Silikonirintaviha

Kuuntelin tässä hotellielämän viihdykkeeksi netistä viime perjantaisen Maria Jungnerin keskusteltuohjelman, joka tällä kertaa käsitteli kauneusleikkauksia ja erityisesti sitä, ovatko puhtaasti esteettisistä syistä tehtävät leikkaukset yleensäkään hyväksyttäviä ja ovatko itseään korjauttaneet naiset luoneet kauneusihanteen, jollaista ei ole saavutettavissa luonnollisin menetelmin. Aihehan on lähellä myös omaa sydäntäni, ihan muutaman senttimetrin etäisyydellä jos tarkkoja ollaan, sillä minä olen yksi niistä esteettisistä syistä kirurgin veitsen alla rintojani korjauttaneista naisista, joiden henkilökohtaista ratkaisua Maria melko ikävinkin sanankääntein ohjelmassaan käsitteli.

donitsit.jpg

Hei älä solvaa, ota tästä donitsi.
 

Tarinan rintojeni takana olen kertonut blogissani avoimesti jo aikaisemminkin, koska halusin lopettaa aiheen ympärillä tuolloin velloneen spekuloinnin ja arvailun. Ja tuo kirjoitukseni toimi, sillä aiheesta ei blogissa ole sen koomin tarvinnut keskustella ja saatiinpa siinä sivussa muutamien lukijoiden osalta oiottua aiheeseen liittyviä väärinkäsityksiä ja ennakkoluulojakin. Mutta koska blogi-maailman ulkopuolella, ja erityisesti Suomessa, silikonirintaviha elää edelleen vahvana, nostan rinnukset pöydälle uudelleen.

Ohjelmassaan Maria tiedusteli vierailtaan miksi kauneusleikkaukset, ja erityisesti rintojensuurennusleikkaukset, aiheuttavat suomalaisissa niin voimakkaita reaktioita. Samaa pohdin itsekin, kun viime kesänä raitiovaunussa istuessani kaksi nuorempaa naista osoitteli minua ja ystävääni sormella ja solvasi rintavarustuksiamme koko kymmenminuuttisen matkan ajan ja kun seuraavana päivänä kadulla keski-ikäisistä miehistä ja naisista koostuva seurue taivasteli kovaan ääneen ”järkyttävän näköisiä muovejani”.  Ymmärrätte varmaan, että Marian ilmaisu ”voimakas reaktio” kuulostaa korvissani hieman laimeahkolta. Sanoisin, että kyse on ennemminkin silkasta vihamielisyydestä, jollaiseen en ole törmännyt missään muualla maailmassa, ikinä.

Tähän kysymykseen Maria tarjoili kai huomaamattaan vastauksen ihan itse toteamalla, että hän yhdistää rintaleikkaukset Big Brother -maailmaan, jossa kuljeskellaan naurettavan isojen tekorintojen kanssa. Maria onkin malliesimerkki ihmisestä, jonka tietämys aiheesta perustuu roskalehtien ja tosi-tv-sarjojen tarjoamaan rinnakkaistodellisuuteen. Näiden ihmisten pienessä maailmassa sekä rinta- että muita kauneusleikkauksia tehdään vain ja ainoastaan julkisuudennälkäisille henkilöille, olipa kyseessä sitten vaikka tavallinen kotiäiti. Ja koska silikonirinnat ovat yhtä kuin julkkis, on ihan hyväksyttävää kommentoida kovaan ääneen jokaista keskiverto suomalaisrintaa suurempaa rintavarustusta mukanaan kantavaa naista. Hieman maalaisjärkeä käyttämällä voisi kuitenkin helposti laskeskella, ettei pienen maamme kauneuskirurgiaan erikoistuneet klinikat pysyisi millään pystyssä pelkkien julkisuustyrkkyjen voimin. Suurin osa operaation läpikäyneistä on siis meitä tavallisia ihmisiä, tavallisista perheistä ja tavallisista työpaikoista. Ihmisiä, joista et koskaan kuule lehdissä tai televisiossa.

Ja nyt, olkaapa tarkkana. Minäpä kerron sen oleellisimman eron tavallisen kuolevaisen ja julkisuudenhakuisen henkilön kauneusleikkauksen välillä. Me tavikset emme korjauta tai ehosta itseämme teitä muita varten. Me emme suurenna, kohota tai pienennä rintojamme ympäristön paineiden vuoksi emmekä siksi, että joku muu sanelisi miltä meidän tulisi näyttää. Me teemme sen itsemme vuoksi, jotta miellyttäisimme ennen kaikkea itseämme. Olemme siis kadulla kulkiessamme yhtä kiinnostuneita kuulemaan vieraiden ihmisten mielipiteen rinnoistamme, kuin arvostelija kuulemaan kommentteja luomurinnoistaan tai pidentämättömästä peniksestään. Tämän vuoksi en ollut uskoa korviani, kun Maria ohjelmassaan kertoi silikonirintojen näyttävän ihan hirveiltä. Kiitos tästä kohteliaisuudesta, Maria, valuit juuri samaan kastiin niiden perääni huudelleiden ihmisten kanssa. Laitakaupungin sijaan sinä vain tulit huudelleeksi radiossa.

Edellisen kommentin huomioon ottaen tuntui absurdilta, että Maria vielä ohjelman lopussa ihmetteli, miksi ihmiset suhtautuvat kauneusleikkauksiinsa häpeillen ja peitellen. Kun vajaat neljä vuotta sitten hankin rintani, pukeuduin ensimmäiset vuodet aina Suomessa käydessäni peittäviin ja löysiin vaatteisiin. Syy piilotteluun olivat juuri nämä Suomessa pesivät Mariat, joiden tuomitsevilta katseilta halusin välttyä. Aikani asiaa kypsyteltyä päätin kuitenkin tulla rintoineni ulos kaapista ja antaa kasvot kaikille niille ihan tavallisille ihmisille, jotka ovat päätyneet syystä tai toisesta kanssani samaan henkilökohtaiseen ratkaisuun. Jos joku huutelee perääni kadulla, minä en varmaankaan ole se, joka on itselleen häpeäksi.

Iltalehden kyselyyn vastanneista huimat 79 % kertoo, ettei ymmärrä naisia, jotka ottavat silikonirinnat. Enkä minä ymmärryksen tai yleisen hyväksynnän perään huudakaan. Sen sijaan toivoisin hienotunteisuutta ja maalaisjärkeä, sitä ettei ihmistä tuomittaisi yhden henkilökohtaisen valinnan vuoksi ja että nainen saisi kulkea rauhassa se sama kesätoppi päällä kuin luomusisarensakin ilman, että tämän perään huudellaan solvauksia tai nimitellään huoraksi ja bimboksi internetissä.

Maria esitti ohjelmassaan vielä huolensa siitä, kuinka opettaisi kaksi tytärtään hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat. Suurin ongelma tässä maailmassa ei varmastikaan ole se, etteikö jokainen osaisi tuijottaa ja arvostaa sitä omaa napaansa. Sen sijaan suurempi ongelma on se, ettei omaa napaa pidemmälle suostuta näkemään. Sitä naapurin napaakin kun pitäisi arvostaa, oli se sitten leikelty tai ei.

Kommentit (96)
  1. Huomasin tämän tunteita ja kommentteja kirvoittavan aiheen vasta tänään, joten päätän tuoda korteni kekoon (vaikkakin jälkijunassa).
    Jokaisella saa toki olla oma mielipiteensä näinkin tärkeästä asiasta -TOISTEN naisihmisten implanteilla parannellut rinnat, mutta jos on mielipiteensä kanssa sujut (vaikka sen kielteisenkin), niin silloin ei asiasta tarvitse tehdä numeroa.
    Minäkin olen ”vajakkina” syntynyt urheilijanainen. Minulla oli aina pienet rinnat, jotka sitten katosivat kolmen lapsen imetyksen jälkeen kokonaan (tilalle ilmestyi tyhjät nahkapussit). Vartaloni oli kuin 14-vuotiaalla pojalla. Olen ollut aina tarkka omasta kropastani, tehnyt paljon töitä muokatakseni itsestäni parhaan mahdollisen MINÄn urheilemalla. Surin kuitenkin niitä menetettyjä rintojani/ naisellisuuden puutetta, kateellisena ihailin muiden naisten rintoja. Monta vuotta mietin, kunnes uskaltauduin menemään operaatioon. Päivääkään en ole katunut.
    Joitakin ns. ystäviäni valintani tosin närästi sen verran, ettei enää huvittanut olla kanssani tekemisissä. Sain myös kuulla, kuinka minun olisi kannattanut ennemmin tuhlata tuo raha psykiatriin, kuin uusiin rintoihin (vika on kuulemma korvien välissä, ei rinnoissa tai niiden puutteessa). Tulipa samalla selvitettyä, ketkä ovat oikeita ystäviäni 🙂

  2. Me tavikset emme korjauta tai ehosta itseämme teitä muita varten. Me emme suurenna, kohota tai pienennä rintojamme ympäristön paineiden vuoksi emmekä siksi, että joku muu sanelisi miltä meidän tulisi näyttää. Me teemme sen itsemme vuoksi, jotta miellyttäisimme ennen kaikkea itseämme”

    Mulla ei ole mitään sitä vastaan että jollain on silikonirinnat, mutta mun mielestä tossa kohdassa ei vaan ole mitään järkeä. Jos olisit asunut koko ikäsi jossain eristyksissä tältä länsimaailmalta ja sen medialta, sun mieleen ei olisi koskaan tullutkaan rintojen suurentaminen. En usko että kukaan vaikka metsässä koko ikänsä asunut päättäisi yhtäkkiä että hei, tarvitsen isommat rinnat 😀

    Mä en ihan oikeasti halua sanoa tätä pahalla, vaikutat tosi mukavalta ja fiksulta naiselta ja ymmärrän monia pointtejasi siinä miksi hankit silikonit, mutta mun mielestä niiden tarve ei koskaan tuu naisesta itsestään vaan nimenomaan ulkopuolelta.  

    1. Koko kulttuuri tulee ulkopuolelta, ei se sisäsyntyistä ole. Joten kaikki meidän tarpeet tulee ulkopuolelta, mitä nyt tyyliin tarve jäädä henkiin. Ei se silti tarkoita sitä, että tällaisia asioita ei voisi tehdä pelkästään itseään varten ja omasta tahdostaan. 

      1. Toi ”pelkästään itseään varten” ei vaan ole totta. Ihmistä kiinnostaa olla kaunis muiden silmissä ja kun tämä tapahtuu, sitten vasta ollaan myös omasta mielestä kaunis. Tuskin kukaan yksin kotona ollessa ajattelee että voi kun mulla olisi isommat tissit niin sitten voisin paremmin 😀

        1. Kyllä se vaan on totta, jos ihmisestä tuntuu siltä. Ihan varmasti noin voi yksin kotona ajatellakin. Olen melko sinut itseni kanssa, mutta kyllä mä olisin vielä tyytyväisempi itseeni, jos mulla olisi esim. kiinteämpi vartalo. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä muut ajattelevat, koska ihmisten ilmoilla olen vaatteet päällä. Ne korjaavat paljon, eivätkä ongelmakohdat näy. Mutta kyllä kotona kelpaisi ihastella hyvää kroppaa, vaikkei sitä koskaan kukaan muu kuin aviomies tulisi näkemään ilman vaatteita. 😀

          1. Aamen! Ja mitä pahaa siinä on, jos tykkää KAUNISTA itseään katsella peilistä. Ai niin, mutta kun Suomessa ei saa olla tyytyväinen itseensä, ei iloita omasta menestyksestä…

        2. Musta on hirveän hassua se, että jos sanon tekeväni jotain jostain syystä, niin joku voi tulla ulkopuolelta ja sanoa, että eipäs, kun sä teet sen tämän ja tuon takia. Mutta toistetaan nyt vielä kerran, itseäni varten minä olen rintani korjauttanut. Kukaan ei tullut sanomaan, että pitäisi tehdä jotain, että olet myyvempi jos näytät naisellisemmalta tai naapurin setä tykkää susta enemmän.

          On totta, että jos olisin ikäni asunut pimeässä kellarissa, niin se rintojen suurentaminen ei varmasti olisi ensimmäisenä mielessä, siinä vaiheessa nyt muutenkin olisi ehkä suurempiakin ongelmia. Mutta tuo autiosaari tai kellari on mun mielestä vähän äärimmäisiä esimerkkejä ja sillä perusteella kaikki mitä me ulkonäöllemme teemme, tehdään pelkästään yhteiskunnan painostuksen vuoksi, ihan uusien kenkien ostamisesta ja korvakarvojen nyppimisestä lähtien.

          Silti, näissä puitteissa mitä minulle on annettu, tunnen korjanneeni rintani itseäni varten. Sitä on ehkä vaikea ymmärtää ellei itse ole elämässään kokenut samaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *