Vähän eri maailmoista

Selitelläänpä ensin viime päivien hitaanpuoleista päivitystahtiani. Kuten joku varmasti Onnenpäivän Facebook-sivulta huomasikin, vietin alkuviikon Las Vegasissa syntymäpäiviäni juhlistaen. Kun juhlat oli juhlittu, ajoimme takaisin Kalifornian puolelle ja suuntasimme muiden suomalaisten kanssa pitkän viikonlopun viettoon Hauli Huvilalle (tämä selittänee hieman edellistä postaustani). Ja täytyy sanoa, että pieni tauko jenkeistä sattui kyllä erinomaiseen saumaan.

Olen viime kuukausina kärsinyt enenevässä määrin suomi-ikävästä. Vielä enemmän kuin tuttuja maisemia, viljapellon tuoksua ja käen kukuntaa, minä olen kaivannut omaa melankolista kansakuntaani, suomalaisiaVaikka amerikkalaiset ovatkin helposti lähestyttäviä, iloisia ja ystävällisiä eivätkä kulttuurierotkaan ole välillämme kovin suuret, olemme silti kuin eri maailmoista. Oltuani Kaliforniassa kohta neljä vuotta, ei minulla edelleenkään ole kuin muutama paikallinen ystävä ja se tuntuu hullulta, olenhan niitä ihmisiä, jotka ystävystyvät todella helposti – suomalaisten kanssa. Yhteisen sävelen löytyminen on vain hirveän vaikeaa, kun toinen haluaa jatkuvasti soittaa duurissa kovaa ja korkealta ja itse haluaisin käyttää koko koskettimistoa, aina matalista äänistä ja mollivoittoisista sävelistä lähtien. Lopputuloksena on pääsääntöisesti ihan kivasti yhteensopivaa soitantaa, kunnes väistämättäkin jossain vaiheessa eteen tullut riitasointu sekoittaa koko orkesterin.

Olen usein miettinyt, että mikä yhtälössämme oikein mättää. Ehkei kyse ole maanlaajuisesta, vaan pelkästään Kaliforniassa, lähinnä naisten keskuudessa esiintyvästä ilmiöstä, mutta en vain pääse mukaan siihen jatkuvaan oumaigaadin hokemiseen, riemunkiljahduksiin, jokapäiväiseen shoppailuun ja aikuisten ihmisten toisilleen kuin lapsille lässyttämiseen. Vaikka nauran, puhun ja hymyilen suomalaisella mittapuulla paljon, en siltikään osaa olla niin super excited ruokakauppaan menosta tai hyppiä tasajalkaa ja taputtaa käsiäni yhteen, kun näen tuttavani uuden käsilaukun. Suoraan sanottuna, en edes tiedä mitä pitäisi tapahtua ja millaisella lääkityksellä, että innostuisin yhtä paljon kuin paikalliset naiset nähdessään Tiffanyn TV-mainoksen. Kun katselen kirkuvaa naisjoukkoa vieressäni, en juuri voisi tuntea itseäni ulkopuolisemmaksi.

Toinen vaikeus liittyy syvällisempään keskusteluun, lähinnä erilaisten ongelmien puimiseen, sillä käsityksemme ongelmista ja niiden vakavuudesta ovat hyvin erilaiset. Keskustelu kaatuu usein suustani tahattomasti lipsahtaneeseen kysymykseen: ”…niin mikä siinä on ongelma?”. Minä kun en useinkaan näe ongelmaa siellä, missä heidän mielestään on maailmassa valtavan suuri virhe. Pahimmiksi keskustelunaiheiksi paikallisten kanssa ovatkin osoittautuneet parisuhdeongelmat, tai ihan vain parisuhde ilman ongelmaa. Näkemyksemme aiheista ovat usein niin kaukana toisistaan, että tuntuu yht’äkkiä hyvinkin järkevältä, että olemme syntyneet eri puolille maapalloa.

oumaigaad.jpg

No, tunne on varmasti molemminpuolinen ja olen paikallisten silmissä yhtä omituinen, kuin hekin ovat minun silmissäni. Ylenpalttisesta kikatuksesta, riemunkiljahtelusta, tukan haromisesta ja lässytyksestä huolimatta ovat paikalliset mukavia ihmisiä eikä Kalifornia muutenkaan ole yhtään hassumpi paikka elää. Mutta syvällisempien aiheiden käsittelyn jätän kyllä suosiolla seuraavaan suomalaistapaamiseen tai tulevaan Suomen matkaan. 

Mitenkäs te muut, oletteko löytäneet sydänystäviä maailman eri kolkista vai tuntuuko siltä, että lopulta vain suomalainen voi ymmärtää suomalaista?

 

 

Kommentit (39)
  1. Voisinko sanoa…näin molemissa päädyissä Kaliforniaa asuneena, että ongelma taitaa olla sun asuinalue. En sano etteikö ihmiset siellä päin olisi aidosti ystävällisiä ja mukavaa seuraa, mutta syvällisyyttä ei oikein taida löytyä (on toki poikkeuksia). Itse olen löytänyt paljon omanlaisempaa porukkaa San Francisco-alueelta, ja monet täällä eivät olekaan alkuperäis asukkaita, vaan esim. Coloradosta ja North-Carolinasta. En tahtoisi yleistää, mutta E.-Kalifornian meininki on vähän pinnallisen puoleista. Mulla on ihania ystäviä E-Kaliforniassa, mutta sinne en taida enää muutta asumaan.

  2. Samoja fiiliksiä sekä blogitekstin että kommenttien osalta olen myös itse kokenut asuessani Italiassa. Se on melkoinen järkytys, kun tajuaa, että vaikka on kotimaassaan sosiaalinen, niin ulkomailla se ei olekaan enää niin helppoa. Sitä kun ei pysty ymmärtämään, miten toisissa kulttuureissa pitäisi käyttäytyä.

    Vaihto-opiskeluvuoteni aikana sain kaksi todella hyvää ystävää – toinen Italiasta ja toinen Liettuasta. Sen lisäksi oli iso kasa ihmisiä, jotka juuri huutelivat, että ”oot mahtava, nähdään pian”, eikä heistä ikinä kuulunut mitään. Se jaksoi kyllä ärsyttää pohjalaista naista. Miksi pitää sanoa, että nähdään, vaikka ei ole mitään tarkoitusta nähdä? Kysyinkin italialaiselta ystävättäreltäni, miksi hän sanoi kaverilleen, että nähdään, vaikka hyvin tiesi, ettei olisi enää aikaa nähdä. Ystäväni totesi, että on liian tylyä, jos ei sano niin. En sitten tiedä, onko olemassa jokin koodisto, joka kertoo, milloin toinen haluaa tosissaan nähdä ja milloin ei.

    Toisaalta tuo sama ongelma toimii tosiaan myös ihan Suomen sisällä. Olen kasvanut Etelä-Pohjanmaalla, ja suurin osa nykyisistä ystävistänikin on pohjalaisia. Olen siis tottunut siihen, että ihmiset tarkoittavat, mitä sanovat. Sovituista asioista pidetään kiinni. Välillä kuitenkin törmää siihen, että kaikkialla Suomessa ihmiset eivät aina ihan tarkoita, mitä sanovat. Asioista pitää muistuttaa ja varmistella, että oliko tarkoitus nähdä vai ei. Se on outoa. Jos minä sanon, että huomenna klo 12 mennään lenkille, niin silloinhan mennään lenkille. Ei sitä tarvitse enää erikseen varmistaa!

    Loppuun voin vielä todeta ympäripyöreitä korulauseita. Tottakai jokainen ihminen on yksilö, mutta jokainen yksilö on myös kasvanut ympäröivässä kulttuurissaan. Sen vuoksi on perusteltua koittaa ymmärtää ihmistä kulttuurisen ympäristön perusteella.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *