Sukset ristissä

Kuluneiden kuukausien aikana on ollut hetkittäin sellainen olo, kuin olisin keskellä huonoa teinielokuvaa. Niin kävi, että kolmekymppiseksi saakka piti elää kokeakseen elämässään todellista riitaa ja draamaa ystävien kesken. Olinkin hieman yllättynyt löytäessäni itseni sukset ristissä joka suuntaan, vaikken edes muistanut laittaneeni suksia jalkaan. Sitten tajusin. 

Entisten ystävien sukset sujuvasti ristissä.

 

Todellisuudessa niillä ystävillä, tuttavilla, miksi niitä nyt halutaankaan kutsua, oli tullut enemmän tai vähemmän ylitsepääsemättömiä erimielisyyksiä mieheni kanssa ja näin ollen ristissä olevat sukset löytyivätkin muista, kuin omista jaloistani. Eikä siinä mitään pahaa ole, osaahan mieheni ajaa toisinaan minutkin hulluuden partaalle. Olisikin tyhmää olettaa, että minun ystävieni pitäisi olla sydänystäviä myös mieheni kanssa, olemmehan ihmistyyppinä melko erilaisia, vaikka elämänarvomme samanlaisia ovatkin.

Tilanne kuitenkin muuttuu täysin, elleivät niin kutsutut ystävät tule puolisoni kanssa toimeen enää millään tasolla. Lopulta on pakko kyseenalaistaa se omakin ystävyyssuhde, kun ystävä avoimesti kutsuu puolisoani idiootiksi ja toivoo tämän suksivan ristissä olevine suksineen hevonkuuseen. Mitä tekisin ystävällä, joka ei halua tulla edes käymään, koska luonani asuu idiootti?

Ja niin minä nostin käteni pystyyn ja luovutin. Sillä minä en ole vain minä. Elämässäni on yksi toinenkin, itselleni lähes yhtä tärkeä ihminen kuin minä itse, se idiootti. Vaikka emme ole yhtä, tulemme samassa paketissa. Enkä minä kaipaa lähelleni ihmistä, jolle elämäni toisiksi tärkein ihminen on saastaa.

 

Mitä mieltä sinä olet, voiko olla ystävä ihmisen kanssa, joka avoimesti inhoaa puolisoasi?