Sukset ristissä

Kuluneiden kuukausien aikana on ollut hetkittäin sellainen olo, kuin olisin keskellä huonoa teinielokuvaa. Niin kävi, että kolmekymppiseksi saakka piti elää kokeakseen elämässään todellista riitaa ja draamaa ystävien kesken. Olinkin hieman yllättynyt löytäessäni itseni sukset ristissä joka suuntaan, vaikken edes muistanut laittaneeni suksia jalkaan. Sitten tajusin. 

sukset_ristissa.jpgEntisten ystävien sukset sujuvasti ristissä.

 

Todellisuudessa niillä ystävillä, tuttavilla, miksi niitä nyt halutaankaan kutsua, oli tullut enemmän tai vähemmän ylitsepääsemättömiä erimielisyyksiä mieheni kanssa ja näin ollen ristissä olevat sukset löytyivätkin muista, kuin omista jaloistani. Eikä siinä mitään pahaa ole, osaahan mieheni ajaa toisinaan minutkin hulluuden partaalle. Olisikin tyhmää olettaa, että minun ystävieni pitäisi olla sydänystäviä myös mieheni kanssa, olemmehan ihmistyyppinä melko erilaisia, vaikka elämänarvomme samanlaisia ovatkin.

Tilanne kuitenkin muuttuu täysin, elleivät niin kutsutut ystävät tule puolisoni kanssa toimeen enää millään tasolla. Lopulta on pakko kyseenalaistaa se omakin ystävyyssuhde, kun ystävä avoimesti kutsuu puolisoani idiootiksi ja toivoo tämän suksivan ristissä olevine suksineen hevonkuuseen. Mitä tekisin ystävällä, joka ei halua tulla edes käymään, koska luonani asuu idiootti?

Ja niin minä nostin käteni pystyyn ja luovutin. Sillä minä en ole vain minä. Elämässäni on yksi toinenkin, itselleni lähes yhtä tärkeä ihminen kuin minä itse, se idiootti. Vaikka emme ole yhtä, tulemme samassa paketissa. Enkä minä kaipaa lähelleni ihmistä, jolle elämäni toisiksi tärkein ihminen on saastaa.

 

Mitä mieltä sinä olet, voiko olla ystävä ihmisen kanssa, joka avoimesti inhoaa puolisoasi?

 

 

Kommentit (16)
  1. Jos KAIKKI kaverit ja vaikka perheenjäsenet alkavat dissailla puolisoa, silloin kannattaa alkaa itselläkin miettimään että onko syy sittenkin jossain muualla kuin kavereissa ja perheenjäsenissä… Olen muutaman tilanteen nähnyt ulkopuolisena, joissa parisuhteeseen on takerruttu kiinni ja kaverit ja perhe jäänyt ulkopuolelle, kun puoliso on ollut sairaalloisen mustasukkainen tai narsistinen tai alistava tai väkivaltainen. Ja aika helposti tämmöisten luonteenpiirteiden vääryyden tajuaa ulkopuolinen ennemmin kuin kyseisessä suhteessa oleva koska omassa uskossaan ajattelee kyseisten ominaisuuksien olevan vain välittämistä.

    En sano että KAIKKI suhteet joiden toista osapuolta eivät toisen kaverit diggaile ole rikki, kaikki ihmiset nyt eivät vaan voi kaikista tykätä. Mutta kannattaa silti pitää omat silmät auki ja kysyä vaikka niiltä kavereilta että miksi ei tykkää. Monesti se sairaalloinen suhtautuminen alkaakin puolison taholta, ei niiden kavereiden aloitteesta.

  2. Vaikuttaa siltä, että suurin osa täällä on samaa mieltä kanssasi, varmaan siksi ettei miehessäsi todellisuudessa ole mitään erityistä vikaa.

    Mutta entä jos on? Entä jos seura on todella huonoa, ja ystävä olisi aidosti huolissaan omasta ystävästään, joka muuttuu miehen kanssa erilaiseksi ja ”joutuu huonoille teille” tai mies vaikka on mustasukkainen, omistava, psykopaatti tm.?

    Siinä tapauksessa parisuhteessa elävä saattaa olla ihan samaa mieltä (muut eivät ymmärrä, ovat kateellisia tm.).

    Toisaalta tunnen ihmisiä (näitä ”ystäviä”), jotka ovat käsittämättömän mustasukkaisia kavereistaan ja näiden menemisistä, ja joilla on ongelmia.

    Kaipa tuossa se avainasia on se, moniko ystävä kutsuu puolisoa idiootiksi. Jos kaikki tekevät niin, siinä saattaa olla perää. Jos muutama ihminen tekee niin, niin tuskin on suuri ongelma. Mutta en itse välittäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka haukkuvat ihmisiä, jotka ovat minulle rakkaampia kuin tälle toiselle ihmiselle. Esim. jos puolisoni äiti olisi sitä mieltä, että hänen poikansa on ihan hunsvotti, niin onhan äidillä oikeus sanoa niin. Ja veljellä. Mutta he eivät saisi arvostella ikävästi minun sukulaisiani, jos nämä ovat minulle läheisiä.

    Sellainen jännä juttu arvostelussa on, että voin valittaa perheestäni ystävilleni. He voivat myötäillä, mutta he eivät saa ottaa kantaa ”niin ja muistatko miten idiootti äitisi oli silloin kerran…”. Tässä pätee sama sääntö. Mielipide-erot eivät tee toisesta idioottia.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *