Vuoret horisontissa

Aamu nousi Kaliforniassa kirkkaana. Talviauringon lämmittäessä juoksin ohi järven, sitten lähiön ja toisenkin, kunnes saavutin kolmatta ympäröivän polun. Tuo polku kohoaa ylöspäin aina siihen saakka, kunnes sen laelta voi nähdä koko kotikaupungin ja laaksoamme ympäröivät vuoret kaikessa kauneudessaan.

vuoret1.jpg

Lähijärvi ja vuoret.
 

Vuoret, jotka näen lähdinpä mihin suuntaan tahansa.
Vuoret, jotka erottavat meidät merestä.
Vuoret, jotka eristävät meidät suurkaupungin saasteilta.
Vuoret, joiden huiput joskus talviaamuisin peittyvät lumeen.
Vuoret, jotka vihertävät sateen jälkeen.
Vuoret, jotka ruostuvat kesäisin.
Vuoret, joita kiivetessä nousee syke.
Vuoret, jotka mykistävät kauneudellaan.
Vuoret, joilla on ihan hiljaista.
Vuoret, jotka näen kun avaan verhot.

Vuoret, joiden juurella on kotini.

 

vuoret2.jpg

Aamuaurinko ja vuoret.
 

vuoret3.jpg

Lenkkipolku ja vuoret.
 

vuoret4.jpg

Talvikukkasia ja vuoret.

 

Voisin puhua vuorista loputtomiin enkä edes tiedä miksi. Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, keskeltä metsiä ja soita, sieltä missä suurimman mäen laski pulkalla alle kymmenen sekunnin. Ja nyt, minä lakeuksien tyttö, en osaisi kuvitella elämää ilman vuoria horisontissa. Katsokaa nyt niitä. Vaikka mikä muu muuttuisi, mitä tahansa tapahtuisi, vuoret pysyvät.

 

//www.youtube.com/embed/XGBXPnPvnNg

Kommentit (3)
  1. Kaunista! Kerran ajeltiin puolison kanssa jossakin, ja sanoin, että älä ikinä osta minulle timantteja, mutta jos välttämättä jotakin haluat ostaa, niin osta vaikka oma vuori :).

  2. Okei, luin ensin että vuohet horisontissa ja mietin tekstiä edetessäni, että milloin niistä vuohista tulee kuva.

    Onneksi enää huominen ja sitten on viikonloppu.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *