä, toisen suurensuuren aamutreenien jälkeen, monta kuppia kahvia (kermavaahdolla, tietty), kunnon lounaan, jossa on ihan reilusti hiilaria ja proteiinia, välipalaksi yleensä täysjyväleipää maapähkinävoilla, reiluhkon päivällisen ennen iltatreenejä, treenien jälkeen proteiinipirtelöä ja vielä ennen unia ison lautasellinen puuroa raejuustolla. Röyyyyh.

Olin kyllä hitusen helpottunutkin, kun tämän viikon alussa tuli aika siirtyä dieetin seuraavaan vaiheeseen, pudottaa kaloreita, vähentää hitusen hiilarin määrää ja ehkä pikkuhiljaa menettää painoakin. Alkutilanteen rasvaprosentista minulla ei valitettavasti ole kuin aavistus (lähempänä 19 %), sillä virallinen rasvaprosentinmittaajani ei pihteineen ollut tuolloin käytettävissä. Tänä aamuna hänen pihtinsä kuitenkin kertoivat, että rasvaprosenttini on 18.1 %. Ja juu, olen ihan tyytyväinen tuohon numeroon tässä vaiheessa, vaikka keskivartalossani näkyykin ärsyttävän paljon ylimääräistä, etenkin kun nyhdän päälleni liian kireät housut.

Koska olen koko alkudieetin ajan painanut runsaan ravinnon voimalla salilla sata lasissa, päätin ottaa dieetin kakkosvaiheen ensimmäisen viikon ihan vain palautuksen kannalta. Treenit olen kyllä hoitanut kuten aikaisemminkin, mutta kevyillä painoilla ja pitkillä sarjoilla niin, etteivät paikat kipeydy. Ja tulihan muuten tarpeeseen! Kun ensimmäisinä päivinä iltapuurostani luovuttuani olin hieman väsynyt ja nälkäinenkin, helpotti salille lähtöä tieto siitä, että edessä on helppo treeni. Eli ihmiset, muistakaa ne palautteluviikot! 

***

Mutta mennäänpä sitten treeneihin. Kaloreiden pudottamisen lisäksi otan dieettini kakkosvaiheessa aseeksi 15 minuutin intervallit crossarilla tai juoksumatolla salitreenin päätteeksi. Muutoin en aio vielä tässä vaiheessa aerobisen harjoittelun määrää lisätä. Treeniohjelmani näyttääkin nyt seuraavanlaiselta:

Maanantai:
1 h aamucardio salilla, iltasali (rinta) + 15 min intervallit

Tiistai:
Aamusali (pakaratreeni), iltasali (haukkarit ja ojentajat) + 15 min intervallit

Keskiviikko:
Ah, juoksua! Niin paljon kuin sielu sietää, joko kukkuloilla tai kadulla!

Torstai:
Aamusali (core + haukkarit), iltasali (olkapäät) + 15 min intervallit

Perjantai:
1 h aamucardio salilla, iltasali (selkä) + 15 min intervallit

Lauantai:
Salitreeni (jalat)

Sunnuntai:
Lepo
 

Aion kuitenkin ottaa vapauden vaihdella tai järjestellä treenejä uudelleen, mikäli sosiaaliset tapahtumat, reissut, yleinen olotila tai joku muu syy sitä välttämättä vaatii. Mutta kuten tiedossa on, olen pirun huono antamaan itselleni tuumaakaan periksi tai muuttamaan suunnitelmaa. Yritän kuitenkin ottaa homman hitusen rennommin kuin viime vuonna, jolloin luovuin jotakuinkin kaikesta muusta elämästä täysin. Reissata voi, kyläillä ja tehdä vaikka mitä ilman, että dieettiä tarvitsee rikkoa.

Tässä siis mennään nyt. Tarkkaa dieetin päättymispäivää en vielä ole päättänyt enkä edes lopullista tavoitetta. Kisoja olen mielessäni pallotellut, mutta sekin on ajatuksena alkanut jäämään enemmän ja enemmän taka-alalle. Ehkä sitten vaan patsastelen kesällä päivän pari bikineissä, kunnes turvotan taas itseni jäätelöllä. Tiedä häntä.

Jos jollain heräsi jotain kysymyksiä, niin kysyä saa. Vastatakin voin jos osaan.